Tyyni vesi

En ole koskaan jättänyt vastaamatta hänelle, jos on yhteyttä ottanyt.

koskien-kuohu kirjoitti:

En ole koskaan jättänyt vastaamatta hänelle, jos on yhteyttä ottanyt.

Miten hän on ottanut yhteyttä, missä?

paikkajatapa kirjoitti:

Miten hän on ottanut yhteyttä, missä?

Ei pitkään aikaan. Nähty viimeksi heinäkuussa.

Ööö, alatko selittään , no nyt on tällainen tilanne et pitäs heivata pihalle tuo asuin kumppani..
Eihän tuollaiset asiat muille kuulu.

Ei ole minä kyseessä. Asun yksin.

Koska tunteet eivät katoa.

koskien.kuohu kirjoitti:

Koska tunteet eivät katoa.

Ei ne katoa minullakaan.

vaikkahiljaa kirjoitti:

Ei ne katoa minullakaan.

Luovutin jo unohtamisen suhteen ja hyväksyin sen avoimin sylin, että näin tunnen ja niin se vain on. Ehkä kaikella on vielä jokin tarkoitus.

koskien.kuohu kirjoitti:

Luovutin jo unohtamisen suhteen ja hyväksyin sen avoimin sylin, että näin tunnen ja niin se vain on. Ehkä kaikella on vielä jokin tarkoitus.

Totta kai on tarkoitus, pidän susta niin <3

Aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä mielessä kulta.

älä.mee kirjoitti:

Totta kai on tarkoitus, pidän susta niin <3

Aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä mielessä kulta.

Onpas kiva ja hellä viesti. Kuvittelen hetken sen olleen minulle.

koskien.kuohu kirjoitti:

Onpas kiva ja hellä viesti. Kuvittelen hetken sen olleen minulle.

Sullehan se oli...
yöllisen halauksen kanssa.

koskien.kuohu kirjoitti:

Luovutin jo unohtamisen suhteen ja hyväksyin sen avoimin sylin, että näin tunnen ja niin se vain on. Ehkä kaikella on vielä jokin tarkoitus.

On sillä vielä tarkoitus. Joka päivä olet mielessäni. Uskon että sinä tiedätkin sen.

Minun on vaikea uskoa, että hän yrittäisi tavoittaa tätä kautta. Mutta kiitos kauniista viesteistä. :-)

koskien.kuohu kirjoitti:

Minun on vaikea uskoa, että hän yrittäisi tavoittaa tätä kautta. Mutta kiitos kauniista viesteistä. :-)

Olisiko sinun mielessäsi olevan henkilön sen helpompaa uskoa sinun kirjoittelevan täällä? Yhtä vaikeaa varmaan, mutta täällä sinä vain kuitenkin olet.

vaikkahiljaa kirjoitti:

Olisiko sinun mielessäsi olevan henkilön sen helpompaa uskoa sinun kirjoittelevan täällä? Yhtä vaikeaa varmaan, mutta täällä sinä vain kuitenkin olet.

Kirjoituksilla täällä ei loppujen lopuksi merkitystä. Niillä lievennetään omaa ikävää, mutta ne ovat sanat ja teot suoraan hänelle, jotka ovat tärkeitä. On täällä tai ei ole, se on toissijaista sille miten oikeasti kohtelemme toisiamme.

Miksi sun pitää se kertoo päivästä päivään ihmisille joille sillä ei oo mitään merkitystä. ??

Sullesinne kirjoitti:

Miksi sun pitää se kertoo päivästä päivään ihmisille joille sillä ei oo mitään merkitystä. ??

Minä en kirjoittele päivittäin. Jos sinua palstan viestit ahdistavat niin älä lue.

eisenkummempaa kirjoitti:

Minä en kirjoittele päivittäin. Jos sinua palstan viestit ahdistavat niin älä lue.

kyllä sut useempi tunnistaa, sama tyyppi aina. ja sitten ilkeilet, sekin tuttua sua.

eisenkummempaa kirjoitti:

Minä en kirjoittele päivittäin. Jos sinua palstan viestit ahdistavat niin älä lue.

Miksi mielestäsi joku täällä saa kommentoida ja jonkun kommentointiin pitää vastata noin tavallasi? Miksi papu menee heti sieraimeen kun SINUN kirjoitustasi kommentoidaan. Miksi oletit kyseessä olevan ahdistusta. Oletko ilkeä luonne ja niin herkkähipiäinen että et kestä kritiikkiä.?

eisenkummempaa kirjoitti:

Minä en kirjoittele päivittäin. Jos sinua palstan viestit ahdistavat niin älä lue.

Hyvää mieltä aurinkoiseen iltapäivään.

Olen joskus yrittänyt samaa. Ottanut etäisyyttä, ollut hiljaa, ollut järkevä, mutta aina lopulta se päättyy siihen, etten tunne olevani oma itseni ja koen tekeväni väärin. En minä halua etäisyyttä ja hiljaisuutta.

