nautin olla julma. Ehkä olen kuin tiikeri tai kotka. Jos joku huomaa minussa samoja piirteitä, otan sen kohteliaisuutena. Esim. on sanouttu minun muistuttavan kotkaa, kuulema katselen niin terävästi, "tuijotan"! Toisaalta oon kuin tiikeri päiväunila, toinen sano; aina vähän pelottaa mennä herättämään/härnäämään. Oon myös huomannu, että kaverit säikkyvät minua. Jos joku vähän kuittailee minulle, tai muuten härnää, joskus tahallaan muka hyökkään, (nopea lyhyt liike suoraan kohti..) ja ne SÄIKKYY! hee! Ü..
Saalistus kiehtoo- Ihailen taivaalla liitävää kotkaa joka kiertelee ja kaartelee vapaana ja sitten syöksyy, ensin pää edellä sitten kääntää kynnet, kohti saalistaan. Se on todella upeaa katseltavaa! "Jänis" juoksee henkensä edestä minne ehtii mutta hohta saa kynnet niskaansa. Ja Ei Pääse Irti! -Haluaisikohan edes?
Entä miten ois ruohosängyllä lekotteleva tiikeri auringonpaisteessa? Hoitaa pentujaan ja nuolee ne puhtaiksi, silittää tassun selkäpuolella poskesta, ja kutittaa viiiksillä korvasta.
- Tule viereeni, tässä olet turvassa, se sanoo..
Mutta kun on nälkä, on saatava ruokaa.
Katselen ympärilleni, hmm, kuka olisi makoisin..
En halua sitä helpointa. Se on niin tyrkky. En ota sitä heikointa, leikkaan siltä vahingossa raajat, ehkä kielen.. Se joka hymyilee kauniisti, saa aina huomioni. Mutta onneksi on luistonesto eli järki, joka pitää minut tiellä. Eli vaikka saa huomion, ei välttämättä mitään tunteita.. Taisiis... tunteita on, mutta ei riittävän pitäviä. Joskus on kyllä aika liukasta... ;-)
Jos en kuuntelisi järjen ääntä, olisinkohan silloin oma itseni
Tekisi mieli kertoa, kuinka hyvältä tuoksutkaan, kuinka ihana otsaprofiili sinulla on jne.. Taitaapaa olla jo ahdistelua tuo. Mutta kun ei ole ketään kenelle voisi kertoa omia asioitaan, jota paijais. En voi kertoa ajatuksiani muille. Jos kerron ystävälleni, mitä jos hän ei joskus olekaan enää ystäväni? Minun on todella vaikea avautua, mutta haluan. Etsin sellaista, joka on niin herkkä, että huomaa karjuntani seasta ne pienen pienet kuiskaukset´kysy ja kuuntele´..
Hitaasti voin oppia luottamaan johonkin, ja se on sitten kuin heikoilla jäillä. Jos se vaan uskaltaakin pettää luottmukseni, painan sen pohjaan! Enkä päästä koskaan pois.Aina.
Muutoin, kävellään höyhenet jalassa.hyss. Jos luotan johonkin, olen hyvihyyvin heikko. Mitä enemmän luotan, sitä enemmän kerron, sitä heikompi olen. Kun suojaus on laskettu, voi untuvallakin RRREPIÄ ja raadella sisuksen muruiksi. Jos hän on vähänkään ilkeä, minun on parempi hypätä rotkoon ja häipyä niin, että kukaan ei edes tiedä. Siis jos hän paljastaa salaisuuksiani. Eihän hän voi tietää mitä ne minulle ovat. Paljastaako tietämättään...jopa eleillään muille.. hui
Tietysti puhun tavallisista asioista normaalisti. Yleensä olen äänessä ja minut huomataan, monesti on hymy korvissa, omat ajatuksetkin naurattaa niin että ihan nolottaa! Esim kaupan kassalla voi olla hymy ihan koorvissa asti ku naurattaa. Saanhan hymylleni usein kaverin ja jos huomaan piristäneeni jotakin, olen itsekin pitkään iloinen. MUTTA
Ne eivät ymmärrä, että ulkokuori pettää sitä enemmän, mitä paremmin luulee näkevänsä sen läpi!
