voi aistia toisten tunteita, se ei ole kuulemma mahdollista millään tavalla järkevästi selitettävissä, kaikki tunteet, jotka tunnet ovat omia sisäisiä tuntemuksia/ toisaalta keksittyjä asioita. Olenkin ihmetellyt miten ihminen voi esimerkiksi rakastua johonkin toiseen ihmiseen, koska ei tunne hänen tunteita eikä myöskään toinen voi niitä tuntea, koska tunteiden lähetys tai vastaanottaminen on kaikkien lääketieteen, psykologian ja muiden alaan kuuluvien sarojen mukaan mahdotonta, eikä kukaan ole kuullut sellaista koskaan. Tämän muistan loppuelämäni, se on suoraan kirjasta melkein. Seuraavan kerran kun elämäni aikana ”rakastun” otan kylmän viileästi oluen käteen, odotan hetken ja sanon itselleni (taas jotain päänsisäistä paskaa, joka ei pidä paikkansa) no niin ja kun tämä rakkaus tunne jatkuu niin otan seuraavan oluen totean taas saman asian, no perkele! Kuinka paljon paljon sitä täytyy juoda että tämä keksitty oma ajatus poistuu kun ei se muualtakaan voi tulla eikä itsekkään ole voinut antaa sellaista kuvaa kenellekkään. Jos joku vielä uskoo rakkauteeen niin nyt äkkiä alas istumaan ja sisäistämään se tosiasia ettet ole rakastunut eikä kukaan ole sinuun rakastunut, koska se ei ole mahdollista.
Minulle aina väitetään ettei ihminen
keksisinitse
21725
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ok näinhän se on. Rakkaus onkin sana, joka ilmaisee kiintymystä, hyviä tekoja toista ihmistä kohtaan, välittämistä ym. positiivista kanssakäymistä. Ihastumisen tunne on taas tämä kemiallinen reaktio joka syntyy yksipuolisesti tai kahden ihmisen välille. Jos ja kun he sopivat yhteen, niin tämä ihastumisen tunne voi kasvaa kahden ihmisen rakastamiseksi. Se on semmoinen lämpöinen hyvä tunne omassa mielessä kun ajattelee tai on toisen ihmisen kanssa.
Tunteet on meissä itsessä, toisen tunteita ei voi tietää, mutta toisen tunteen kyllä vaistoaa kun lähekkäin on onko se kylmä vai lämmin rakastava.
Niin minulle on sanottu useasta eri tahosta ettei kenenkään tunteita voi tuntea eikä aistia, se on mahdotonta ja jos sellaista ihminen havaitsee niin se ei ole normaalia. Eli jos joku olisi minuun rakastunut tai ihastunut niin en voisi sitä millään tavalla huomata, koska sellaista ei ole olemassa. On vain pakko ajatella silloin, että pää tekee tepposet ja odottaan tämän häiriön menevän ohitse. Tämmöinen on iskostettu ja tottakai sellaista täytyy noudattaa, eihän kukaan halua olla yhteiskunnan erillaisuus. Mutta en myöskään rakastu! Se ei ole mahdollista!
Niin tunteet pitää tietysti kertoa toiselle jotta tämä tietää milaisia tunteita häntä kohtaan on. Aistimisella tarkoitin intiimiä kanssakäymistä, jossa ihmisen käyttäytyminen paljastaa joskus mitä hän tuntee. Mutta tässäkin tulee kyllä monesti huijatuksi, koska hyviä näyttelijän taitoja on monella. Olen kuitenkin siitä varma, että rakkauden ihmiseen voi käytöksellä näyttää.
Ihastuminen on kuitenkin jotenkuten todistettu, koska siinä erittyy tiettyjä hormooneja. Ihastuminen ei ole kuitenkaan rakkautta, vaan hormonaalinen reaktio.
Voit käyttää paljon hajusteita, ehkä se siitä. Kalja ei taida auttaa, se tekee paljon enemmän päähäsi tepposia.
