Masennus on piinaava olotila. Masennuksen voi pikkuhiljaa selättää kun ymmärtää miten se syntyy. On ymmärettävä mikä on mielen toimintamekanismi. Mieli perustuu muistiimme, ajatuksiin miten sanoitamme kokemuksemme. Tämä vaatii työtä, jotta katsoo sisään, omaan mieleen, ajatuksiin. Yksi tapa on meditaatio. Netti on pullollaan eri tapoja meditoida.
Kun pikkuhiljaa kehität itsellesi sopivan tavan, tulet tietoisemmaksi miten olemme katsoneet väärään suuntaan, haluamme avun nopeasti ulkopuoleltamme, pillerin, uskonnon, lääkärin tms. ottamatta vastuuta itse miten ajatuksemme vievät minua enkä minä niitä. On kuin olisi jatkuvassa reaktiossa joka on uuvuttavaa ja energiaa vievää. Olemme itsemme pahin vihollinen. Mieli lörpöttelee, ajatuksiemme ehdollistuneisuus siitä mitä saa/ ei saa ajatella tai sanoa. Mieli tempaa kokeneemmankin meditoijan nopeasti eri tunnetiloihin jos ei ole valpas. Tunteet vievät ja selkeys on poissa.
Masennus on toisaalta erittäin hyvä asia, sillä se kertoo että tarvitaan muutos, miten nähdä itsensä ja jopa vapautua siitä. Ymmärrä, että kokemus voidaan sanoittaa uudelleen, vai tarviiko sitä edes sanoittaa?
Kun sinusta tulee pienen harjoittelun jälkeen ajatusten, tunteiden todistaja, eli huomaat parhaimman tavan olevan, että huomaat ajatukset ja kokemuksen niin, että et samaistu niihin. Sinä et ole tunne etkä ajatus. Antaudu jopa ilkikuriselle tunteelle mutta ilman ajatuksia, tarkkaa miltä se tuntuu kehossa ja kuka sinussa itsessäsi edelleen huomaa sen kaiken jota käyt läpi.
Vastaan mielelläni kysymyksiin jos jollakulla tulee kysyttävää kunhan ehdin.
Kun pikkuhiljaa kehität itsellesi sopivan tavan, tulet tietoisemmaksi miten olemme katsoneet väärään suuntaan, haluamme avun nopeasti ulkopuoleltamme, pillerin, uskonnon, lääkärin tms. ottamatta vastuuta itse miten ajatuksemme vievät minua enkä minä niitä. On kuin olisi jatkuvassa reaktiossa joka on uuvuttavaa ja energiaa vievää. Olemme itsemme pahin vihollinen. Mieli lörpöttelee, ajatuksiemme ehdollistuneisuus siitä mitä saa/ ei saa ajatella tai sanoa. Mieli tempaa kokeneemmankin meditoijan nopeasti eri tunnetiloihin jos ei ole valpas. Tunteet vievät ja selkeys on poissa.
Masennus on toisaalta erittäin hyvä asia, sillä se kertoo että tarvitaan muutos, miten nähdä itsensä ja jopa vapautua siitä. Ymmärrä, että kokemus voidaan sanoittaa uudelleen, vai tarviiko sitä edes sanoittaa?
Kun sinusta tulee pienen harjoittelun jälkeen ajatusten, tunteiden todistaja, eli huomaat parhaimman tavan olevan, että huomaat ajatukset ja kokemuksen niin, että et samaistu niihin. Sinä et ole tunne etkä ajatus. Antaudu jopa ilkikuriselle tunteelle mutta ilman ajatuksia, tarkkaa miltä se tuntuu kehossa ja kuka sinussa itsessäsi edelleen huomaa sen kaiken jota käyt läpi.
Vastaan mielelläni kysymyksiin jos jollakulla tulee kysyttävää kunhan ehdin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.