Professorin mielestä
– "Meidän pitää hyväksyä tylsyys ja oppia kestämään sitä"
Elämän hienous on sen tylsyydessä, uskoo tylsyyttä tutkinut professori Juha T. Hakala.
Ykkösuutinen oli tämä tutkimus eilen maakuntalehdissä - Keskisuomalainen, Karjalainen, Savon Sanomat
Aloitin tänään seinän tuijottamisen.
Saas nähdä, miten onnelliseksi tulen. Jännityksellä odotan tuloksia.
Eilen heti tutkimuksen luettuani en ehtinyt tuijottamaan, kun oli kaunis ilma ja paljon puuhaa pihalla.
Tänään on sadepäivä ja joutaa onnellistumaan.
– "Meidän pitää hyväksyä tylsyys ja oppia kestämään sitä"
Elämän hienous on sen tylsyydessä, uskoo tylsyyttä tutkinut professori Juha T. Hakala.
Ykkösuutinen oli tämä tutkimus eilen maakuntalehdissä - Keskisuomalainen, Karjalainen, Savon Sanomat
Aloitin tänään seinän tuijottamisen.
Saas nähdä, miten onnelliseksi tulen. Jännityksellä odotan tuloksia.
Eilen heti tutkimuksen luettuani en ehtinyt tuijottamaan, kun oli kaunis ilma ja paljon puuhaa pihalla.
Tänään on sadepäivä ja joutaa onnellistumaan.
Vastaukset 63
Vanhimmat
Tuohan oli virkistävä uutinen.)) Pentti Saarikoski puhui "elämäntuijotuksesta", sitäkin tulee harrastettua...
Mutta ihan totta Tylsyyttä pitäisi oppia sietämään. Tuijottaessa ihminen ei kuluta mitään, siksi kai kauppamiehet eivät siitä oikein tykkää, tahtovat, että tyhjyys täytetään, mieluummin heidän tarjoamillaan tuotteilla..
Satanut on täälläkin, melkein taukoamatta. Siksi kai tässä tulee näpyteltyä konetta liiankin kanssa. Tuleekohan kohta nootti ?..))
No kauppamiehien pitäisi tuijottaa muuallekin kuin toisten rahoihin.
Tässä on nyt kauppamiehillekkin ajattelemisen arvoinen asia. Tuijottakaa, mutta omaa korvienneväliä ja omaa ahneuttanne kiinalaisten tuotteiden himomyyjinä.
Vanha ketju mutta ilmeisesti ajankohtainen edelleen. Vasta siitä tylsyyden sietämisestä oli puhetta muuallakin.
Ei taida olla toivoa siitä, että kauppamies heräisi jatkuvan taloudellisen kasvun tavoitteestaan etenkin, kun meille "kuluttajille" on hyvin mennyt jakeluun se ideologia, jonka mukaan tuo kasvu on hyvinvoinnillemme välttämätön.
Niin että ei muuta kuin tartutaan hetkeen, kulutetaan, kerätään elämyksiä ja hemmotellaan itseämme niin kauan kun rajat tulevat vastaa ja vielä senkin jälkeen. Markkinat osaavat tunnetusti todistaa mustan valkeaksi, faktat propagandaksi.
Tällä hetkellä taitaa isoin huoli olla tämän erään "lapsiraukan" puheen vaientaminen ja hänen persoonansa pilkkaaminen. Että kehtaakin Greta nyt tuolla tavalla häiritä meidän onnentalouttamme...
Täyskymppikommentti, "demeter". - Nm. Twelve points
Kiitos palautteesta, Twelve points..)) Kiva että "myrkynvihreääkin" joku kannustaa...
Eipä ihmeitä näin sadepäivänä, tv ollut auki ja näyttö monitorissa on yhteyskuva luontolivessä metsäpeurat tallusteli äsken, toinen kuva ahmasta joka on Lieksan erämaasta piilokojun edestä, parikertaa on otus näkynytkin ei kyllä tänään.