No kukin uskoo mihin tykkää, itse en usko tunteisiin tai rakkauteen. Jos joku väittää jotain toista niin esitän mielelläni tämän teoriani uudestaan. Ajattelin nytkin ihan itse kehittää jonkun tunteen itselleni tietämättä, että kehitin sen edes itselleni, ajattele kuinka huikeaa ja vielä ihan itse, vietän helteessä kookos palmun alla synttäreitä parhaiden kavereiden kanssa ja olen onnellisempi kuin koskaan! No tottakai, mitäpä muutakaan, entä jos palmusta tippuu kookos päähäni tai tsunami iskee, katseeni havahtuu ja sieltä katsoo nainen samaan aikaa minua, tunnen lämpöä ja hyvää.. mutta ei hätää palmussa ei ole kookoksia eikä rannalla naista, joka katsoi sinua, vaikka kumpikin asioista on tosia, olet keksinyt kookoksen ja naisen ihan itse ja tilaat ystäväsi kanssa drinkin ja päätät ettei palmussa ole kookoksia eikä rannalla naista, joka katsoi vaikka kumpikin olivat täysiä tosia.
Lähden hakemaan kaupasta kaljaa.
Kyllä toisen ihmisen tunnetiloja voi aistia, vaikka sinne toisen ihmisen ajatuksiin ei muilla ole asiaa.
Valitettavasti sä oot tavannu vaan empatiakyvyttömiä psykopaatteja, jos ne sulle muuta on rakkaudesta ja sen osottamisesta väittäny.
Mielummin elän harhassa kuin olen alkoholisti, jos valinta on tehtävä 😂 Täytyy kyllä myöntää, että omia tunteitaan voi vahvistaa tai suppresoida ohjaamalla omia ajatuksiaan. Silti, joskus on elämä opettanut, että tunteet vaan putkahtaa ulos vaikka niitä kuinka työntäisi syrjään. Enkä nyt puhu vain rakastumisen tunteesta.
Siitä saa tosiaan valita ihan kumman vain. Itse valitsen mielummin alkoholin, koska silloin elän niin kuin koko Suomen lääkäriliitto väittää, eli minkäänlaisia tunteita ei voi havaita, jos havaitset ulkopuolisia tunteita niin se ei ole normaalia. Niihin en enää usko, tunteita ei ole olemassa, ne ovat oman pään sisällä kehitettyjä tiloja. Et ole edes vihainen sille, joka naarmuttaa autosi ja vaikka vihaisitkin häntä ja tunnet syvälle toisenkin osapuolen vihan, niin ei hätää, olet keksinyt vihasi ja myös tämän toisen osapuolen vihan sinua kohtaan, koska tunteita ei ole olemassa eikä niitä voi tuntea eikä aistia. Olet kehittänyt naarmuttajan, naarmun ja auton.. ota siis taas olut ja katso naarmua autossasi jota ei ole olemassa eikä myöskään naarmuttajaa, vaikka hän seisoo vieressä.
Niinpä sinun pään sisällä olevia tiloja, tunteita sinun tunteita, jotka pulpahtavat esiin hallitusti tai hallitsemattomasti. Jos et hallitse tunteitasi ja ne alkaa häiritsemään liiallisesti muiden elämää, varsinkin ne negatiiviset tunteet ja harhatuntemukset, niin silloin tulee lääkäriliitto lääkkeineen ja syöttää sulle sellaisia troppeja jottet tunne ennään omia normaalejakaan tunteita. Se on sellainen tila se tunteettomus, ettei iloa eikä surua, saatikka sitten vahvempia tuntemuksia. Olet aivan turta ärsykkeille.
Toivottavasti sinulla on ne omat tunteet, siellä jossain sisimmässä, pidä niistä hyvää huolta. Muiden tunteet ovat joukko arvoituksia.
Nyt käsitit koko aloituksen täysin väärin, yritin kirjoittaa aloitukseni niin, että se olisi ymmärrettävä. Kuitenkin voin sanoa tämän vielä kerran. Minulle on väitetty kaikkien mahdollisten tahojen puolelta, jotka jotain tietävät terveydenhuollosta, psykiatriasta, paykologista, neurotieteen ja muiden puoskareiden toimesta, että tunteita EI VOI AISTIA, eli et voi tuntea toisen ihmisen tuskaa, iloa, surua, rakkautta, vihaa, SE EI OLE MAHDOLLISTA! Ja jos ihminen meinaa, että voisi esimerkiksi tuntea rakkautta toiselta osapuolelta sinua kohtaan niin SE EI OLE MAHDOLLISTA EIKÄ SELITETTÄVISSÄ MILLÄÄN TAVALLA. Ajattelin joskus, että minulla oli tunteita erästä ihmistä kohtaan, mutta olin todellakin väärässä, ei ollut eikä ollut hänelläkään, vaikka kummallakin ja siksi löysimme toisemme, ei hätää avaa kalja ja huomaat että koko tarina oli vain sinun oman pään paskaa, joka ei ollut totta!
