Olen päättänyt päättää päiväni. Minulle ei haluta antaa osaa tässä yhteiskunnassa. Minun kyvyilleni ei haluta antaa tilaa.
En ole elämäni aikana kertaakaan saanut töitä työntekijältä. En ainoatakaan kertaa. Vaikka olen jo piakkoin 40-vuotias ja satoja hakemuksia takana... Kaikki työpaikkani olen saanut yrittäjältä tai yrityksen omistajalta. Olen ollut moninkertaistamassa liikevaihtoa ja tulosta useaan kertaan. Luomassa uusia työpaikkoja muille. Nytkö minulle ei enää irtoa työpaikkaa?
On tehnyt monta kertaa mieli sanoa suoraan työpaikan ilmoittajalle, että en hae työpaikkaa, jollei omistaja tai johtohenkilö ole tekemässä valintaa, koska sinä et osaa minua palkata. Tuskimpa vain toimisi sekään. Nyt ei jaksa enää yrittää.
Olen innovatiivisin ja visionäärisin henkilö, jonka tunnen. Huvittavaa sanoa se tässä vaiheessa.
Vakuutan kuitenkin, ettei tämä ole mitenkään harhaista, vaan minulla on käsittämättömän hyvä kyky laatia asiakaslähtöisiä liiketoimintakonsepteja ja palvelumalleja. Täysin uusia sellaisia. Yleensä tätä kykyäni vähätellään lähtökohtaisesti. Vasta ihmisten alkaessa tuntea minua, he alkavat ymmärtää kykyni tuottaa täysin uusia näkökulmia ja lähestymistapoja. Minulta onkin kysytty, että miten minä teen sen? Niinkuin sen voisi opetella jostain oppikirjasta.. Mitä minä olen siihen vastaamaan? Minun pääni vain iteroi näitä malleja automaattisesti samalla kun ymmärrykseni viitekehyksestä kasvaa. Toisaalta minulla on järjettömän hyvä kyky ymmärtää kokonaisuutta, ja miten tulevaisuus edessämme kehittyy. Tulevaisuuden eri vaihtoehdoista kuuleminen on ihmisille jotenkin liian abstraktia, eivätkä he halua siitä ymmärtää, ennenkuin ovat oppineet minut tuntemaan.
Tässä yhteydessä haluan myös mainita, että tulevaisuuskuvia vastustetaan aina. Mutta eniten harmittaa, että kun se tulevaisuus lopulta toteutuu, kukaan ei muista minun osanneen arvioida oikein. En saa edes meriitiä muilta siitä, että osasin tietää ennalta.
Minulla on mahtunut matkan varrelle paljon epäonnea. Valmistuminen talouskriisin aikaan huolehti tehokkaasti siitä, että minulla ei tänä päivänä ole ohjelmistokehittämisen osaamista. Jos tätä osaamista ja kokemusta ei ole, niin työpaikat eivät tunnu irtoavan. Sinänsä huvittavaa, että olin ensimmäisiä iOS koodaajia koko Suomessa - ennenkuin ensimmäistäkään puhelinta oli edes julkaistu. Siihen aikaan iOS:lle naurettiin Suomen mobiilipiireissä. Mutta osasin nähdä tulevaisuuteen. Silloin yritin päästä töihin tällä näkökulmalla - mutta ihmiset suhtautuivat siihen,; "ei me tarvita sellaisia tekijöitä"- tapaan. No eiväthän he tarvitse, jos eivät ymmärrä tulevaisuutta. No tämä on kuitenkin johtanut siihen, etten tänä päivänä osaa koodata. Vaikka eihän koodaaminen olekaan minulle itseni toteuttamista.
Edellisestä työpaikasta narsisti pelasi minut ulos. Hän näki minut jonkinlaisena uhkana. Tosin sama henkilö pelasi monta muutakin ihmistä ulos, mutta minut erityisesti syystä, että osasin nähdä kokonaisuuden ja tiesin pelin hengen.
Kauttani on kulkenut miljoonilla tuottajien tuotteita. Minut on palkittu heidän toimestaan. Mutta en kelpaa heille töihin. Kuinka monta kymmentä miljoonaa pitää olla tuottanut heille liikevaihtoa, että töitä saa?