Minä saatan nauraa ja iskeä silmää kaikille ja samalla itkeä mielessä, melkein oikeastikin. Toisaalta on kaunista olla surullinen, taidan nauttia siitä- -itkeä; kuunnella musiikkia hiljaa.
yksin
Koulupäivän jälkeen nauran itsekseni muille: tänäänkin onnistuin antamaan itsetäni ujon ja rauhallisen kuvan muille. -ihan väärin
-? Toisaalta, jos en koskaan vaivaisi päääni sillä, että muut pitävät minua pellenä, voisin vapaasti kertoa hauskoja juttuja porukassa. Kaikilla oli hauskaa. Jäin muiden mieleen. Sitten ne puhu minusta, tuskin ihan hyvääkään..
ne nauraa vaan mulle, ei ota vakavasti. Jos ei muista, tuskin puhuukaan.. Siksi vietän usein viikonloput yksin kotona miettien asioita.. Ne näkee vaan sen, joka aina virnuilee. Enhän haluakaan paljastaa heikkoja kohtiani toisille. joku voisi vielä joskus iskeä.. Sehän olis vain halpamaista heikkoutta
-pois se minusta! Olen vahva! Minut on ympäristö kovettanut ja olen siitä ylpeä. heh, Itse asiassa olen kasvanut todella hyvässä perheessä,,ymsyms, kaikki perus asiat on ollu aina kunnossa ja...
Siksipä olenkin niin hyvä, Kuitenkin nuorempana ja pienempänä se vahvempi muita. Koulussa minua kiusattiin. Löin yhtä kiusaajaa turpaan. Siihen loppu se. Olihan niitä sitte vielä muitaki, mutta. No, niitä naureskelijoita on aina ollu, pitävät outona. Kiusaamisesta on ollu mulle vaan hyötyä.
En muuten ota sitä herkkää ja ujoa jos se on semmonen jota meinaan alistaa. sillä pitää olla sen verran pippuria, että ei jää maanrakoon oottamaan että nostan. Siskoani olen aina määränny, joskus alistanutkin. Sen huomaa siitä vieläki. Siksi kuuntelen järkeäni vielä rakastuneena maailman kauneimpaan ja ihanimpaan. En silti kusekaan niihin päin, jotka nauravat kun ihmettelen: miksi? Pahinta myrkkyä on kuulla jonku suusta " ei jaksa kiinnostaa " (-tyyliin: ei vaikuta mun elämään) kun yrittää herättää keskustelua jostain vähänkään syvällisemmästä asiasta. Helppo keino saada minun SYVÄhalveksunta päälleen. Olen silti realisti enkä lyö lukkoon käsityksiäni vielä yhden kerran perusteella. Helpolla ei siis voi kanssani päästä, enkä haluakkaan sitä.
Mua harmittaa, ku mun mielessä väijyy taas se joka oli parivuotta sitten samalla luokalla. Silloin se vielä seurusteli. Eipä sitä ois ees juuri kiinnostanu. Johtuikohan siitä, että oli saanut väärän kuvan (-koulussa) minusta. En ees tiedä miltä hän näyttää. Haluaisin tavata hänet ja huomata, että hän on inhottava, ruma ja pinnallinen, siiten voisin heittää sen mielestä. Mutta kun en voi! joskus mietin, pitäiskö soittaa. huoh, tekisin kai itestäni täyden idiootin, kun edes kuvittelen moista. hmm, tuskin se rumaksikaan on muuttunu.. Ihailin sen älykästä profiilia ja puhdasta maalaisuutta. Muutenkin unelma, vieläki värisyttää. [huokaus]eipä taija olla mulle muutaku punanen porsche...sillä sitte kyynelvieressä auringonlaskuun
Saalistus kiehtoo- Ihailen taivaalla liitävää kotkaa joka kiertelee ja kaartelee vapaana ja sitten syöksyy, ensin pää edellä sitten kääntää kynnet, kohti saalistaan. Se on todella upeaa katseltavaa! "Jänis" juoksee henkensä edestä minne ehtii mutta hohta saa kynnet niskaansa. Ja Ei Pääse Irti! -Haluaisikohan edes?