Onko autoasi naarmutettu? Tunnen erään kenen auto naarmutettiin tahallaan tän vuoden puolella.
Surullista luettavaa nuo sinun pohdintasi 😕
Autoani ei ole naarmutettu, kirjoitin vain vertauskuvan siitä, että kaikki mitä koet tunnetasolla on sinun omia keksittyjä olotiloja. Niin kuin luit kyseisestä tarinasta oikeat vihan tuntemukset eivät ollutkaan vihan tuntemuksia vaan itse keksitty olotila. En ymmärrä mitä surullista näet kirjoituksissani? Se että kerron asiat niin kuin minulle on kerrottu kaikilta osapuolilta olin missä vain, kaupassa, kotona, ystävillä, sukulaisilla, töissä, lääkärissä.. ihan missä vain, aina sama vastaus.. palstalaisten kokemuksiin en ole koskaan uskonut enkä usko jatkossakaan, täällä on vain pelkkiä tarinoitsijoita.
Aika merkillistä että minulla on aika samanlainen olotila päällä. Aivan kun itse olisin keksinyt kaiken, tuntuu että vaan kuvittelen kaiken oman pääni sisällä, eikä oikeassa elämässä mitään ole tapahtunut. Se on vaan tunne, aavistus ja oma tulkinta toisen ilmeistä, eleistä ja kehonkielestä itseäni kohtaan. Olen käynyt oman pääni sisällä melkoista taistelua itseni kanssa jo jonkun aikaa. Tuntuu kuin kävelisi unessa, jossa joskus kaikki tuntuu voimakkaasti ja välillä tulee tunne että makaa siellä kuopan pohjalla. Silloin väistelen ihmisiä mahdollisimman paljon. Välillä tulee pieni toivon pilkahdus, joka katoaa nopeasti hetken päästä. Onko se ihastumista vaiko rakastamisen tunnetta? Jokatapauksessa se on voimakasta, sellaista mitä en ole kokenut vielä aiemmin, oikeastaan melko pelottavakin tunne, joka saattaa jopa lamaannuttaa hetkeksi. Olen selkeästi tullut ujommaksi ja sisäänpäin vetääntyneemmäksi kun mitä aiemmin olen ollut. Jotenkin samaistun ap: n tuntemuksiin, mutta en usko että hän voisi olla tapauksessani se toinen osapuoli. Voimia sinulle kuitenkin, luulen ainakin osittain tietäväni mitä käyt läpi juuri nyt. Itse en usko enää onneen, luulen että se väistelee minua loppuelämäni ajan. Elän päivän kerrallaan... välillä toivoen ja sitten taas luopuen toivosta..
Voi sitä ajatella ja käydä noinkin asioita läpi, rakkaus on varmaan niille, jotka siihen uskoo vahva tunne vaikka tiede onkin kyseealaistanut sen epänormaalina ajatuksena ja tuntemuksena. Itse en usko rakkauteen enkä vihaan, tunteista puhumattakaan, koska sellaisia ei ole olemassa. Älä vaan missään nimessä mene sanomaan edes kaverillesi jos joskus rakastut, koska olet kehittänyt koko ajatuksen itse pääsi sisällä, eikä se ole totta! Muista aina tämä neuvo niin kuin minäkin olen saanut kaikilta tahoilta! Ihminen ei voi tuntea tunteita eikä aistia niitä toisesta ihmisest, koska se ei ole mahdollista ja leimaat vaan itsesi hulluksi.
Mielenkiintoista että joku voi ajatella näin, että voi aistia ihmisestä tunteita. Minä uskon siihen vieläkin. Siihen liittyy voimakkaasti koskettaminen jolloin tunne aistitaan vieläkin voimakkaammin. Oletko sinä ap koskettanut toista kun aistit tunteita?
