Tästäpä vähän selitystä Pyhäjärvellä vallitsevalle säälimättömyydelle, eli kun ihminen epäonnistuu, häntä ei suinkaan tarvitse sääliä, vaan potkia per****lle että tuntuu ja kovaa. Ei sääliä...
Onko kokemusta, minulla on.
"Körttiläisyys ja sääli
Merkittävä osa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papeista on körttitaustaisia. Kuvittelin aiemmin, että körttiläisyyteen kuuluu sääliminen, mutta näin ei ole. 1800-luvun alkupuolen herätysliikkeitä tutkinut Juha Siltala sanoo, etteivät körtit käytä sääli-sanaa eivätkä he sääli muita. Taustalla on armonvaraisuus.
– Sääliä jaetaan ylhäältäpäin, eikä synnin alainen körttiläinen voi asettua kenenkään yläpuolelle. Omissa silmissään viallinen välttää tuomitsemasta toisen vikoja. Vanhassa körttiläisyydessä juuri heikkoudentunto ajoi ihmiset yhteen eikä ajanut heitä erilleen niin kuin nykymaailman maallistuneessa kilvoittelussa helposti tapahtuu, sanoo Siltala.
Olen aika ajoin kadehtinut uskovaisia siitä yksinkertaisesta asiasta, että he sentään uskovat johonkin. Haluaisin tietää, miltä tuntuu olla uskossa. Körttiläisyydessä kuulostaa erityisen kiehtovalta se, ettei sääliä oikeastaan ole olemassa. Ajatuksessa on jotain perin levollista, koska eläminen ilman muihin kohdistuvaa sääliä tuntuu vapauttavalta. Ehkä jopa Nietzsche suhtautuisi körttiläisiin suopeammin, koska he eivät sääli.
Pidän myös siitä, että heikkous ja epätäydellisyys tuovat ihmiset yhteen. Nykykulttuuri etääntyy aina vain kauemmaksi luterilaisuudesta ihannoidessaan yksilösuorituksia ja pitäessään yllä individualismin ihannetta. Ainakin itse koen riittämättömyyttä menestyvien ja voimakkaiden ihmisten keskellä, mutta en näytä sitä muille. Häpeän itsekseni, kun tulen työpäivän jälkeen kotiin. Siellä on myös hyvä sääliä muita ja itseään.
---
Nietzsche (1844–1900) käy teoksissaan vimmaisesti säälin kimppuun. Vaikka hänen filosofiaansa on helppo tulkita väärin, voi sanoa, ettei Nietzsche näe säälissä mitään hyvää. Jos ajattelet, että sääli on sairautta, Nietzsche onnittelisi sinua hienosta elämänasenteesta.
On mahdollista, että sääli on sairautta -sitaatti on vapaa lainaus jostain Nietzschen sääliä käsittelevästä ajatuksesta. Niitä nimittäin riittää:
”Tuska on tunteista ylväin, sääli alhaisin.”
"Missä ovat suurimmat vaarasi? – Säälissä."
"Pelättävä, kohtalokkaammin vaikuttava kuin mikään kohtalo ei ole ihmiseen kohdistuva suuri pelko vaan häneen kohdistuva suuri inho, samoin suuri ihmisen sääliminen. Jos nämä kaksi parittuisivat, maailmaan tulisi heti jotakin kaikista kammottavinta, ihmisen "viimeinen tahto", hänen "ei mikään" tahtonsa, nihilismi."
"Sääliväisyys – Isät ja pojat kohtelevat toisiaan paljon säälivämmin kuin äidit ja tyttäret."
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/09/19/mina-saalin-sinua-selkasi-takana
Onko kokemusta, minulla on.
"Körttiläisyys ja sääli
Merkittävä osa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papeista on körttitaustaisia. Kuvittelin aiemmin, että körttiläisyyteen kuuluu sääliminen, mutta näin ei ole. 1800-luvun alkupuolen herätysliikkeitä tutkinut Juha Siltala sanoo, etteivät körtit käytä sääli-sanaa eivätkä he sääli muita. Taustalla on armonvaraisuus.
– Sääliä jaetaan ylhäältäpäin, eikä synnin alainen körttiläinen voi asettua kenenkään yläpuolelle. Omissa silmissään viallinen välttää tuomitsemasta toisen vikoja. Vanhassa körttiläisyydessä juuri heikkoudentunto ajoi ihmiset yhteen eikä ajanut heitä erilleen niin kuin nykymaailman maallistuneessa kilvoittelussa helposti tapahtuu, sanoo Siltala.
