Yritin viime syksynä itsemurhaa.
Olin teholla viikon ja myöhemmin toivuttuani Auroran suljetulla osastolla. Diagnoosi: Vakava masennus ja työuupumus. Tein 12 tuntista (vähintäään) 6 päivää viikossa. Työnantajan mielestä normalia.
Nyt masennuslääkkeiden voimalla, elämäntapojen muutoksella ja hyvällä terapiahoidolla olen päässyt jaloilleni.
Haluan sanoa jokaiselle masentuneelle että APUA ON SAATAVILLA älä epäröi ottaa yhteyttä tahoon joka sitä antaa. Itse saamani hoito on ollut mahtavaa, minua on hoidettu paremmin kuin olisin voinut ikinä kuvitella.
Kaikille voimia ja jaksamista.
Olin teholla viikon ja myöhemmin toivuttuani Auroran suljetulla osastolla. Diagnoosi: Vakava masennus ja työuupumus. Tein 12 tuntista (vähintäään) 6 päivää viikossa. Työnantajan mielestä normalia.
Nyt masennuslääkkeiden voimalla, elämäntapojen muutoksella ja hyvällä terapiahoidolla olen päässyt jaloilleni.
Haluan sanoa jokaiselle masentuneelle että APUA ON SAATAVILLA älä epäröi ottaa yhteyttä tahoon joka sitä antaa. Itse saamani hoito on ollut mahtavaa, minua on hoidettu paremmin kuin olisin voinut ikinä kuvitella.
Kaikille voimia ja jaksamista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voitko kertoa, kuinka olet pystynyt muuttamaan elämäntapojasi, osuiko ensimmäinen masennuslääke kohdalleen ( mikä nimeltään ) ja oliko terapiahoito kunnallista vai yksityistä?
Luulen, että erittäin monella vastaavassa tilanteessa olleelle ei ole käynyt yhtä hyvä tuuri, josta Sinua täytyy onnitella! Uskon, että pelkkä lääketiede ei olisi pystynyt tilannetta korjaamaan ( niinkuin ei itsellänikään n. 15 vuoteen ), vaan Sinussa itsessäsi on täytynyt olla kuitenkin jokin käsittämätön piilossa ollut voimavarasto, jonka avulla olet selvinnyt.
Kaikkea hyvää Sinulle jatkossakin. Uskon, että pärjäät hyvin!
..Eli ei se eka natsannut vaan muutaman yrityksen jälkeen sitten löytyi suht uusi lääke: Efexor.
Tietysti se oli vain osa hoitoa. Kunnallisesti pääsin ihanan psykiatrin hoitoon joka ei voivotellut ja hyssytellyt vaan totesi suoraan missä vika, mitä tehdä ja muuttaa ajatuksia. Aluksi tietysti loukkaannuin, mutta onneksi ylpeys antoi myöten ja aloin tehdä muutoksia ajattelussani ja käytöksessä. Hirveä kouluhan se on ollut mutta pikkuhiljaa..
Sain olla pitkään sairaslomalla joka myös edesauttoi tilannetta. Parannuin rauhassa.
Pahinta mitä masentuneelle voi sanoa on että ota nyt itseesi niskasta kiinni.. Ja kuullessani tuota kommenttia niskakarvat nousee pystyyn. En ole terve, mutta paranen pikkuhiljaa. Uskon vakaasti että elämä voittaa.
Tahtoisin kuulla vähän sinun taustoistasi, lääkityksestä ja hoidosta?