Juttelin eilen pitkään kissan kanssa. Se ei sanonut mitään, mutta leikki mekkoni helmoista roikkuvilla langanpätkillä. Kuunteli ehkä.
Kerroin aika seikkaperäisesti ihmisistä, heidän tavoistaan. Siitä, mitä ihmiset tekevät ja mitä eivät. Siitä, että ihmisillä on tapana tietoisesti rakastaa jotakuta ja / tai joitakuita. Kerroin myös siitä, että ihmisillä ja kissoilla ei ole enempää henkisellä kuin fyysiselläkään tasolla juuri yhteistä kokemusmaailmaa paitsi se, että kumpikin laji kykenee tarvittaessa tyydyttämään (seksuaalisia) primääritarpeitaan lähikontaktissa lajitoveriin riippumatta siitä, minkä tyyppinen kiintymyssuhde tovereiden kesken vallitsee. Arvelin, että ihmismiehet ovat tässä ihmisnaisia jonkin verran kyvykkäämpiä. Kissat ovat eittämättä kyvykkäimpiä. Ihmisen toimintaa ohjaavat emootiot vaikuttavat lähinnä kaikkeen, kissojen toimintaa ohjaa puhdas vaisto.
Näin keskustelin kissalle. Se oli kiinnostunut, mutta leikki silti mekkoni helmoista roikkuvilla langanpätkillä.
Kunnes menimme nukkumaan.
Kerroin aika seikkaperäisesti ihmisistä, heidän tavoistaan. Siitä, mitä ihmiset tekevät ja mitä eivät. Siitä, että ihmisillä on tapana tietoisesti rakastaa jotakuta ja / tai joitakuita. Kerroin myös siitä, että ihmisillä ja kissoilla ei ole enempää henkisellä kuin fyysiselläkään tasolla juuri yhteistä kokemusmaailmaa paitsi se, että kumpikin laji kykenee tarvittaessa tyydyttämään (seksuaalisia) primääritarpeitaan lähikontaktissa lajitoveriin riippumatta siitä, minkä tyyppinen kiintymyssuhde tovereiden kesken vallitsee. Arvelin, että ihmismiehet ovat tässä ihmisnaisia jonkin verran kyvykkäämpiä. Kissat ovat eittämättä kyvykkäimpiä. Ihmisen toimintaa ohjaavat emootiot vaikuttavat lähinnä kaikkeen, kissojen toimintaa ohjaa puhdas vaisto.
Näin keskustelin kissalle. Se oli kiinnostunut, mutta leikki silti mekkoni helmoista roikkuvilla langanpätkillä.
Kunnes menimme nukkumaan.
Vastaukset 13
Vanhimmat
😂 etkö uskalla soittaa?
Anteeksi mihin nyt pitäisi uskaltaa soittaa?
No Tiinalle senkin höpö! Älä viitti.
Ei pidä Tiinalle soittaa.
No mutta, kiitos mutta ei kiitos! Ei kiinnosta 🤮
Niin, kyllähän se näin on, että meissä ihmislajiin kuuluvissa on varsin eri mieltymyksin varustettua populaa. On heitä, jotka eivät ole kiinnostuneita ihmismielen moni- tai yksimuotoisuuden tutkimisesta eikä heitä niin ikään jaksa kiinnostaa ihmiselämän tai kissan elämän lainalaisuudet. He haluavat ainoastaan elää porskuttaa - ja yleensä onnistuvat siinä mainiosti. He ovat tyytyväisiä, kun heillä on työtä, sopivasti rahaa, ruokaa, ehkä oma asuinsija, puoliso, lapsia, auto, koira ja jotain mukavaa siihen lisäksi. He ovat niitä, joiden ansiosta maailma pyörii. He tekevät työtä, viljelevät ja varjelevat maata, kehittävät yhteiskuntaa - ja ovat keskellä yhteiskuntaa. Heidän ei kuulu kiinnostua kissojen, koirien, ihmisten, hevosten, kanojen, possujen tai lampaiden primääritarpeisiin liittyvistä asioista, eikä muistakaan asioista siinä määrin, että vatuloisivat koko muun elämänsä mallin mallin. Heille on varattu toiset hommat.