Entä miten ois ruohosängyllä lekotteleva tiikeri auringonpaisteessa? Hoitaa pentujaan ja nuolee ne puhtaiksi, silittää tassun selkäpuolella poskesta, ja kutittaa viiiksillä korvasta.
- Tule viereeni, tässä olet turvassa, se sanoo..
Mutta kun on nälkä, on saatava ruokaa.
Katselen ympärilleni, hmm, kuka olisi makoisin..
En halua sitä helpointa. Se on niin tyrkky. En ota sitä heikointa, leikkaan siltä vahingossa raajat, ehkä kielen.. Se joka hymyilee kauniisti, saa aina huomioni. Mutta onneksi on luistonesto eli järki, joka pitää minut tiellä. Eli vaikka saa huomion, ei välttämättä mitään tunteita.. Taisiis... tunteita on, mutta ei riittävän pitäviä. Joskus on kyllä aika liukasta... ;-)
Jos en kuuntelisi järjen ääntä, olisinkohan silloin oma itseni
Tekisi mieli kertoa, kuinka hyvältä tuoksutkaan, kuinka ihana otsaprofiili sinulla on jne.. Taitaapaa olla jo ahdistelua tuo. Mutta kun ei ole ketään kenelle voisi kertoa omia asioitaan, jota paijais. En voi kertoa ajatuksiani muille. Jos kerron ystävälleni, mitä jos hän ei joskus olekaan enää ystäväni? Minun on todella vaikea avautua, mutta haluan. Etsin sellaista, joka on niin herkkä, että huomaa karjuntani seasta ne pienen pienet kuiskaukset´kysy ja kuuntele´..
Hitaasti voin oppia luottamaan johonkin, ja se on sitten kuin heikoilla jäillä. Jos se vaan uskaltaakin pettää luottmukseni, painan sen pohjaan! Enkä päästä koskaan pois.Aina.
Muutoin, kävellään höyhenet jalassa.hyss. Jos luotan johonkin, olen hyvihyyvin heikko. Mitä enemmän luotan, sitä enemmän kerron, sitä heikompi olen. Kun suojaus on laskettu, voi untuvallakin RRREPIÄ ja raadella sisuksen muruiksi. Jos hän on vähänkään ilkeä, minun on parempi hypätä rotkoon ja häipyä niin, että kukaan ei edes tiedä. Siis jos hän paljastaa salaisuuksiani. Eihän hän voi tietää mitä ne minulle ovat. Paljastaako tietämättään...jopa eleillään muille.. hui
Tietysti puhun tavallisista asioista normaalisti. Yleensä olen äänessä ja minut huomataan, monesti on hymy korvissa, omat ajatuksetkin naurattaa niin että ihan nolottaa! Esim kaupan kassalla voi olla hymy ihan koorvissa asti ku naurattaa. Saanhan hymylleni usein kaverin ja jos huomaan piristäneeni jotakin, olen itsekin pitkään iloinen. MUTTA
Ne eivät ymmärrä, että ulkokuori pettää sitä enemmän, mitä paremmin luulee näkevänsä sen läpi!
