Elämä pilalla....

Näille kun soittelet, niin voit olla varma että pahenee. Olet sen jälkeen elävä diagnoosi. Olen itse kokenut näitten mielenterveyspalvelujen kanssa kerran tekemisiin jouduttuani. Keksi jotain muita keinoja.

Ei kannata, menee rahat hukkaan ja on paljon parempiakin ja toimivampia tapoja korjata ittensä

Ja luuletko tosiaan että sillä asenteella se juttu muuttuu jos on jo vaikka kuinka yritetty päästä muiden seuraan ja niitten vastaus on mee vittuun?? Sinuna oisin vähän kyselly tilanteesta ennenku oisin tullu suoraa aukoo päätä.

865574 kirjoitti:

Ja luuletko tosiaan että sillä asenteella se juttu muuttuu jos on jo vaikka kuinka yritetty päästä muiden seuraan ja niitten vastaus on mee vittuun?? Sinuna oisin vähän kyselly tilanteesta ennenku oisin tullu suoraa aukoo päätä.

Lue lisää

Tuolla asenteella olevan kehottaisin kyllä itsekin painumaan vittuun. Ensimmäinen asia kohti parempaa elämää on heittää se tietokone roskakatokseen ja senkin ajan käydä jossain harrastuksessa. Sieltä kyllä löytyy kavereita, jos ei ite oo täys mulkku.

"no vittu ku ei ole mitään harrastuksia lähellä ku asun keskellä persettä"

865574 kirjoitti:

Ja luuletko tosiaan että sillä asenteella se juttu muuttuu jos on jo vaikka kuinka yritetty päästä muiden seuraan ja niitten vastaus on mee vittuun?? Sinuna oisin vähän kyselly tilanteesta ennenku oisin tullu suoraa aukoo päätä.

Lue lisää

Oletko koskaan miettinyt, että sinun on käsketty painua vittuun juuri sen takia, että suutut helposti tai käytöksesi koetaan jostain muusta syystä epämiellyttäväksi?

Oletko kenties niitä ihmisiä, joiden mielestä se vika ei ole koskaan itsessä, vaan niissä muissa?

Olen pahoillani, mutta se todellakin on itsestä kiinni. Jos SINÄ haluat kavereita, niin kyllä se on SINUN tehtäväsi sopeutua siihen vallitsevaan sosiaaliseen ympäristöön. Jos sinun käsketään toistuvasti painua vittuun, niin se vika todellakin voi olla sinussa, eikä aina niissä muissa. Jos taas kyse on ollut vain parista kerrasta, niin älä luovuta, silloin se voi olla vaan huonosta tuurista ja niiden muiden kusipäisyydestä kiinni.

Yksi iso syy näihin ongelmiin on se, että lapsia on jo jonkin aikaa kasvatettu yksilökeskeisesti tyliin "sulla on oikeus olla just sellanen ku sä haluut". Noh, niin tietysti onkin, mutta samaan aikaan pitäisi kuitenkin muistaa se, että kenenkään ei ole pakko pitää siitä. Joukkoon sopeutuminen vaatii lähes aina uhrauksia.

Kavereiden kanssa vietetään aikaa siksi, että se on kivaa. Jos haluat kavereita, niin kyllä se on nimenomaan sinun hommasi järjestää asiat siihen kuosiin, että kanssasi on kiva olla. Jos luonteesi koetaan epäsosiaaliseksi, nikn koeta päästä vaikka terapiaan asian korjaamiseksi. Sosiaalisia taitoja on mahdollista oppia ja parantaa - jos vaan haluaa.

Kaikki ihmiset ovat erilaisia, mutta samaan aikaan myös melko samanlaisia. Jotkut ihmiset ovat luonnostaan introverttejä, eli saavat energiaa yksinolosta. Toiset ihmiset ovat taas ekstroverttejä, eli niitä ketkä saavat energiaa muiden joukossa. Kirjoitin juuri energiasta, koska introvertit kokevat tyhjyyttä ja epämukavuutta muiden joukossa, kun taas ekstrovertit kokevat samaa kun ovat yksinään. Vaikka introvertti saa energiaa yksinolosta, se ei aina tarkoita sitä, että hän nauttii yksinolosta. Ihminen on kuitenkin sosiaalinen olento. Introvertit sopeutuvat paremmin samanajattelijan joukkoihin, esim. "nörttimäiset" ihmiset, sanotaan vaikka ketä kiinnostaa tietotekniikka ja tietokoneet, sopeutuvat paremmin keskenään. Eli introverteille kannattaa etsiä niitä kavereita sieltä suunnasta ja ryhmistä ketkä omistavat samanlaisia intressejä ja harrastuksia. Esim. jos kiinnostaa kuntosali ja bodaus, niin kuntosalilta, jos kiinnostaa tietokoneet ja pelit niin vaikka menee opiskelemaan sille alalle.
Mutta kuten Oldie mainitsi, niin joka tapauksessa se on aloittajan tehtävä ja pitäisi itse osallistua ja sopeutua siihen vallitsevaan sosiaaliseen ympäristöön.