Haluan, että hän ymmärtäisi, että on tilanne mikä tahansa, niin hän on aina se jota ajattelen ja jota olen odottanut.

koskien.kuohu kirjoitti:

Olen joskus yrittänyt samaa. Ottanut etäisyyttä, ollut hiljaa, ollut järkevä, mutta aina lopulta se päättyy siihen, etten tunne olevani oma itseni ja koen tekeväni väärin. En minä halua etäisyyttä ja hiljaisuutta.

Haluan, että hän ymmärtäisi, että on tilanne mikä tahansa, niin hän on aina se jota ajattelen ja jota olen odottanut.

tuota samaa minäkin olen yrittänyt omassa tilanteessani.onko sinulla ollut mahdollisuutta sanoa hänelle kuinka tunnet?

sielujensympatiaa kirjoitti:

tuota samaa minäkin olen yrittänyt omassa tilanteessani.onko sinulla ollut mahdollisuutta sanoa hänelle kuinka tunnet?

Ei oikeastaan. Olemme vain etääntyneet toisistamme viime kuukausina. Tilanne ei myöskään ole aivan yksinkertainen hänen osaltaan, joten ymmärrän sen, että hänen tunteensa eivät olleet koskaan yhtä vahvat kuin omani.

Kerroin kylläkin tunteistani viime talvena kirjoittamalla, mutta hän ei avannut minulle omia mietteitään. Olen yrittänyt ajatella, että tämä hiljaisuus tulee myös tulkita sellaisena kuin se on - hän haluaa pitää etäisyyttä minuun koska ei tunne samoin.

noin ajattelen myös kun hänestä ei kuulu..että haluaa pitää etäisyyttä ja minä haluan kunnioittaa sitä.on vain aika raskasta kun ei voi vaikka haluaisi kertoa tunteistaan ja ajatuksistaan tai vaikka ihan arjen touhuista kunhan voisi jakaa hänen kanssaan ne

sielunsympatiaa kirjoitti:

noin ajattelen myös kun hänestä ei kuulu..että haluaa pitää etäisyyttä ja minä haluan kunnioittaa sitä.on vain aika raskasta kun ei voi vaikka haluaisi kertoa tunteistaan ja ajatuksistaan tai vaikka ihan arjen touhuista kunhan voisi jakaa hänen kanssaan ne

Niinpä. Kyllähän tämä on myös hieman omaa syytä, sillä kerroin hänelle haluavani enemmän etäisyyttä mikäli hän ei voi olla enempää kuin ystävä. En halunnut ystävyytemme muuttuvan kieroutuneeksi peliksi ja toivoin, että se olisi saanut hänet vihdoinkin kertomaan mitä itse tunsi ja ajatteli, mutta niin ei käynyt. Laitoin peliin kaiken ja hävisin, mutta toisaalta ei sitä ollut paljoa vaihtoehtojakaan silloin. En halunnut, että tämäkin rakkaus muuttuisi tuhoavaksi.

kirjoitat todella kauniisti,osaat hienosti muotoilla tunteesi ja ajatuksesi. ajattelen hyvin samoin omassatilanteessani. toivon sinulle voimia jaksaa ja uskoa rakkauteen kaikesta huolimatta :)

koskien.kuohu kirjoitti:

Niinpä. Kyllähän tämä on myös hieman omaa syytä, sillä kerroin hänelle haluavani enemmän etäisyyttä mikäli hän ei voi olla enempää kuin ystävä. En halunnut ystävyytemme muuttuvan kieroutuneeksi peliksi ja toivoin, että se olisi saanut hänet vihdoinkin kertomaan mitä itse tunsi ja ajatteli, mutta niin ei käynyt. Laitoin peliin kaiken ja hävisin, mutta toisaalta ei sitä ollut paljoa vaihtoehtojakaan silloin. En halunnut, että tämäkin rakkaus muuttuisi tuhoavaksi.

Mitä tarkoittaa "En halunnut, että tämäkin rakkaus muuttuisi tuhoavaksi."? Miten se on aiemmin näkynyt tai muuttunut tuhoavaksi? Yritän ymmärtää vastaavaa käytöstä.

Akvarellit kirjoitti:

Mitä tarkoittaa "En halunnut, että tämäkin rakkaus muuttuisi tuhoavaksi."? Miten se on aiemmin näkynyt tai muuttunut tuhoavaksi? Yritän ymmärtää vastaavaa käytöstä.

Harvoin meillä on tarkoitus leikkiä kenenkään tunteilla, mutta mitä pidempään tilanne jatkuu sellaisena, että lähestytään, loitonnutaan, yhtenä iltana ollaan läheisempiä, toisena päivänä kuin vieraita, ei sitä yleensä ihminen jaksa kovin kauan joutumatta jonkinlaiseen henkiseen spiraaliin.

Olen kerran ollut tilanteessa, jossa tunteillani on leikitty, enkä halunnut enää kokea samaa, mutta samalla tiedän, että hän ketä nyt tässä ajattelen, ei ole pelimies, mutta tilanne teki hänen huomaamattaan hänestä sellaisen, eikä se ollut reilua häntä, eikä minua kohtaan.