Luvannut pariksi päiväksi kesäisiä ilmoja vaikka pyöräillä, pikkuhiljaa syksympää kohti niin voip tuijotella mitä haluaa.
Vaikka+ei+ny+onnelliseks+tekisikään+niin+onhan+se+hyvä+tunnustaa+että+tylsyyden+olotilallakin+on+oma+oikeutuksensa.+Onhan+se+ehkä+99+%+hyväksyttävämpää+kuin+vaikka+ratti-+tai+muu+raivous.
Ainakin minä olen ilmeisesti se "tyhjyyteen tuijottaja" joka jokapäivä kirjaani luen, siis eri kirjoja tietenkin, jotka valahtavat aikapian povelleni, kun nukahdan.
Olenkin ajatellut, että harjoittelen tällä tulevaisuuttani, kun joskus, mikäli joudun sairaalassa venymään vuodepotilaana, niin ei tunnu todellakaan vaikealta.
Seinään en sentään tuijottele, vaan tuo kirja on edessäni, mutta en avaa radiota, en telkkaria, koska tuo "melu" häiritsee jotenkin.
Nyt on kyllä kolmeksi-neljäksi päiväksi melusaaste unohdettava, koska täällä Hornetit lentävät ja voi kuvitella, mitä olisi sodan aikaan? Ei kuitenkaan niin kamalaa, kuin kerran Espoossa, kun kotini lähellä oli joku sotaharjoitus aivan lähi metsässä, joka oli niin lähellä, että siellä "haavoittuneet" huusivat apua ja ensiapumiestä ja teki mieli mennä apuun. Samoin oli miinavaroituksia tiellä, joista ei tarvinnut kuitenkaan välittää meidän kotiin tulevia ja lähteviä, mutta oli se kuitenkin aika kuvaavaa, mitä sodassa on.
Onko tuossa sanonassa sittenkin puolitotuus, että; "aika menee aatellessa, päivä päätä käännellessä"?
Mää kai tuiijottelin liian pitkään töissä ollessani tyhjyyteen kun oli sellainen tauko. Hämäläisperäinen mies, huomautti että pian löydät itsesi lataamaosta ellet päivässä pysy läsnä.
Meditaatioksikin jotkut sanovat, seinään tuijottelua.
sekopäämeditoijia on maailma täynnänsä,...hulluutta koko juttu.
Ei ollenkaan eikä lainkaan. - Nm. Tutki tarkemmin
Prohvessooritason tylsyys taitaa tarkoittaa sitä, ettei ole ohjelmoitua, suunniteltua toimintaa kaikeksi ajaksi ja elämäksi vaan pit joskus joutaa rentoutumaan ja tuijottelemaan kattoon tai maisemaan. Se on tila, josta sanotaan luovuuden syntyvän, uusien ideoiden, toisenlaisten ajattelutapojen ...
Otan kiitollisena vastaan tiedon tylsyyden onnellistamisesta. Pitemmän aikaa olen tuntenut itseni vauhdista pudonneelta katsellessani nykyihmisten menoa. On josjotakin extreemiä, vaarallisia minusta.
Kyllä minä sitten olen nyt onnellinen, jos vertaa entiseen aktiivielämään, nyt voi vaan olla ja ihmetellä ajankulua. Välillä on niin tylsää, ettei jaksa edes seinää tuijotella. Yht'äkkiä havahtuu siihen, että taas meni pari tuntia jossain tyhjyydessä, ai, ai sentään, taas torkahdin, missäs minä taas olinkaan? No, untenmailla tietenkin, katselemassa merkillisiä unia sohvan pohjalla! Mutta parempia kuvia ne oli kuin ne, joita tuo töllötin suoltaa, vanha keksii unissaankin parempaa ohjelmaa.
