Tabula rasa

Sinun kanssasi en pelkäisi mitään. Tästä kyseisestä linkittämästäsi kappaleesta olet aina tullut vahvasti mieleeni.
Toinen mistä tulet mieleeni on Jukka Kuoppamäen "Paljon sanomatta jää".
Ikävä sinua.

En oikeastaan missään vaiheessa pelännyt sitä enempää pahaa... ajattelin aina vain kaikkea hyvää. Lähinnä ihmettelin vain miksi ihmeessä olisit minusta kiinnostunut ja siihen päälle se ajatusmalli että pilaan kaiken.

Ensin luulin, että meidän täytyy keksiä säännöt rakkaudelle, mutta nyt sitten tarjoatkin pimeää onnea? Jos sä tahdot niin, olet mulle se, ei mua saa muuttumaan ja mä olen sinun.

Enemmänkin sitä, että hän mullistaisi elämänsä vuokseni ja sitten olisikin pettymys.

Jos mulla olisi pienikin vihje siitä että hän pitäisi musta, niin en pelkäisi mitään.

Onhan rakkaus pelon voittamista.

Ehkäpä pelkään, olenko kuitenkin kuvitellut sinun tunteesi, lukenut sinua väärin.

Pahaa päin on menty, mutta ei siitä mitään häneen liittyvää hyvää seuraa. Ehkä jotain muuta hyvää kuitenkin.

<3 Ajattelin kaipaamaani luettuani tämän.
Aivan kuin oisit kirjoittanut mulle...
Tiiäkkö...minäkin haaveilin joskus meistä. Se tuntui niin tärkeältä ja oikealta.

Herätit minussa tunteita jotka olivat uinuneet kuin ruususen unta. Tunteet ovat eläneet pitkään. Eivät ole unohtuneet. Tunnen vieläkin paljon sinua kohtaan.

Oon vain luopunut ja antanut periksi.
Tuntuu,että voimani ehtyvät. Kuin olisin tehnyt vuosien ajan surutyötä sinusta.
Joskus vieläkin ajattelen,että jos olisit ollut tosissasi niin oisit ottanut oikeesti yhteyttä
etkä vain kirjoitellut täällä...Elämäntilanteeni on vaikea ja oon jäänyt tähän.

Pitkään kirjoittelin täällä ja kaipasinkin. Enää en oikein jaksa. Oon voinut huonosti kun oon käynyt täällä ja lukenut tekstejä... omaa oloaan on kuunneltava...

Kiittäen Luojaa siitä mitä sinä olet.
Oot rakas ja tärkeä.