Sen haluan sanoa, että HR-henkilöt ovat melko munattomia ja kyvyttömiä. Kun työntekijän valinnassa painotetaan tarkkaan tiettyä kokemusta, niin voiko helpompaa työtä enää olla? Katsotaan check-list tyyppisesti, täyttääkö joku henkilö KAIKKI yliammutut kriteerit, kysytään best practice mallin haastattelukysymykset ja sitten fiilispohjalta palkataan henkilö töihin. Sitten ihmetellään, että meillä on "osaajapula". Osaajapula on monelta osin HR-puolella. Kokemus ja tiedot tietyistä asioista
Oikeastaan mitään muuta en halunnut elämässäni kuin menestyä. Se on varmasti ollut myös este, kun töitä on ollut tarjoamassa joku paikallispomo. Eihän hän halua, että joku tulee ja menee hänen "ohi".
En päässsyt toteuttamaan itseäni ja olen huomannut, miten itsetuntoni meinaa alkaa rapisemaan. Se on paha hälytysmerkki ja tunnen, kuinka ihminen minun sisälläni on muuttunut surulliseksi. Yritin taistella vastaan - ja kertoa itselleni aikaisempien onnistumisten kautta, miten hyvä olen. Jokainen kerta kun tulen uudelleen torjutuksi ihminen sisälläni vähitellen muuttuu. En kuitenkaan halua nähdä tätä vääjäämätöntä muutosta itsessäni. Enkä halua taantua kaupan kassalle. Joten on aika lähteä pois.
Minulla on alle kaksi vuotias lapsi. En halua, että hän kasvaa sen ikäiseksi, että hän muistaisi minut vanhempana. En halua hänelle murtunutta sydäntä. Kuitenkin käyn sisäistä taistelua siitä, jos kuitenkin tekisin hänen jokaiselle syntymäpäivälleen jonkinlaisen video-onnittelut, joille voisi antaa hyviä elämän neuvoja ja kannustusta elämään. Äidilleen jätän viestin, että kertoo minun kuolleen sairauteen. En ole vielä päättänyt teenkö videoita vai en. Kun tämän päätöksen olen tehnyt, niin lähden pois.
t. kelpaamaton
ps. tämä on kirjoitettu piilotetulla IP:llä. Älkää etsikö minua.
En ole elämäni aikana kertaakaan saanut töitä työntekijältä. En ainoatakaan kertaa. Vaikka olen jo piakkoin 40-vuotias ja satoja hakemuksia takana... Kaikki työpaikkani olen saanut yrittäjältä tai yrityksen omistajalta. Olen ollut moninkertaistamassa liikevaihtoa ja tulosta useaan kertaan. Luomassa uusia työpaikkoja muille. Nytkö minulle ei enää irtoa työpaikkaa?
On tehnyt monta kertaa mieli sanoa suoraan työpaikan ilmoittajalle, että en hae työpaikkaa, jollei omistaja tai johtohenkilö ole tekemässä valintaa, koska sinä et osaa minua palkata. Tuskimpa vain toimisi sekään. Nyt ei jaksa enää yrittää.
Olen innovatiivisin ja visionäärisin henkilö, jonka tunnen. Huvittavaa sanoa se tässä vaiheessa.
Vakuutan kuitenkin, ettei tämä ole mitenkään harhaista, vaan minulla on käsittämättömän hyvä kyky laatia asiakaslähtöisiä liiketoimintakonsepteja ja palvelumalleja. Täysin uusia sellaisia. Yleensä tätä kykyäni vähätellään lähtökohtaisesti. Vasta ihmisten alkaessa tuntea minua, he alkavat ymmärtää kykyni tuottaa täysin uusia näkökulmia ja lähestymistapoja. Minulta onkin kysytty, että miten minä teen sen? Niinkuin sen voisi opetella jostain oppikirjasta.. Mitä minä olen siihen vastaamaan? Minun pääni vain iteroi näitä malleja automaattisesti samalla kun ymmärrykseni viitekehyksestä kasvaa. Toisaalta minulla on järjettömän hyvä kyky ymmärtää kokonaisuutta, ja miten tulevaisuus edessämme kehittyy. Tulevaisuuden eri vaihtoehdoista kuuleminen on ihmisille jotenkin liian abstraktia, eivätkä he halua siitä ymmärtää, ennenkuin ovat oppineet minut tuntemaan.
