Tiesittekö että ollaan tekemässä uutta laki-aloitetta, jossa myös isien asemaa parannetaan. Vuorotellen esim. kahdeksi (sovitaan yhdessä) vuodeksi lapset isille ja äidit maksamaan elatusmaksuja ja sen jälkeen toisin päin. Minun mielestäni tämä on todella reilua.
Kaikille yh-äideille
laki-aloite
151405
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
..kaikkia vaihtoehtoja eri kantilta; tämäkin voi määrätyissä tapauksissa olla ihan toimivaa. Lähtökohtana eron jälkeen tulisi kuitenkin olla että lapsen elinympäristö olisi mahdollisimman turvallinen, vakaa ja jatkuva. Eli en tiedä kuinka hyvin sitä saadaan toteutumaan jatkuvilla muutoksilla vakituisen kodin, koulujen, asuinympäristön yms suhteen..?!
Eli kuten sanottu, tilannekohtaisesti ne pitää harkita, ja ihan ilman lakimuutoksiakin. Mutta jos tällaisen ajatuksen lähtökohtana on se että "saapahan se toinenkin kokea mitä on asua yksin ja maksaa elareita", niin metsään mennään.. silloin on lapsen paras kaukana!!
Erinomaista!!
Mutta kun lasteni isä on kuollut, en hyödy tuosta(kaan) lakialoitteesta...
Olisi MAHTAVAA lykätä edes kerta/kk tai vaikkapa kerran puolessa vuodessa lapset isälleen. OI SITÄ elämän helppoutta! Eläisin vain itselleni... hups...heräsin juuri päiväunistani...
P.S. Se tässä leskenelämässä on positiivista, ettei tarvitse taistella tapaamisista, elatusmaksuista (mitä ne on??) eikä uusien seurustelukumppaneiden tarvitse pelätä ex-miestäni, hänen aiheuttamaansa häiriköintiä ja kiusaamista jne. Näin positiivisesti ajatellaan...
AIna ei ole asiat yhtä hyvin kaikilla, on myös isiä jotka ei haluaisi millään tuota.
Exäni ei suostuisi kirveelläkään uhaten tuohon, jo pelkät joka toinen viikonlopputapaamiset on niin vaikeita ja rasittavia ja ottaa lapset vain luokseen kun on nimensä sutaissut tapaamissopimukseen aikoinaan. Aina ei tosin silloinkaan edes näe lapsiaan vaan äitinsä hakee ja palauttaa.
Minä jopa eron aikana tarjosin vaihtoehtoa että minä olen se joka lähden matkalaukkuni kanssa ja hän jää entiseen asuntoomme lapsiemme kanssa... vastaus tuli heti: Otat sitten kakaras mukaas!!!?
Eli en lähtenyt vaan hän lähti.
Usein muutenkin joskus suivaannuttaa kun niin hanakasti haukutaan lähivanhempaa eli usein äitiä että kun on niin hankala tai ei anna lapsia... vaan kun on niitä isiäkin vaikka kuin jotka ei halua niitä lapsiaan vaikka ei ole edes mitään alkoholi, väkivalta tms. "oikeaa" ongelmaa. Suunnatonta itsekkyyttä vaan ja oman mukavuuden lastensa edelle laittamista.
Mä maksaisin IHAN mitä vain kuukaudessa, jos lasteni isä ottaisi lapsia luokseen.
Kannatan ehdotusta täydestä sydämestäni! :))
Seitsemän vuotta olenkin huoltanut lapset täysipäiväisesti, jos nyt olisi isän vuoro, olisi nuorempikin täysi-ikäinen. :)))
Hmmmm....Mitähän tuohon isä sanoisi nyt, kun aikoinaan sopimusta tehdessä vaati, ettei mitään säännöllisiä tapaamisia saa kirjata. ( ei ole aikaa, kun on sitä ja tätä ja työtä ja muuta....)
Ja hyvin on sopimus pitänyt!
Olisin valmis tähän heti! Nyt eivät äiditkään pääse sanomaan etteivät isät tapaa lapsiaan. Miksi muuten tämä aloite saa näin vähän kannatusta yh-äitien puolelta?
Reilua tai ei, mutta sitähän äidit ovat aina halunneet että isä ottaisi lapset huomioon erotessa, eikä unohtaisi heitä!
Siitä täällä on paasattu jo kauan, kun isät ne ovat jotka unohtaa ja jättää.
Jos tuo tapa, vuosi toisella ja vuosi toisella vanhemmalla on jostakin hyvä idea, niin jo on! Tuossa taas kiusa kohdistuu lapseen, siihen syyttömään! Ei ole reilua lasta kohtaa, ettei hänellä ole vakituista asuinpaikkaa, jos joutuu elämään matkalaukkuelämää! Aivan käsittämätöntä, että lapsi joutuu taas pelinappulaksi.
Vanhemmathan eron on aiheuttanut,miksi siis kostaa se lapselle. Vaihtakoon vanhemmat kotia vuoden välein, ja lapsi saakoon olla kotona.
Mitä kostamista siinä on jos vanhemmat haluavat lastaan tavata? Lapset kyllä asuvat missä tahansa kunhan saavat olla isän/äidin kanssa, uskomattoman sopeutuvaisia ovat. Minusta tuo on hyvä idea!
jep.lasten kustannuksella pelleilty jo riittävästi!jos on pakko elää matkalaukussa niin muuttakoon isä ja äiti vuoron perään pois kotoa!!!ainakin lapsille jäisi jotain pysyvää-koti.tai sitten oikeudessa voisi arpoa paremman vanhemman ja huonompi teloitetaan!
