Tehdäänpä vielä ihan oma aloitus aiheesta. :)
Tää palsta on siitä omituinen, että tänne on muodostunut ihan omanlaisensa maailma, säännöstö, tapa olla ja ilmaista asioita. Palstakuvauksessa kehotetaan keskustelemaan tunteista ja tunnekuohuista. Siitä huolimatta täällä kirjoitellaan tietylle henkilölle tietyllä, yleisesti vakiintuneella tyylillä, eli personoidaan. Näin aito keskustelu aiheesta yleisellä tasolla jää ohueksi. Ja se on sääli!
Jos joku kaipaa tietyn (nimettömäksi jäävän) naisen rintoja tai joku toinen haaveilee tietyn (nimettömäksi jäävän) miehen peiton alle pääsystä ja kumpikin ilmaisee asian sillä tietyllä, tämän palstan kulttuurin alle muodostuneella huokailevalla, subjektioon perustuvalla tyylillä, se osuu ja uppoaa aina. Ihmiset villiintyvät. Pian kaikki ovat niitä ihanarintaisia naisia ja lämminihoisia miehiä. Vastauksia, keskenään kovin saman tyyppisiä, tulee kymmeniä. Se on sellaista joukkohysteriaa. Mutta: keskustelua se ei ole.
Miksei keskustelua, siis todella aiheen mukaista keskustelua haluta käydä? Liittyykö se siihen, että tunteita ei tarvitse juuri älyllistää (toki saa jos haluu, useimmat eivät haluu!), tunteisiin voi ihanasti käpertyä, niiden vietäväksi on helppoa lähteä? Eli tämä nyt vallitseva palstakulttuuri on helppo, se ei vaadi aivoilta paljoakaan.
Ja tähänkään kirjoitukseen tuskin montaakaan aihetta sivuavaa, asiallista kommenttia tulee. :(
Tää palsta on siitä omituinen, että tänne on muodostunut ihan omanlaisensa maailma, säännöstö, tapa olla ja ilmaista asioita. Palstakuvauksessa kehotetaan keskustelemaan tunteista ja tunnekuohuista. Siitä huolimatta täällä kirjoitellaan tietylle henkilölle tietyllä, yleisesti vakiintuneella tyylillä, eli personoidaan. Näin aito keskustelu aiheesta yleisellä tasolla jää ohueksi. Ja se on sääli!
Jos joku kaipaa tietyn (nimettömäksi jäävän) naisen rintoja tai joku toinen haaveilee tietyn (nimettömäksi jäävän) miehen peiton alle pääsystä ja kumpikin ilmaisee asian sillä tietyllä, tämän palstan kulttuurin alle muodostuneella huokailevalla, subjektioon perustuvalla tyylillä, se osuu ja uppoaa aina. Ihmiset villiintyvät. Pian kaikki ovat niitä ihanarintaisia naisia ja lämminihoisia miehiä. Vastauksia, keskenään kovin saman tyyppisiä, tulee kymmeniä. Se on sellaista joukkohysteriaa. Mutta: keskustelua se ei ole.
Miksei keskustelua, siis todella aiheen mukaista keskustelua haluta käydä? Liittyykö se siihen, että tunteita ei tarvitse juuri älyllistää (toki saa jos haluu, useimmat eivät haluu!), tunteisiin voi ihanasti käpertyä, niiden vietäväksi on helppoa lähteä? Eli tämä nyt vallitseva palstakulttuuri on helppo, se ei vaadi aivoilta paljoakaan.
Ja tähänkään kirjoitukseen tuskin montaakaan aihetta sivuavaa, asiallista kommenttia tulee. :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joskus tuntuu juuri noin, ettei tunteita tarttis älyttää.
Järki narikkaan ja tunteet vie. Onhan tæ tragikoominen paikka kaiken kaikkiaan. Vapauttavaa joskus, joskus taas jopa ahdistavaa. Täällä roikkuminen on pahentanut mun kaipausta. Hänet muistan koko olemukseltaan joka hetki. Siksi täällä en saa hetken rauhaa, omilta ajatuksiltani.
Moikka murut. Olkaa kilttejä toisillenne. 😚💖