Tässä yhteydessä haluan myös mainita, että tulevaisuuskuvia vastustetaan aina. Mutta eniten harmittaa, että kun se tulevaisuus lopulta toteutuu, kukaan ei muista minun osanneen arvioida oikein. En saa edes meriitiä muilta siitä, että osasin tietää ennalta.
Minulla on mahtunut matkan varrelle paljon epäonnea. Valmistuminen talouskriisin aikaan huolehti tehokkaasti siitä, että minulla ei tänä päivänä ole ohjelmistokehittämisen osaamista. Jos tätä osaamista ja kokemusta ei ole, niin työpaikat eivät tunnu irtoavan. Sinänsä huvittavaa, että olin ensimmäisiä iOS koodaajia koko Suomessa - ennenkuin ensimmäistäkään puhelinta oli edes julkaistu. Siihen aikaan iOS:lle naurettiin Suomen mobiilipiireissä. Mutta osasin nähdä tulevaisuuteen. Silloin yritin päästä töihin tällä näkökulmalla - mutta ihmiset suhtautuivat siihen,; "ei me tarvita sellaisia tekijöitä"- tapaan. No eiväthän he tarvitse, jos eivät ymmärrä tulevaisuutta. No tämä on kuitenkin johtanut siihen, etten tänä päivänä osaa koodata. Vaikka eihän koodaaminen olekaan minulle itseni toteuttamista.
Edellisestä työpaikasta narsisti pelasi minut ulos. Hän näki minut jonkinlaisena uhkana. Tosin sama henkilö pelasi monta muutakin ihmistä ulos, mutta minut erityisesti syystä, että osasin nähdä kokonaisuuden ja tiesin pelin hengen.
Kauttani on kulkenut miljoonilla tuottajien tuotteita. Minut on palkittu heidän toimestaan. Mutta en kelpaa heille töihin. Kuinka monta kymmentä miljoonaa pitää olla tuottanut heille liikevaihtoa, että töitä saa?
Sen haluan sanoa, että HR-henkilöt ovat melko munattomia ja kyvyttömiä. Kun työntekijän valinnassa painotetaan tarkkaan tiettyä kokemusta, niin voiko helpompaa työtä enää olla? Katsotaan check-list tyyppisesti, täyttääkö joku henkilö KAIKKI yliammutut kriteerit, kysytään best practice mallin haastattelukysymykset ja sitten fiilispohjalta palkataan henkilö töihin. Sitten ihmetellään, että meillä on "osaajapula". Osaajapula on monelta osin HR-puolella. Kokemus ja tiedot tietyistä asioista
Oikeastaan mitään muuta en halunnut elämässäni kuin menestyä. Se on varmasti ollut myös este, kun töitä on ollut tarjoamassa joku paikallispomo. Eihän hän halua, että joku tulee ja menee hänen "ohi".
En päässsyt toteuttamaan itseäni ja olen huomannut, miten itsetuntoni meinaa alkaa rapisemaan. Se on paha hälytysmerkki ja tunnen, kuinka ihminen minun sisälläni on muuttunut surulliseksi. Yritin taistella vastaan - ja kertoa itselleni aikaisempien onnistumisten kautta, miten hyvä olen. Jokainen kerta kun tulen uudelleen torjutuksi ihminen sisälläni vähitellen muuttuu. En kuitenkaan halua nähdä tätä vääjäämätöntä muutosta itsessäni. Enkä halua taantua kaupan kassalle. Joten on aika lähteä pois.
Minulla on alle kaksi vuotias lapsi. En halua, että hän kasvaa sen ikäiseksi, että hän muistaisi minut vanhempana. En halua hänelle murtunutta sydäntä. Kuitenkin käyn sisäistä taistelua siitä, jos kuitenkin tekisin hänen jokaiselle syntymäpäivälleen jonkinlaisen video-onnittelut, joille voisi antaa hyviä elämän neuvoja ja kannustusta elämään. Äidilleen jätän viestin, että kertoo minun kuolleen sairauteen. En ole vielä päättänyt teenkö videoita vai en. Kun tämän päätöksen olen tehnyt, niin lähden pois.
t. kelpaamaton
ps. tämä on kirjoitettu piilotetulla IP:llä. Älkää etsikö minua.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.