Minä saatan nauraa ja iskeä silmää kaikille ja samalla itkeä mielessä, melkein oikeastikin. Toisaalta on kaunista olla surullinen, taidan nauttia siitä- -itkeä; kuunnella musiikkia hiljaa.
yksin
Koulupäivän jälkeen nauran itsekseni muille: tänäänkin onnistuin antamaan itsetäni ujon ja rauhallisen kuvan muille. -ihan väärin
-? Toisaalta, jos en koskaan vaivaisi päääni sillä, että muut pitävät minua pellenä, voisin vapaasti kertoa hauskoja juttuja porukassa. Kaikilla oli hauskaa. Jäin muiden mieleen. Sitten ne puhu minusta, tuskin ihan hyvääkään..
ne nauraa vaan mulle, ei ota vakavasti. Jos ei muista, tuskin puhuukaan.. Siksi vietän usein viikonloput yksin kotona miettien asioita.. Ne näkee vaan sen, joka aina virnuilee. Enhän haluakaan paljastaa heikkoja kohtiani toisille. joku voisi vielä joskus iskeä.. Sehän olis vain halpamaista heikkoutta
-pois se minusta! Olen vahva! Minut on ympäristö kovettanut ja olen siitä ylpeä. heh, Itse asiassa olen kasvanut todella hyvässä perheessä,,ymsyms, kaikki perus asiat on ollu aina kunnossa ja...
Siksipä olenkin niin hyvä, Kuitenkin nuorempana ja pienempänä se vahvempi muita. Koulussa minua kiusattiin. Löin yhtä kiusaajaa turpaan. Siihen loppu se. Olihan niitä sitte vielä muitaki, mutta. No, niitä naureskelijoita on aina ollu, pitävät outona. Kiusaamisesta on ollu mulle vaan hyötyä.
En muuten ota sitä herkkää ja ujoa jos se on semmonen jota meinaan alistaa. sillä pitää olla sen verran pippuria, että ei jää maanrakoon oottamaan että nostan. Siskoani olen aina määränny, joskus alistanutkin. Sen huomaa siitä vieläki. Siksi kuuntelen järkeäni vielä rakastuneena maailman kauneimpaan ja ihanimpaan. En silti kusekaan niihin päin, jotka nauravat kun ihmettelen: miksi? Pahinta myrkkyä on kuulla jonku suusta " ei jaksa kiinnostaa " (-tyyliin: ei vaikuta mun elämään) kun yrittää herättää keskustelua jostain vähänkään syvällisemmästä asiasta. Helppo keino saada minun SYVÄhalveksunta päälleen. Olen silti realisti enkä lyö lukkoon käsityksiäni vielä yhden kerran perusteella. Helpolla ei siis voi kanssani päästä, enkä haluakkaan sitä.
Mua harmittaa, ku mun mielessä väijyy taas se joka oli parivuotta sitten samalla luokalla. Silloin se vielä seurusteli. Eipä sitä ois ees juuri kiinnostanu. Johtuikohan siitä, että oli saanut väärän kuvan (-koulussa) minusta. En ees tiedä miltä hän näyttää. Haluaisin tavata hänet ja huomata, että hän on inhottava, ruma ja pinnallinen, siiten voisin heittää sen mielestä. Mutta kun en voi! joskus mietin, pitäiskö soittaa. huoh, tekisin kai itestäni täyden idiootin, kun edes kuvittelen moista. hmm, tuskin se rumaksikaan on muuttunu.. Ihailin sen älykästä profiilia ja puhdasta maalaisuutta. Muutenkin unelma, vieläki värisyttää. [huokaus]eipä taija olla mulle muutaku punanen porsche...sillä sitte kyynelvieressä auringonlaskuun
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kiva Nina että vaihdoit nikkiä.
Häivy, väität jokaista ninaksi, jokaista joka on hiemankin ilkeä, tai jotain muuta. Kaikkia jotka ovat hänen puolellaan. Luulet varmaan että koko paikka vilisee tuhansia ninoja!
Oikea nina tietää esim.Mikä on Coni Brana.
tyypillinen skorpparihan se siellä
Hyvä kirjoitus,siinäkin mielessä että jaksoin lukea mielenkiinnolla loppuun asti noinkin pitkän tekstin.
Herkkää sisintä peittää kova kuori.. Miksi edes luottaa kehenkään?
Pelätä luottamuksen menetystä? On parempi häipyä jo hyvissä ajoin ennenkuin pahin käy toteen. Mutta pelko alkaakin itse toteuttaa itseään.