Taidan ruveta vielä vanhoilla päivilläni tv-ohjelmien tuottajaksi, siinäpä unelmaa kerrakseen! 😄
Kiitos kommenteista!
Onhan se hyvä välillä pysähtyä itse kunkin.
Vaan en mä tietoisesti ole ennen seinää tuijottanut enkä taida sitä tehdä vastedeskään. On liian tylsää. Tulehen tulee tuijotettua ihan vasiten, jos sellaisen ääreen pääsee istuskelemaan.
"pian löydät itsesi lataamaosta ellet päivässä pysy läsnä" on minunkin kokemusteni mukaan kansan keskuudessa vallitseva/vallinnut pelko, jos joku tylsyydessään tuijottiaa seinään ajatuksiinsa vaipuneena. Heti hätistettiin töihin ja toimiin. Ei professorien ylistämä luovuus ehtinyt päästä valloilleen työ- ja maalaisväestön keskuudessa.
Niiin-niiin, liika kiire ja stressi estävät luovasti ajattelua. Täytyy pysähtyä paikoilleen, seisahtua hetkeksi, vetää lonkkaa joutilaana tai mitä tahansa, mikä katkaisee kiireen ja samalla ressin. Siitä lähtee ajatus ...
Miten sitä omaa lonkkaa vedetään? Yritin vetää, mutta ei onnistunut.
Sun kantsii varmaan etsiä jostain jumppa- / venyttely- / verryttelyohjeita. - Nm. Hörähdys
En usko seinän tuijottamisen tuovan minulle luovuutta, en saa siitä mitään virikkeitä. Suljen silmäni, jos ei ole muuta kuin seinä tuijotettavana. Näitä diginatiiveja lapsia pitäisi enemmän suojella virikkeiltä, liian monet eivät siedä odottamista, tylsistymistä, hiljaisuutta. Aikuiset näyttävät huonoa esimerkkiä : kassajonossakin känny kaivetaan esiin, lenkillä korvakuulokkeet.
Nautin liekkien tuijottelusta, tulen virittelystä takkaan ja saunanpesään, nuotiotulista. Katse kääntyy usein sisäänpäin, tuli puhdistaa, mieli puhdistuu. Partiolaisena nautin nuotiopiiristä iltaisin, tuli yhdisti meidät ympärillä istuvat ja laulu kiiri : "ja me muistamme sankariaikaa, sadun tenhon tunnemme taikaa." Lapsia pitää viedä myös onkimaan, kohon tuijottelu on meditatiivista.
Avomerellä ei näy mitään ihmisen rakentamaa, voi keskittyä taivaanmerkkeihin. Tuijotella poutapilviä, tähyillä myrskyn merkkejä, uppoutua tähtitaivaaseen, kuunsiltaan, aamu- ja iltaruskoihin. Seinävaikutelman saa , kun joutuu sumuun. Silloin ei näe kuin muutaman metrin eteensä, suuntavaisto katoaa hetkessä. Sumu vaimentaa myös ääniä. On ankkuroitava paikoilleen, sytytettävä kulkuvalot ja ankkurivalo, töräytettävä välillä sumutorvea. Sumuseinämä on ahdistava kokemus, sen hälveneminen kuin uusi aamu koittaisi ja koko elämä kirkastuisi. Ehkä onkin hyvä olla joskus ulkomaailmasta täysin eristettynä, näkymätön ja kuulumaton, sitten osaa arvostaa taas sitä , että saa aisteilleen vastakaikua.
Juuri niiin, tylsistymisellä tarkoitetaan no. pysähtymistä. Varsin huonosti valittu sana jos ihmiset käsittävät sen näin päin hevon peetä. - Sillä ei ole niinkään väliä minkä ääreen stoppaat kiireesi, toisilla on vain seinä tai katto, joillakin toisilla maisema, olkoon se meri tai tunturi tai mikä tahansa.
Liika on liikaa kuitenkin.
