Olipa taas sydäntä särkevä uutinen Yle:n Kokkolan sivuilla viime torstaina ja saada tietää, että kuolemaa lähestyville yksineläville parantumattomasti sairaille ihmisille ei riitä saattohoitoon riittävästi resursseja, koska Kokkolan lähialueilla tukiverkostossa on vain viisi vapaaehtoista eikä se enään riitä. Mistä se johtuu, että parantumattomasti sairaiden tukirinkiin kouluttautumista karsastetaan vaikka saattohoidon tarve on suuri?
Kuoleminen Kokkolassa?
viimeiselle-matkalle
381450
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Tjaa empä tiiä oikeen mitä sanoa. Ehkä se johtuu siitä kö saattohoiettavaan voi kiintyä ajansaatossa liikaa ja sitte kö aika jättää jää ittelle paha mieli.
Saattaa olla rankkaa seurata toisen kärsimystä päivästä toiseen ellei ole luonteeltaan niin karaistunut, etteivät tunteet pääse vaikuttamaan itseensä. Ainakin maallikon silmin kuvittelisi, että pitää olla takana useita kymmeniä kuolinvuoteella hoidettavia saattopotilaita ennenkuin sellaiseen tottuisi.
No ei kukaan taida lähteä saattohoitamaan ketään kylmiltään kyllä siihen hommaan täytyy olla joku kutsumus luonnostaan.
Riippuu vähän siitä paljonko hoidettavilla on elinpäiviä jäljellä ei sitä tuntemattomiin ehdi lyhyessä ajassa paljoa kiintymään
Välttämättä ei, sillä ihmisestä ei koskaan arvaa miten hän suhtautuu asiaan.
Minusta viisi on paljon. Itse vaikutan seudulla missä ei saattohoidon vapaaehtoistukihenkilöitä ole vielä ollenkaan. Syitä miksi tukihenkilöitä ei ole enempää on monta. Ensinnäkin kuoleman kohtaaminen ei ole ollenkaan helppoa, toimintona saattohoito on meillä nuorta tai uusivanhaa. (Varmasti kuolevia on hoidettu ennen kauan sitten hyvin, sitten on tullut tämä välivaihe ja nyt kuolvien hoitoon ollaan kiinnittämässä huomiota.) Vapaaehtoistyöntekijöitä tarvitaan monessa muussakin paikassa kuin saattohoidossa. Paljon on myös asennetta että kunnan eli palkallisten hoitajien pitäisi hoitaa kaikki se työ jota saattohoidossa on.
Tuossa edeltävä komentoija sanoo että hoidettavaan saattaa kiintyä. Niin saattaa aina käydä. Mutta kyllä alkuasenne pitää olla se että kuolevat kuolevat elävät jäävät elämään.
Tästä asiasta kerrottiin, että julkisen terveydenhuollon hartiat eivät välttämättä riitä psykososiaalisen tuen antamiseen ja sitä tukea tarvitsevat myös omaiset saattohoidettavan ohella. En kyllä ymmärrä miten viiden tukihenkilön määrä riittää kattamaan saattohoidon ottaen huomioon Kokkolan talousalueen väkiluvun ja saattohoidettavien mahdollisen lukumäärän.
Millä seudulla ei ole vapaaehtoisia laisinkaan näin mielenkiinnosta kysyn?
En oikein käsitä eikö sairaalassa ole tilaa yksineläjälle mennä sinne kuolemaan, jos terveydentila sitä vaatii onko sinne jotain jonoa?
Liibekkiin sitä mennään kun alkaa taival loppumaan.
Ystävälläni oli vähän ikäviä kokemuksia siitä sairaalasta hänen läheisensä kuoli mielestänsä aivan liian varhain.
Heillä, joilla on puoliso tukenaan on huomattavasti helpompaa pysyä kotona, kunnes tulee aika, että se loppu on lähellä. Jotenkin itse toivoisi, että saisi viettää viimeisetkin päivät omassa kodissa rakkaansa luona.
Eikö vapaaehtoisille tukihenkilöille makseta mitään korvausta vaikka heitä yritetään kouluttaa lisää noinkin vaativaan tehtävään?
Hallitus on kiristänyt nyörejään tuntuu, että koskaan ei ohjata varoja siihen tarkoitukseen missä sitä rahaa tarvitaan eniten.
Rahat menevät maakuntahallintoon ym. tärkeämpiin asioihin.
Niinpä se taitaa olla vanhat jermut potkitaan pellolle ja uusille tulokkaille maksetaan enemmän palkkaa sekä jotain jatkokoulutusrahaa päälle.
Olisipa kyse vain siitä, muttako sairailta viedään omat ja varat kynimällä lääkkeistä koko ajan lisää rahaa eikä osasta kalleimmista kipulääkkeistä makseta edes mitään korvausta.
Totta eläville, joilla ei ole välitöntä kuolemanvaaraa se on valtava taloudellinen rasite, tosin hänellä, jolla elinaika käy vähiin se rahanmeno ei ole enään niin nuukaa ja kipulääkitys pelaa olipa taloudellinen tilanne mikä hyvänsä. Harmittaisi suuresti, jos ei olisi ketään pitämässä huolta kuolinvuoteella, jotta mistä sen huolenpitäjän saa, jos ei sellaista ole mailla eikä halmeilla.
Esimerkiksi Keski-Pohjanmaalla pitkäaikaistyöttömiä työllistänyt sotaveteraanien avustajatoiminta loppuu vuodenvaihteessa. Kuka on vastuussa?