Pelkää jäävänsä yksin, ulkopuoliseksi.Jää kotiin. Sehän on turvallisinta, eipähän tule tilaisuutta joutua alttiiksi tilanteelle, jossa joku toinen ihminen voisi jopa nähdä haavoittuvaiseen sisimpään. Saada itsesi avautumaan ja myöntämään heikkoutesi. Antautumaan.
Ei ikinä! Sehän voisi loukata minua verisesti pettämällä luottamukseni! Ei, EI, EI. Jo pelkkä ajatus loukatuksi tulemisesta on syövyttänyt mieleen reiän, ennenkuin mitään on edes oikesti päässyt tapahtumaan.
Umpikuja? Valitse helpoin reitti ja jää kotiin makaamaan ja vajoa yksinäisyyden lohduttomuuteen TAI pelkää vaikka koko sydämmelläsi ja mene! Mene, etsi, löydä etsimäsi,luota, AVAUDU! Toista tarpeen mukaan niin monta kertaa että perse on mennyt mustelmille perättäisten putoamisten takia, koska taktiikka ei toiminutkaan.
Sinnikkäästi, niinkuin kunnon saalistajan täytyykin. Vielä joku päivä löydät ne omat ihmisesi, joihin voit oikeasti luottaa ja joita saat paijata mielin määrin. Mikä saa sinut vakuuttuneeksi toisen luottamuksesta? Ei mikään muu, kuin luottamus itse. Tiedän mitä haluan,vähempään en tyydy. Etsin kunnes löydän.Vielä löydänkin. Ja silloin tiedän ihmissuhteiden todellisen arvon. Enkä päästä käsistäni aarteitani.
Lähestyin. Menin melkeen viereen asti. Jäin siihen ja olin siinä.
Sepä lähtikin kohta pois, siirtyi vain eteenpäin.
Miksi?
Häiritsinkö hiljaista?
En tiedä, kysyäkään en voi, kun ei saa otetta.
Vai olenko jopa inhottava, vain pelkäksi vaivaksi?
-hehee, jospa olisinkin omapa on vikasi!
maustan kieleni suolalla, en minä. Se valuu tuolta, jostain. -yksinäisyydestä.
Kärsin jo. En kestäisi sitä, että joku tulisi lähelle ja näkisi minut, kun kamppailen pysysäkseni oman myrkkymereni pinnalla. Se murtuisi täysin. Sitä juuri en halua, sysätä murheitani muille.
Kun murrun, näytän hyvinkin iloiselta. Ne luulee, etten välitä heistä ja olen onnellinen kun pääsen eroon. Tai, hermostun (muka) ja ajan pois, "MENE JO! HÄIVY!!" Kun olen yksin, kukaan ei näe eikä kuule, lyyhistyn kasaan ja en voi tehdä mitään, koska en näe sen putouksen takaa mitään.. Jos se tulee takaisin, ravistan itseni äkkiä ja hymyilen ja nauran aurinkoisesti, saatan kertoa olevani hiukan väsynyt ja että haluan mennä nukkumaan. Ehkä isken vielä silmää vakuudeksi, sillain tahattomasti.
Menee kyllä täydestä. -oikeastaan harmittaa, kun olen niin hyvä siinä...
Kukapa tällaista haluaisi. Tai no aika monikin, tuntuu. Eipä ne tiiä mikä ododttaisi.
Paitsi, jos tutustuisi, juttelemalla, iihan raauhassa, ei syntyisi mitään patoja, ja liika myrkky sekoittuisi tasaisesti mereen ja laimenisi, ehkä vähän kirpeaksi, kuin mausteeksi elämälle.
Mutta miten tutustua näin ihmisiin, kun aina jommalla kummalla on suurempia odotuksia?
Olen yksin, toisaalta nautin siitä. Tosin vain siksi, että kukaan ei pää... joudu lähelleni.