Saamme lukea kotihoidossa ja laitoksissa olevista vanhuksista, joilla ei muuta olekaan kuin seinän tuijottamista. Ei kukaan ulos vie. Kotiavusta käyvät pikapikaa.
Heitä ajatellen tällainen otsikko "Seinän tuijottaminen tekee onnelliseksi" kuulostaa hirtehishuumorilta.
Mutta kiireisistä varakkaista menestyjistä mieluiten media tarinoi.
En tullutkaan ajatelleeksi heitä. Mutta taidanpa olla sitä mieltä, että ne iäkkäät ihmiset, jotka eivät tee enää muuta kuin tuijottavat, eivät näe sen enempää seinää kuin maisemaakaan, koska korvain välinen tila ei enää kerro mitä näkyy.
Se on eri asia, että he voivat jollakin tasolla aistia asioita, näettyä, kuultua (varsinkin laulua ja musiikkia), olomuotoja, sisä- ja ulkoilmoja, läheisyyttä, tuttuja ihmisiä ... Siksi virikkeiden tarjoaminen heille(kin) on tärkeä osa hoitoa ja hoivaa.
@Kokemuksenkertomaa
kirjoitat "taidanpa olla sitä mieltä, että ne iäkkäät ihmiset, jotka eivät tee enää muuta kuin tuijottavat, eivät näe sen enempää seinää kuin maisemaakaan, koska korvain välinen tila ei enää kerro mitä näkyy."
Olisi tärkeä tutkimuskohde orofessoreille!
Tutkimuksen tulosten pitäisi sitten johtaa toimenpiteisiin yhteiskunnan ja omaisten toimesta.
On niitä sellaisia vanhoja ihmisiä tai vammaisia, joilla korvien väli on kunnossa, mutta joutuvat viettämään aikaa neljän seinän sisällä.
Mä kyllä tarkoitin vanhuksia, jotka eivät itse pääse liikkumaan ulkona riittävästi..
Ulkoilutukseen ei vanhustenhoitolaitoksissa ole henkilökuntaa. Eikä myöskään kotona asuville kotihoitopalveluissa ole tarjolla muuta kuin aivan välttämättömin ja sekin hätäisesti hosuen.
Tutuilla seuduilla on hyvä päästä käymään ja tuttuja ihmisiä tapaamaan. Sellaisia sukulaisia ei kaikilla ole, joilla on aikaa ja halua kuljettaa ja käydä katsomassa. Kun tuttu ihminen joutuu laitokseen tai jää kotinsa vangiksi, niin hänet unohdetaan. Tässä meidän kaupungissa on uudenaikainen palvelutalo liikuntavammaisille, jossa jokaisella on oma asunto. Mutta sinne kun maaseutupitäjästä tulee asukas, niin ikävä hänellä on, kun kukaan entisistä naapureista kotipitäjästä ei käy katsomassa - unohtaa pois kokonaan. Juuri tällaisesta kertoi äskettäin minulle tuttavani, joka oli käynyt katsomassa ja harmitteli, että unohdetaan tänne muuttamaan joutunut.
Voisin olla prohvessooritason tutkimuksesta muuta mieltä. Juttuja kannattaisi kysellä enempi heiltä, jotka ovat iäkkäitten sairaitten kanssa päivittäin. Hienohelmatutkijat ovat liian kaukana arjesta ja sen toiminnoista tietääkseen tai käsittääkseen sen jokapäiväiset haasteet.
Jos on lähisukulaisia jo hoitokodissa, niin silloin oikeesti tajuaa miten tärkeätä on pitää yhteyttä elämän ilonsa kadottaneeseen, vain seinää tuijottavaan sukulaiseen.
Itse he eivät pysty enää löytämään virikkeitä elämäänsä. Siellä hoitokodissa jossa jo ollaan lukkojen takana on erityisen tärkeää viedä asukas vaikkapa vain hoitopaikkansa pihapiiriin, katsella kukkia, pensaita ja kadulla liikkuvia ihmisiä ja autoja.