Aloittaja on näköjään juurikin introvertti, mutta kun yhteiskunta painaa ja sanoo: "jotta voit olla onnellinen niin sinun pitäisi osallistua muiden kanssa tekemisiin ja olla osa yhteiskuntaa". Tämän jälkeen ihmisellä tosiaan alkaa masennus, ja alkaa pohtimaan olenko tosiaan luuseri tai erilainen kun en pysty sopeutumaan muiden joukkoon.

Mutta taas ihminen voi olla yksin eri syistä, esim. sairaukset, masennus jne. Joka tapauksessa suosittelisin aloittajalle aloittamaan ensimmäiseksi omasta terveydestä. Käy luonnossa, syö terveellisemmin, liiku enemmän. Kun on parempi terveys on parempi mieli ja kun on parempi mieli niin on helpompi tehdä asioita joita haluaa.

Pienistä askeleistahan se alkaa.

Oldie kirjoitti:

Oletko koskaan miettinyt, että sinun on käsketty painua vittuun juuri sen takia, että suutut helposti tai käytöksesi koetaan jostain muusta syystä epämiellyttäväksi?

Oletko kenties niitä ihmisiä, joiden mielestä se vika ei ole koskaan itsessä, vaan niissä muissa?

Olen pahoillani, mutta se todellakin on itsestä kiinni. Jos SINÄ haluat kavereita, niin kyllä se on SINUN tehtäväsi sopeutua siihen vallitsevaan sosiaaliseen ympäristöön. Jos sinun käsketään toistuvasti painua vittuun, niin se vika todellakin voi olla sinussa, eikä aina niissä muissa. Jos taas kyse on ollut vain parista kerrasta, niin älä luovuta, silloin se voi olla vaan huonosta tuurista ja niiden muiden kusipäisyydestä kiinni.

Yksi iso syy näihin ongelmiin on se, että lapsia on jo jonkin aikaa kasvatettu yksilökeskeisesti tyliin "sulla on oikeus olla just sellanen ku sä haluut". Noh, niin tietysti onkin, mutta samaan aikaan pitäisi kuitenkin muistaa se, että kenenkään ei ole pakko pitää siitä. Joukkoon sopeutuminen vaatii lähes aina uhrauksia.

Kavereiden kanssa vietetään aikaa siksi, että se on kivaa. Jos haluat kavereita, niin kyllä se on nimenomaan sinun hommasi järjestää asiat siihen kuosiin, että kanssasi on kiva olla. Jos luonteesi koetaan epäsosiaaliseksi, nikn koeta päästä vaikka terapiaan asian korjaamiseksi. Sosiaalisia taitoja on mahdollista oppia ja parantaa - jos vaan haluaa.

Lue lisää

Kato, jotkut ihmiset on vain luonteeltaan niin mulkkuja, että niitä ei vain vaa huolita joukkoon mukaan tai sitten ne on jotenki muuten vaa noloja ja sen takia ne käyttäytyy tuolleen. Joskus asiat on vaan niin, että vaikka etit kuinka viimiseen päivään asti niitä kavereita hyvällä käytöksellä ja niin pois päin nii ei niitä välttämättä löydy ja jää koko loppu elämäksi yksin... Mm kohta taas joku kriisikeskuksen lässyttäjä tulee "kyllä ne asiat siitä viellä järjestyy" mm niin ehkä joillakin mutta joillakin se on vaan niin, että vaikka kuinka yrität muuttaa asennetta ja käyttäytyä paremmin muita kohtaan niin se ei välttämättä auta. Te "normaalit" ihmiset ette voi edes kuvitella miltä masentuneelta ihmiseltä tuntuu kun se on menettänyt kaiken ja ei näe syytä miksi olisi enää edes elossa... Siinä vaiheessa ei enää paljoo asenteita muutella ja apua haeta. Ei sitä kannata myöskään ruveta leikkimään ja uskottelemaan itelle joo kyllä ne asiat korjaantuu ja ei tässä mitään vakavaa nyt oo... Sillä vaan huijaa itseä ja muita. Muistakaa myös lapsukaiset, että masennuksen oireet voi huomata hyvissä ajoin ja ottakaa itteänne niskasta kiinni jo heti alkuvaiheessa nimittäin voin sanoa, että kun se etenee jo sille keskivaikealle tasolle niin siitä ei ole koskaan enää paluuta takaisin täysin normaali ihmiseksi ja muistakaa olla realisteja.