Aikaa myöten se olisi johtanut vain siihen, että olisin alkanut tuntea häntä kohtaan katkeruutta tai sydämeni olisi särkynyt kahta pahemmin. Tilanne viime talvena muistutti aivan liikaa sitä mitä sain kokea liki kymmenen vuotta sitten ja vaikka luulin jo päässeeni siitä yli ja arpien parantuneen, niin sainkin käydä uudestaan ne kaikki pelot ja synkkyyden. Omalta osaltani siihen silloin johti oma kykenemättömyyteni kertoa tunteistani tai ottaa etäisyyttä.

Nyt selvisin myrskystä vähemmin vaurioin. Ehkä menetin ystävyyden, josta en olisi halunnut luopua, sain todellakin hylätä romanttiset kuvitelmat, mutta kun ajattelen häntä niin ajattelen rakkaudella ja lämmöllä. Jos joskus tähdet ovat kohdillaan, niin se on pohja jolle voi uudestaan rakentaa.

Silloin melkein vuosi sitten hän pyysi minua katsomaan tämän videon: https://youtu.be/Rsjgw_C97v4, ja puhui siitä miten häntä puhutteli etenkin kohta siitä, että tulee löytää polku, jonka vieressä haluaa kulkea. Hän on minulle tuo polku, loputon ihmettelyn aihe, ja toivon, että voin aina seurata hänen elämäänsä. Vaikka vähän kauempaakin.

koskien.kuohu kirjoitti:

Harvoin meillä on tarkoitus leikkiä kenenkään tunteilla, mutta mitä pidempään tilanne jatkuu sellaisena, että lähestytään, loitonnutaan, yhtenä iltana ollaan läheisempiä, toisena päivänä kuin vieraita, ei sitä yleensä ihminen jaksa kovin kauan joutumatta jonkinlaiseen henkiseen spiraaliin.

Olen kerran ollut tilanteessa, jossa tunteillani on leikitty, enkä halunnut enää kokea samaa, mutta samalla tiedän, että hän ketä nyt tässä ajattelen, ei ole pelimies, mutta tilanne teki hänen huomaamattaan hänestä sellaisen, eikä se ollut reilua häntä, eikä minua kohtaan.

Aikaa myöten se olisi johtanut vain siihen, että olisin alkanut tuntea häntä kohtaan katkeruutta tai sydämeni olisi särkynyt kahta pahemmin. Tilanne viime talvena muistutti aivan liikaa sitä mitä sain kokea liki kymmenen vuotta sitten ja vaikka luulin jo päässeeni siitä yli ja arpien parantuneen, niin sainkin käydä uudestaan ne kaikki pelot ja synkkyyden. Omalta osaltani siihen silloin johti oma kykenemättömyyteni kertoa tunteistani tai ottaa etäisyyttä.

Nyt selvisin myrskystä vähemmin vaurioin. Ehkä menetin ystävyyden, josta en olisi halunnut luopua, sain todellakin hylätä romanttiset kuvitelmat, mutta kun ajattelen häntä niin ajattelen rakkaudella ja lämmöllä. Jos joskus tähdet ovat kohdillaan, niin se on pohja jolle voi uudestaan rakentaa.

Silloin melkein vuosi sitten hän pyysi minua katsomaan tämän videon: https://youtu.be/Rsjgw_C97v4, ja puhui siitä miten häntä puhutteli etenkin kohta siitä, että tulee löytää polku, jonka vieressä haluaa kulkea. Hän on minulle tuo polku, loputon ihmettelyn aihe, ja toivon, että voin aina seurata hänen elämäänsä. Vaikka vähän kauempaakin.

Kiitos kun kirjoitat tuntemuksiasi. Ne auttavat käsittelemään ajatuksia.
Tuossa on ristiriitaa kuinka et halua etäisyyttä ja hiljaisuutta mutta et halua olla lähellä ettei sinua sattuisi niin paljon. Voiko hän seurata sinun elämääsi kuten sinä voit hänen? Minun hän ei kerro / näytä itsestään mutta haluaisi tietää kaiken minusta. Se tuntuu ikävältä.

Akvarellit kirjoitti:

Kiitos kun kirjoitat tuntemuksiasi. Ne auttavat käsittelemään ajatuksia.
Tuossa on ristiriitaa kuinka et halua etäisyyttä ja hiljaisuutta mutta et halua olla lähellä ettei sinua sattuisi niin paljon. Voiko hän seurata sinun elämääsi kuten sinä voit hänen? Minun hän ei kerro / näytä itsestään mutta haluaisi tietää kaiken minusta. Se tuntuu ikävältä.

Se on ristiriitaista, kun en voi saada sitä mitä haluan. Minusta on ihana viettää hänen kanssaan aikaa, mutta on vaikeaa olla vain ystävä, kun haluan enemmän. Mitä enemmän olen vain häntä oppinut näiden vuosien aikana tuntemaan, niin sitä lujemmin olen kiinnittynyt ja sitä enemmän haluaisin oikeasti rakastaa, eikä vain näin. Etäisten sanojen kautta.

En tiedä haluaako hän seurata elämääni. Se olisi täysin mahdollista, mikäli hän niin haluaisi.