Olen aika ajoin kadehtinut uskovaisia siitä yksinkertaisesta asiasta, että he sentään uskovat johonkin. Haluaisin tietää, miltä tuntuu olla uskossa. Körttiläisyydessä kuulostaa erityisen kiehtovalta se, ettei sääliä oikeastaan ole olemassa. Ajatuksessa on jotain perin levollista, koska eläminen ilman muihin kohdistuvaa sääliä tuntuu vapauttavalta. Ehkä jopa Nietzsche suhtautuisi körttiläisiin suopeammin, koska he eivät sääli.
Pidän myös siitä, että heikkous ja epätäydellisyys tuovat ihmiset yhteen. Nykykulttuuri etääntyy aina vain kauemmaksi luterilaisuudesta ihannoidessaan yksilösuorituksia ja pitäessään yllä individualismin ihannetta. Ainakin itse koen riittämättömyyttä menestyvien ja voimakkaiden ihmisten keskellä, mutta en näytä sitä muille. Häpeän itsekseni, kun tulen työpäivän jälkeen kotiin. Siellä on myös hyvä sääliä muita ja itseään.
---
Nietzsche (1844–1900) käy teoksissaan vimmaisesti säälin kimppuun. Vaikka hänen filosofiaansa on helppo tulkita väärin, voi sanoa, ettei Nietzsche näe säälissä mitään hyvää. Jos ajattelet, että sääli on sairautta, Nietzsche onnittelisi sinua hienosta elämänasenteesta.
On mahdollista, että sääli on sairautta -sitaatti on vapaa lainaus jostain Nietzschen sääliä käsittelevästä ajatuksesta. Niitä nimittäin riittää:
”Tuska on tunteista ylväin, sääli alhaisin.”
"Missä ovat suurimmat vaarasi? – Säälissä."
"Pelättävä, kohtalokkaammin vaikuttava kuin mikään kohtalo ei ole ihmiseen kohdistuva suuri pelko vaan häneen kohdistuva suuri inho, samoin suuri ihmisen sääliminen. Jos nämä kaksi parittuisivat, maailmaan tulisi heti jotakin kaikista kammottavinta, ihmisen "viimeinen tahto", hänen "ei mikään" tahtonsa, nihilismi."
"Sääliväisyys – Isät ja pojat kohtelevat toisiaan paljon säälivämmin kuin äidit ja tyttäret."
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/09/19/mina-saalin-sinua-selkasi-takana
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sääli on sairautta! Oman filosofiani mukaan, nykyinen yhteiskunta ei tunne sääliä. Raadollisuus ohjautuu moraalittomuuden, tunteettomuuden, rahanhimon, vallanhalun ja narsistisen mielenlaadun sekamelskan seurauksena.
Sääli on, mitä on, sairautta. Tai onko sittenkään. Moraalittomuus, sanoisinko omaatuntoa ei ole, ei edes päätöstentekijöillä. Onko vallalla ahneus ja rahanhimo tai vallantavoittelu? En tiedä.
Ihmisten kahtiajako hyvä ja huono-osaisiin on todellisuutta. Se näkyy ihan arkielämässä. Huono-osaisilta leikataan etuuksia. Eikä työllisyyttä paranneta osa-aika töillä, joihin nuoret ovat joutuneet. Ja sitten ihmitellään syntyvyyden laskemista, lapsia ei synny tarvittava määrä. Osa-aikatyö ja määräaikaisettyöt ovat perseestä, niide varaan ei tulevaisuutta voi rakentaa. Eikä yhteiskuntakaan voi siihen tulevaisuutta rakentaa.
Äänestämälläkö voi vaikuttaa ja saada parempaa muutosta? Monikaan suomalainen ei siihen usko. Alhaiset äänestyt luvut kertovat karua todellisuutta.
Näin minä ajattelin, kun vähän kuppia, viiniä otin. Rahan ja vallanhimo on päättäjillä se ykkösasia. Näin se vai menee nyky-yhteiskunnassa.
Se on tie, joka johtaa yhteiskunnanrappeutumiseen, epävarmuuteen. Sanoisinko, että uhkaa yhteiskuntarauhaa. Elämä ei ole vakaalla pohjalla. Turvallista.
"Mikään ei riitä sille, jolle riittävä on liian vähän ."
MC Tuska
oliko hitler körttiläinen?