Kyllä minä aistin tunteita ja todella herkästikin ja kaukaa. Mutta kun kerran sellainen ei ole mahdollista niin olen ajatellut asian niin, että kehitän tunteet itse ja niillä ei merkitystä, koska en usko tunteisiin, koska olin ne keksinyt vain päässäni, eikä se ollut mahdollista aitouden kannalta että voisi aistia toisesta ihmisestä esimerkiksi empatiaa. Joten tässä sitä nyt ollaan suuri kysymysmerkki pään yläpuolella? Huvittavaahan tämä on, mutta pakko tämä asia on selvittää, voiko ihminen aistia esimerkiksi toisen ihmisen rakkauden osoituksen tunteena? Ei voi, koska se ei mahdollista, eikä kukaan ole kuullut, että ihminen voisi tuntea mitään ulkopuolista sähköisyyttä kenestäkään. Joten jatkossa itselleni ei ainakaan ole mitään merkitystä, mitä joku ajattelee minusta, olen vain kylmänviileä mykkä ja annan mennä kaiken ohitseni, vaikka tuntisin voimakkaitakin tunteita, nehän eivät ole totta, koska eivät ole mahdollisia.
Itse olen aina uskonut siihen, että toisen tunteita aistin herkästikin. Siksi voi lähellä olo koskettaessa saada aikaan suurenkin tunnemyllerryksen aikaan. Luotan siihen hetkessä koettuun. Aistin, että toinen tuntee myös. Uskon siihen. Luotan siihen. Vaikea selittää. Jos olen väärässä, niin harmi. Sen vain aavistaa. Voi myös kieltää sen. Rakkaus on se suurin.
Mistä haluaisit puhua?
Käytöksestä voi päätellä asioita eli aistinvaraisesti voi tulkita. Et voi silti mennä kenenkään pään sisälle tietämään toisen ajatuksia.-Arvailla voi tietenkin ja siten aistia. Kokemus on koko ajan henk. koht.
Jos joku korkeasti koulutettu (toisin kuin minä ja sen näkee) lukee tämän ketjun, esimerkiksi alan tohtori, joka on tutkinut enemmänkin asiaa niin romuttaako ajatus tunteensiirrosta koko Freudin transferenssi ajatuksen? Eihän se ole mahdollista, näin on väitetty, mutta se romuttaa koko pohjan psykogian alkukannasta, joka on sitten todellakin vai keksittyä roskaa. Taisi olla niin, että Freudkin vain kuvittelin saavansa potilaihinsa kontaktin, eli kaikki oli hänen omaa sisäistä kuvitelmaa. Kymysys herättääkin ajatelman, oliko Freud itse sairas? Näköjään!
Ei tietenkään voi täysin tietää toisen pään sisältöä mutta ihmettelen suuresti joidenkin ihmisten ajattelu kykyä nykyisin kun aatellaan mustavalkosesti ja jos joku ei olekkaan niin stereotyyppistä kuin ajatellaan niin ei myönnetä olevansa väärässä. Itsestä löytyy se herkkä ja tunteellinen puoli ja mies olen, huomasin jo lapsena että vaistoan ihmisistä tunteita ja asioita herkemmin kuin osa, olen esimerkiksi pystynyt tunnistamaan valehtelijan hyvin aina, vielä paremmin nykyisin osaan ihmistä lukea senkin johdosta kun on aikoinaan kiltteys kostautunut ja kieroja ihmisiä pyöriny ympärillä, onneksi tunneälyni on kehittynyt. Olen aivan varma että älyluurin tuijottelu 24/7 vaikeuttaa vuorovaikutustaitoja, tutkimusten mukaankin vaikuttaa samoihin alueisiin aivoissa kuin huumeet. Sitten kun tuntuu osalle sometus olevan se päivittäinen juttu niin tottakait se ajattelu maailma muuttuu stereotyyppiseksi varsinkin kun ei taideta oppia tiettyjä perus arvoja ja periaatteita.
Löytyy vahva intuitio ja olen ain aluottanut omiin vaistoihini, toki olen joskus väärässäkin mutta tunne asioissa olen ollut lähes aina oikeassa, se on samalla lahja ja samalla kirous että vaistoaa ja aistii helposti ihmisten tunteita.
Moni vois nykyään tutkiskella itseään ja henkistä puoltaan rohkeasti, itsekkin olen onnellinen että menenisyydessä kokenut paljn raskaita asioita koska se on tehnyt musta entistä vahvemman henkisellä tasolla, lisäksi olen vuosien saatossa juurikin itsetutkiskelun kautta kasvanut aikuiseksi myös henkisellä puoplella ja näin ollen olen sinut itteni kanssa, ihan rehellisesti olen vikani ja virheenikin myöntänyt.
Osa naisista säikähtää miestä joka osaa tulkita ihmisiä muita herkemmin, enkä lukemalla lue ihmisiä sitä vaan näkee asioita.