Mikäs siinä. Ogelmaksi meillä muodostuisi varmaan 1. lasten koulu; jos lapset 1 vuoden asuisivat isällään olisi sen kunnan oltava valmis maksamaan lasten koulunkäynti kuljetuksineen lasten nykyisessä koulussa, matkaa 29 km. Isän asuinkunnassa on sama koulumuoto, mutta siitä olisi lapsille vain haittaa vaihtaa vuodeksi. Kouluhan on lakisääteinen. 2. isä joutuisi lyhentämään työaikaansa puolipäiväiseksi tai palkaamaan kotiin hoitajan aamuiksi ja iltapäiviksi. Nythän siellä lähtee molemmat aikuiset jo aamu 7-7.30 töihin ja palaa 16.30 - 17.00 yli 10 km työmatkat. 3. isä joutusi olemaan valmis kuljettamaan lapsia säännöllisiin kontrolleihin yms. päivisin (siis taas palkatonta) ja kun ei autoa ja matkaa hoitotahoihin ko. paikasta 20-60 km niin, siinähän sitä.
Toisaalta kun tiedän että mielellään varmaan ottaisikin lapset ja minä mielelläni soisin vuoden isänsä kanssa asua, niin eiväthän nuo asiat ole kuin järjestelykysymyksiä =) *siis itse olen vuosia joutunut noita asioita järjestelemään=tappelemaan=lyömään päätä seinää - mietin että riittäisikö ex:n hermot vai valitseeko mieluimmin tän helpon tavan, nykyisen joka-toinen-viikonloppu ja 2 viikkoa kesäisin.
*herkuttelee ajatuksella 1 vuoden ihan...*
Minkä ikäisiä lapsesi ovat? Miksi he eivät osaa itse mennä kouluun aamuisin, tai tulla kotiin koulusta, vaikkei siellä aikuisia vastassa olekaan?
Näinhän homma toimii monessa muussakin perheessä, olipa huoltajia saman katon alla yksi tai kaksi.
Alle 10-v. sairasta lasta on mahdollisuus jäädä hoitamaan, lapsen huoltajalla on oikeus sairaslomaan siis. Sairaala/kontrollikäyntien suhteen ilmeisesti ei samaa oikeutta ole, en ole varma. Mutta järjestelykysymyksiähän ne ovat, olipa autoa tai ei.
vai että antaisin lapseni 2 VUODEKSI pois!en ikinä!!!mieluummin maksaisin niitä elatuksia siitä hyvästä että saisin pitää lapset siellä missä he ovat tottuneet olemaankin,siellä missä heitä rakastetaan ja varmasti pidetään huolta-eli kotona mamman luona...en itsekään haluaisi muuttaa aina kahden vuoden välein eri miehen kanssa asustelemaan ja opettelemaan aina uusia kuvioita-ymmärsinköhän nyt laki aloitteen aivan oikein...lapset ensin pari vuotta äidillä sitten isällä sitten äidillä isällä äidillä isällä...jos pitäisi kahdesta pahasta valita:ensin kaksi viikkoa vuorotellen vai kaksi vuotta niin enpä osaisi näistäkään valita olisiko toinen toista pahempi tai parempi...
(Profiilisivuston muut keskustelut olisivat hieman tarkentaneet. Mut tässä...)
Jos olisi pysyvä muutto toiselle paikkakunnalle se onnistuisi, silloin kaiki paperit siirtyisivät, hoitotaho vaihtuisi ja uudessa koulussa rakennettaisiin vain uudet järjestelmät. MUTTA se on ollut jo tähän pisteeseen ollut vaikea rakentaa, siksi en siis muuta itse edes muualle, kunnes ovat pois peruskoulun piiristä.
Lapseni ovat 9-15 v, kolme käy erityiskoulua, yksi kokoajan aikuisen valvonnan alla. Oma työssäkäyntini onnistuu vain siksi kun olen osa-aikatöissä omaishoitajana lapselleni. Hoitaja kokeilu epäonnistui ja lähden töihin kun lapset saan kouluun, olen vastassa kun taksi saapuu. Homma toimii ja tasapaino säilyy. Kokeiltu on että lähtevät itsekseen, ei onnistunut, vanhin ehti kouluun, muut ei ja siinä oli jo naapuritkin mukana (mulla hyvät naapurit ja katsovatkin tarvittaessa hieman perään, jos jään vaikka puurhaan kiinni).
Sairaalakäyntejä on 2:lla säännöllisesti, kuntoutuksia 3:lla, osastojaksoja 1:llä siihen mukaan kaikenmaailman palaverit. Keskimäärin 4-6 käyntiä/palaveria/kk, tosin yritän sovittaa ne päiville jolloin itse olen vuosilomavapaalla tms. aina ei onnistu. Ne on etukäteen olevia aikoja ja palkattomia. Yli 10 v lapsella on lausunto, jolloin äkillisessä sairastapauksessa voin olla sen 3 pv. Ai niin, omatkin lääkärit pitäisi hoitaa, onneksi saan niihin aika paljon lauantai aikoja (mm. hammaslääkäri, mutta nekin onnistuu vain joka-toinen lauantai kun lapset isällään.
Että ei yhtään outoa. Minulla tämä on arkea, ollut jo vuosia, paljon helpompaa nyt kun isompia, mutta siltikkin heidän erityisongelmat on pakko ottaa huomioon ja sovellettava vain arkeen.
Niinpä, mutta entäs isän tunteet? Niillä ei näköjään ole mitään merkitystä tässä asiassa.
höpö höpö juttuja. Eihän tollasta usko "erkkikään."