Tutun ihmisen kanssa hän tuntee olonsa turvalliseksi ja valo ja pilke syttyy silmiin. Vielä kun pukee läheisensä hänen mielivaatteisiinsa, kehuu ja kannustaa miten mukavaa yhdessä olo on, silloin itselläkin on helpompi lähteä pois, kun joutuu jättämään läheisensä sinne puhumattomien , tyhjyyteen tuijottavien muitten potilaitten joukkoon.
Valitettavasti henkilökuntaa on vähän, ja ne joita kukaan ei käy katsomassa jäävät
miltei oman onnensa nojaan.
Vanheneminen on pelottavaa, kun vielä itse sen tajuaa, että mitä on tulevaisuus, jos joutuu kohtaamaan sen saman, eikä ole ihan unohduksen autuaassa tilassa.
Tuoreimpia tieteellisiä tutkimuksia tuijotuksesta - terveellisestä ja epäterveellisestä :)
Kirjojen tuijottaminen tekee likinäköiseksi.
Potilaan Lääkärilehti: Pitkäaikainen pänttääminen johtaa likinäköisyyteen, osoittaa tuore brittitutkimus.
Keskisuomalainen 17.9.2018 https://www.ksml.fi/teemat/tiede/Potilaan-Lääkärilehti-Pitkäaikainen-pänttääminen-johtaa-likinäköisyyteen-osoittaa-tuore-brittitutkimus/1257985?pwbi=36ba5f2a414c5965be907f30d2c380da
Samoin tietokoneruudun tuijottaminen tekee likinäköiseksi,
Rintojen tuijottelulla sensijaan on positiivisia vaikutuksia miehen terveydelle
Viikonloppu.com uutiset 08.11.2017 http://www.viikonloppu.com/?p=164423#
New England Journal of Medicine -lehdessä julkaistu saksalainen tutkimus kertoo, että päivittäinen noin 10 minuutin kestävä rintojen katselu voi pidentää miehen elinikää jopa vuosilla.
Aloittaja ei ymmärtänyt kertomansa tekstin sisältöä ja viisautta.
@lueajatuksella
Kuinka niin muka en ymmärtänyt. Ymmärsinpäs!
Professorien tutkimuksia ei kannata ottaa haudanvakavasti, vaikka he sitä yrittävätkin, että tutkimuksensa niin otettaisiin, Hyvittaviahan nuo tutkimukset ovat
korjaus
Huvittavia :D
"Aloittaja ei ymmärtänyt kertomansa tekstin sisältöä ja viisautta."
Samaa mieltä ja ketju lähti sitä myötä muiltakin lapasesta.
Oi, voi kamalaa :D
Kyllä siitä vaan hyotyä taisi olla kun alakoululaisena opettaja laittoi meitä nurkkiin seisomaan, myöskin jälki-istunnoissa piirsi ope luokan taululle pisteen ja käski keskittyä sen katselemiseen.....tunnin kun oli pistettä katsellut ja pääsi lähtemään sitten kotiin niin tunsi mielessään suurta onnellisuutta :)
Niinpä, sano. Mieluummin sitä kuitenkin omaa seinää kotona katselee kuin oikeustalon karuja seiniä, omaa raastupakäsittelyä odotellessa.
Mukavampi tuijottaa seinään jos joku laulaa upealla äänellä besame mucho / cesaria evora 😌
https://youtu.be/LLsg_Lk819s
Joo o, se on nääs niin et elämän pitää olla välillä helvetin pitkäveteistä, se on sen merkki et olet onnistuneesti nollannu ittes! Voit alkaa kehittelee uusii juonii.. 😏
Ihana !