Sitten käy niin, että väijyn jossain korkealla ja isken silmäni johonkin suloiseen. Sitä alan seurata. SAALIS! seuraan seuraan seuraan. Pääsen lähemmäs ja koitan, huomaako hän minua. huomaa tai ei, ISKEN PIIKKINI täydellä voimalla hanta jalkaan! Hän pysähtyy. Mihinkäs sitä ilman jalkoja? Hänelle jää vain kädet, niilä se raukka yrittää huitoa, mutta voi, eipä niillä hentosilla jaksa likkua. Parka tarraa minuun kiinni. "ota syliin ja silitä -pliis" HEE, valtaa!
-----------
EI, ei näin...
Näin siinä vaan käy niin herkästi.. En Halua tällaista, siksi vedä ovet ympäriltäni kiinni, ja vain joku voi joskus kurkistaa sisälle. Sitä ennen tietysi siivotaan ja piilotetaan enimmät pisarat.
Kannattaa valita joku helpompi. No, tylsää ei tule koskaan, SEN VOIN TAATA! Aina löydät uusia piirteitä. En koskaan toimi kuin ajatuksesi, AINA yhtä yllättävä.
Enkä ole synkkäkään. Tietysti kuoreni alla on pimeää, onhan arkkukin sisältä pimeä, kun se on kiinni.
Mutta kuinka se onkaan niin sametin pehmeä ja puhtaan valkoinen, kun se avataan. Näyttää olevan aurinko siellä.. -HEI! sehän on kuin jääkaapin valo! Se syttyy aina kun sen joku vain osaa avata - tosin se EI ole kylmä!
Avaat sen, sieltä leijailee pilvenkevyitä ajatuksia ympärillesi, ne ympäröivät sinut niin, että et näe. Ei hätää, minä talutan! Sitten kaappaan syliin, juoksen, hypitn, kiljut. Pelkäät, olenkohan vihainen kun noin pillastuin. Vaikka kuinka yritätä takertua minuun kiinni, revin irti ja PAISKAAN sinu kaikin voimin.....;).....UNTUVIIN! Tietysi, sukellan itse perässä ja käperryn viereesi [zzz]
Kun olet väsynyt ja huidot piikilläsi huonolla osumatarkkuudella, tarvitset häntä joka kantaa sinut omien uhriesi ruumiiden yli, lepäämään paikkaan, missä valoa ja varjoja on yhtä paljon ja epäilevä asenteesi muuttuu hailevaksi pilveksi sekottuen taivaanrannan usvaan vellovan meresi ylle.
Vastavuoroisuuden kamppailu voi alkaa ja myrskyn silmässä on yhtäkkiä aivan rauhallista.
; )
tuossa tekstissä...
Osuit naulan kantaan.
Viilasi tekee suurella tarkkuudella tylsästä kynän piikistä välittömästi terävän. Ollos kiitetty.
Yst.terv. panovirhe ; )
Lienee sanomattakin selvää, että pohtiessan näinkin syvällisesti edellä mainittujen asioiden nonfiguratiivisuutta, lienee kirjoittaja ajatuksissaan rakentaessaan olevan hyvinkin kyseenalaisten voimien kanssa tasapainoisessa asemassa. Herääkin kysymys, voiko tällainen henkilö todella nauttia kyseisista toimenpiteistä muiden ihmisten intuitioiden suhteen. Eikö tähän juuri perusteta käsityksiä siitä, että horoskooppien avulla pyrimme kehittämään sekä kohderyhmämme että itsemme nonverbaalisia toimintamenetelmiä. Tiettävästi itsekin pyrin käsittelemään kanssaihmisiäni luonnollisin keinoin, ja tämähän vahvistaa edelleen näitä harvoin käyttämiäni absurdeiksikin haukuttuja tapoja vaikuttaa huomioni kohteisiin.
Mikähän sinun sivilisaation luoma horoskooppimerkkisi on, jos voi udella?
joskus vaan...ehkä toosi kauan ajan päästä ;)
sillä silloin voi pukata ruudulle todellinen sana, jota ei raiskata väärinkäytöksellä.
[ärjäisy]
tyhjyydestä