Sitten on niitä, jotka juttelevat öisin eläimilleen. Se on heidän tehtävänsä. Eikä siinä ole mitään härskiintynyttä kaikua. Se on aika murheellista tosiasioiden tarkastelua ja väitteiden todenperäisyyden punnitsemista, se on ajatusaihioiden yksinäistä pyörittelyä silloin, kun ne toiset, ne ihmiset, jotka valmistavat meille ruokaa, taloja, autoja, teitä, vaatteita ja mönkkäreitä, nukkuvat ja elävät. Ei siinä sen kummempaa. Eino Leinoja, Vincentejä, Kellokosken Prinsessoja ja W. A. Mozarteja on ollut aina. (Tuosta Mozartista vielä, että se onnetonhan valvoi yökaudet säveltäessään keskenjäänyttä Requemiaan ja kesken kaiken kuoli ja haudattiin, köyhäinhautaan haudattiin, liikaa miettiville kaiketi 1700-luvulla kävi niin, nykyisin liikaa miettivätkin saavat oman hautakiven.)
Tää oli hyvä :DDD
Tää palsta on siitä omituinen, että tänne on muodostunut ihan omanlaisensa maailma, säännöstö, tapa olla ja ilmaista asioita. Palstakuvauksessa kehotetaan keskustelemaan tunteista ja tunnekuohuista. Siitä huolimatta täällä kirjoitellaan tietylle henkilölle tietyllä, yleisesti vakiintuneella tyylillä, eli personoidaan. Näin aito keskustelu aiheesta yleisellä tasolla jää ohueksi. Ja se on sääli!
Jos joku kaipaa tietyn (nimettömäksi jäävän) naisen rintoja tai joku toinen haaveilee tietyn (nimettömäksi jäävän) miehen peiton alle pääsystä ja kumpikin ilmaisee asian sillä tietyllä, tämän palstan kulttuurin alle muodostuneella huokailevalla, subjektioon perustuvalla tyylillä, se osuu ja uppoaa aina. Ihmiset villiintyvät. Pian kaikki ovat niitä ihanarintaisia naisia ja lämminihoisia miehiä. Vastauksia, keskenään kovin saman tyyppisiä, tulee kymmeniä. Se on sellaista joukkohysteriaa. Mutta: keskustelua se ei ole.
Miksei keskustelua, siis todella aiheen mukaista keskustelua haluta käydä? Liittyykö se siihen, että tunteita ei tarvitse juuri älyllistää (toki saa jos haluu, useimmat eivät haluu!), tunteisiin voi ihanasti käpertyä, niiden vietäväksi on helppoa lähteä? Eli tämä nyt vallitseva palstakulttuuri on helppo, se ei vaadi aivoilta paljoakaan.
Ja tähänkään kirjoitukseen tuskin montaakaan aihetta sivuavaa, asiallista kommenttia tulee. :(
Olen paljon pohtinut asiaan liittyviä tunteita. Olen kohdannut hiljattain miehen, jota luulen rakastavani enemmän kuin ketään koskaan aiemmin. Tunteeni ovat vieneet minua ja minä en ole pysynyt tahdissa. Tunteeni kuohuvat joka kerta kun näen hänet, vaikka ulkoinen olemukseni muuta kertookin. En uskalla ilmaista tunteitani, pelkään ettei tunteitteni kohde ole lainkaan samaa mieltä asiasta. Miten te, jotka olette samassa tilanteessa olette selvinneet elämässä eteenpäin?
Tähän tarkennuksena vielä, että ongelmana on lisäksi meidän suuri ikäero, hän on 15 vuotta nuorempi mies. Hänen motiiveistaan en pysty olemaan ihan varma, tunteita on mutta mitä niiden takana on? Luottamus puuttuu...ja kyse on siis suomalaisesta miehestä.
Jaha. Kiitos tästä avautumisesta.
Tämäkö on sitä rakentavaa keskustelua?
Mä totean, että en enää kumppaniksi haluis kissaihmistä siis kissoista pitävää. Olen ite koiraihminen ja kai se kertoo luonteesta. Kissathan ovat itsekkäitä, omaa etuaan tavoittelevia ja mukavia kun tykkäävät.