Tuskin kukaan keskittyy seiniin katseluun, tai kuunteluun, ajatuksissaan et keskity ympärivöivään maailmaan saatat kävellä kadulla huomaatta tuttuja ihmisiä tai kotona on tv tai radio auki kuulet tai näet mutta ajatuksesi ohittaa niiden sisällön, ihminen on silloin ajatuksensa vanki.
Kun ihminen on omissa ajatuksissaan eikä reagoi ympäristöönsä, sitä ei sanota vankilaksi. Se on vapaus upota joskus omaan maailmaansa, matkustaa sinne, mihin mieli vie.
Olisko mulla nyt onnistunut toi nollaus kun tuntuu että uusi vaihde on päällä.
Itse kyllä aavistelen että pitkällinen ”seinääntuijottelu”on tehnyt tehtävänsä ja uusi lehti elämässä on kääntynyt, puhdas sivu kirjoittaa. Uusi osa elämän kirjaan, hienoa!
Maaninen vaihe meneillään seinääntuijottelevan masennuksen jälkeen?
Älä välitä Himmelsauge!.
Tellukka voi vanhuuttaan alkaa olla äreämpi. Sillä voi olla kipuja, näkö voi olla heikempi. Niinpä se murisee täällä, Tellukan kannalta olisi järkevää siirtää hänet viettämään eläkepäiviä tuttuun ympäristöön josta hän itsekin puhui (psyykeosastolle), siellä hän voisi olla pikku onnellinen.
Siihen seinään tuijottamiseen kuuluu myös, että pitää käsiään tiukasti ympärillään ja huojuttelee itseään. Niitä näkee tuolla psyykeosastoilla ja meilläpäin sanottiin sellaisia, että se on sellainen pikkusen onnellinen.
Luovalle ihmiselle tyhjä seinä on usein inspiraatio, kuten gessottu kangas tai tyhjä paperi, joita ei tarvitse kauan tuijotella, kunnes se homo ludens/leikkivä ihminen herää ja luomistyö käynnistyy.
Vanhuuteen liittyvä aivotoimintojen heikkeneminen ilmenee monimuotoisena,
on tuijottelijoita, on tulisieluja ja kaikkea siltä väliltä jopa yliseksuaalisia tyrkkyjä löytyy,
Jos noista pitäisi omalla kohdalla joku valita, niin sen tuijottelijan ja sumussa olevan kai ottaisin. Onhan tuo yksi jännitysmomentti vanhuudessa, kun ei tiedä mitä on tulossa.
Nuo Tellukan viittaamat huojuttelut viittaavat usein autismiin, joka nykyään pystytään parantamaan tai ainakin oireita lievitetään. Heidän onnellisuudesta on vaikea sanoa, kun itsekin vaikenevat.
Onnellisuus onkin sen verran suuri sana, ettei sitä pitäisi tuhlata, vaan olla onnellinen onnessaan ja rikas riemustansa yksin vaan.
Niin. Ja onko se onnellisuus edes mielekäs tavoite ihmiselle ? Eikö se ole sivutuote, pikemminkin ?
Tarjoaisin tilalle mielenrauhaa..)) Se ei yleensä ole keneltäkään pois, onnellisuus taitaa joskus olla...
"Isoäiti", ei autismi ole mikään sairaus, johon sairastutaan ja parannutaan.
Tiedä onnelliseksi tulemisesta, mutta seinän tuijottaminen tuntuu ihan mukavalta ja minulle sopivalta tekemiseltä (tai tekemättä jättämiseltä). Riippuu tietysti vähän seinästä. Persoonani tarvitsee ja suorastaan vaatii harmoniaa, siksi elämässäni on ehdottomasti oltava myös virikkeettömiä ja 'tylsiä' jaksoja. Pelkkää yksiväristä sileää seinää en kuitenkaan 'jaksaisi' tuijottaa, kai.