Tänään oli juttua, että imetystukiryhmä aloitti Kokkolassa elikkä hyväkö edes vauvat ja äidit saa tukea alun toistakymmeneltä vapaaehtoselta.
Mikäli vapaaehtoiset jaksavat avustaa 5- 10 saattohoitopotilasta, niin vuodessa avustetaan 25 - 50 terminaalivaiheen asiakasta.
Toisaalta Kokkolan väkiluku tulee jatkossa vähenemään runsaasti, joten tarve saattohoitoonkin tulee pienenemääm. Tulevaisuudessa Kokkolan seutu on jotain luonnonsuojelualuetta, jossa ei ihmisiä enää asu.
Luin siitä uutisesta, että parantumattomat syöpäpotilaat tarvitsevat kipeimmin sitä saattohoitoa sun tukea ja syöpään sairastuneiden määrä on nähdäkseni kasvussa. Lääketieteen kehitys on parantunut, siitä huolimatta syöpäkuolemat lisääntyvät edelleen eikä loppua näy.
Niitä uusia syöpähoitoja on testattu hyvällä menestyksellä eläimille siinä menee vain aikaa ennenkö pääsevät kokeilemaan ihmisille.
Kaupunkina Kokkola on kuolemassa, nuoret ja lahjakkaat muuttavat täältä pois...
Lukaisin äskön Keskipohjanmaa -lehdestä, että Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan koti- ja omaishoidon suunnitteluun on tulossa syksyn aikana käytännönläheisiä käsikirjoja, mutta eihän se Kokkolaa hyödytä yhtään, koska sitä kirjaa ei tule kait edes koko Keski-Pohjanmaalle.
Se juttu jätettiin siten avoimeksi, että muihinkin maakuntiin suunnitellaan samaa.
Taitaa tuo kuolema ja saattohoito olla vielä niin tabu asia, ettei paikallinen sanomalehti halua ottaa kantaa vaan jättää asian setvimisen muiden uutislähteiden tehtäväksi.
Vallitsevan tilanteen huomioon ottaen kyllä siitä voisi Keskipohjanmaa -lehtikin julkaista artikkelin, jotta yleisö ymmärtäisi ottaa kantaa mielipideosastolla. Ehkä toimittajat vielä heräävät jälkijunassa.
Juuri sitä lehteä tarkoitinkin perusteellinen selvitys olisi paikallaan.
Minä en näe kuolemaa minään tabuna, koska, jos nyt sattuu sairastumaan parantumattomasti, niin se on vain normaalia luonnon kiertokulkua, jonka joutuu hyväksymään itsensä kanssa.
On tämä sikäli tabu aihe, että kynnys sanoa jotain vaatii ensimmäisen kommentin. joltakulta muulta.
Haluan toivottaa voimia ja jaksamista kaikille parantumattomasta sairaudesta kärsiville toivottavasti maanpäällinen hoitonne on elämäänne helpottavaa, kunnes aukeaa ikuinen rauha taivaassa.
Liityn komppaajien kerhoon ja toivon, että tilanne paranee pikaisesti saattohoidon tukirinkien hoitajien lukumäärän suhteen.
Äitini kuoli huhtikuussa 2018. ja asui kotonaan vuoteen 2017 ja sitä ennen oli välillä terveyskeskuksessa ns libeck. Hoito oli libeckissä vähän kireänlaista,kiirettäkin. Viimeksi syksyllä 2017 siirrettiin honkaharjun palvelutaloon,jossa oli tosi loistava ja ihana henkilökunta. en olisi sisareni kanssa jaksaneet hoitaa kotona kun ikää oli 89 v ja useita sairauksia mm diabetes,useita leikkauksia, alzheimer muistisairaus,jne ja me omaisetkin olemmme keski-iän paremmalla puolella.On hyvä,että on sellainen paikka olemassa,Hinnat olivat samaa luokkaa,kuin terveyskeskuksessa ,mutta honkaharjussa oli ilmapiiri paljon keveämpi ,kuin terveyskeskuksessa,jossa ainainen kiire ja melu rasitteena.Olen sitä mieltä,että ei saisi vähentää palvelutaloja,kun ei sitä itse tiedä näin sinkkuna,koska tarvitsee itse palvelutaloa.sukulaiset tuskin tai tuttavat ei ala uhrautumaan hoitamaan sinkkumiestä,jos
sairastuu pahasti,ainoa huonopuoli on laitoksissa kallis hinta ja jos on pienituloinen ei jää
omavastuuta kuukausituloista kuin 200-300eur per kk. soite kuuluu nykyään sairaanhoitopiiriin ,joka toki osaa rahastaa.tv edesmenneen poika.
On se rankkaa, kun elämä koettelee ja joutuu odottamaan omaisen kuolemaa, joka tulee silloin, kun vähiten odottaa.
Hoidimme äitiäni puolisoni kanssa viimeiset viisi vuotta ennen hänen kuolemaansa. Ei sitä oikein osannut ajatella ulkopuolisen hoitavan saman asian tuntui luonnolliselta pysyä tukena loppuun saakka, koska hänen vakaa toiveensa oli saada kuolla omassa kodissaan.
Voisimmeko lähettää jonkun kansalaisaloitteen hallitukselle, jossa vaaditaan lisää määrärahoja Soitelle, jotta voitaisiin palkata enemmän hoitajia sairaalaan huolehtimaan ja hoitamaan parantumattomasti sairaita ihmisiä?
Kumpa se toimisikin, mutta niin moni aloite on saanut pakit hallituksen säästökuurin vuoksi, että usko alkaa olla jo mennyt siihenkin.