Tänä aamuna istuin kylpyhuoneessa järjestelemässä sukka- ja alusvaatelaatikoitani (lankakoreja). Ilmeisesti siinä samalla kuuntelin pyykinpesukoneen ääntä koska mieleeni nousta pulpahti se kun lapsenlapseni joskus kauan sitten kysyi minulta että "mummi, mitä "dra hin" tarkoittaa. Kysyin mikä, ja lapsi sanoi sanan uudelleen pari kertaa. Vastasin etten tiedä, ja muistan itsekseni ihmetelleeni miten selvästi ja terävästi taapero osasi lausua dr yhdistelmän. Olimme silloin heidän kodinhoitohuoneessaan ja pesukone oli käynnissä. Taapero sanoi minulle, että pesukone sanoo dra-hin, dra-hin, dra-hin. Kuuntelimme yhdessä pesukoneen ääntä ja minusta se sanoi tra hin. Lapsi ei antanut periksi ja kun vielä tarkemmin kuuntelin niin kyllä se oli pikemminkin d kuin t. Nyt aamulla sukkia lajitellessani havahduin siihen, että minun pesukoneeni toisteli "dra hin, dra hin..." . Yritin kuulla sen toisella tavalla, mm. "hin dra, hin dra", mutta ei, kyllä se sanoi dra hin, aivan kuten toinen pesukone joskus 12 vuotta sitten.
Olisikohan jonkinlainen onnellisuus ollut tylsän tasaisen ja rauhallisen olotilani taustalla häilymässä koko ajan vai tuliko se tuon muiston myötä vai oliko ja onko sitä edes, en osaa sanoa mutta tuntuu että on.
@bessie--
Todella upeasti kirjoitat!
Kyyneleet ihan nousi silmiini.
Kiitos!
Sanotahan notta ns. takaseinän tuijottajat potevat apatiaa.Olisi hieno homma matkata unessa Lännenmaahan. Niin moni työmyyrä siirtykin.
Mamma, tuo mies mua tuijottaa. mamma, ei niin kai tehdä saa ??!!
👀
Kyllä, välillä on hyvä tutustua itseensä ja siedettävä omia ajatuksiaan, ilman ulkoisia ärsykkeitä.
Kyllä tekisi somepaussi hyvää ihan jokaiselle. Eikä muuta virikettä tilalle vaan katse omaan sisimpään. Itse näprään liikaa kännykkää, en paljon kyllä keskustelupalstoilla käy.
Kuka mitäkin hypertelee jo tässä iässä. Minulle on tullut alituinen tapa hyperrellä villatakkini nappia.
Somepaussi, vahingossa eksyin suomi24 joskus 6 vuotta sitten, muistan kun olin aloittanut tupakkalakon, etsin vertailu kokemuksen omaavia, tupakka jäi mut palsta tuli tilalle.
Tähänkin tylsistyy, liikaa joutoaikaa. Tylsistyminen yleensä on tavallinen ilmiö, onnet ja ilot ne tulee pieninä ripauksina, kuka jaksaisi olla aina iloinen tai onnellinen.
Mikä on ongelmasi nimi? - Nm. Pösilöys(kö?)
Johan tuijotettu Suomi 24 tuntitolkulla :(
Kyllä voi jos tuntee itsensä, monilla ei ole omia aivoja!
Oiskohan se niin, että silmät auki tuijottaen silmät kuivuvat, kun niitä ei räpyttele. Joten siis tuijottelu seinään tai muualle on todella vaarallista silmille.
Ihmiset joilla tatuointuja on jotain mikä ei ole oikein, tätä ei kai tutkittu siis sairaudelle ei ole nimiä vielä!!!
Sanotaan että suvakin järjenjuoksuun oikein sopivaa tuollainen seiniin tuijottelu.
Tylsyys on hienoa, mutta TYLSISTYMINEN ei. Ihminen on aina vastuussa siitä, miten kokee asiat.
Hyvä vastaus tuolle edelliselle (eilen = 5.10. klo 21:47). - Nm. Ei hiventäkään