...masennusta; saan yhtäkkiä aivan kamalia raivareita, rikon tavaroita (mitä en ole koskaan ennen tehnyt), itken helposti, en jaksa tehdä kotitöitä, ruoka ei maistu, en jaksa lähteä ulos, syyttelen miestäni ihme asioista, en pidä itseäni haluttavana, otan kaiken itseeni, en ymmärrä huumoria, mökötän, valitan, nalkutan...
vauva on 2kk ikäinen...
miten sitä saisi taas itsensä jaksamaan ja nauramaan?
onko kukaan muu ollut vastaavanlaisessa tilanteessa?
onko tämä ihan normaalia näin pienen lapsen kanssa?
vai pitäisikö kenties puhua jollekkin?
vauva on 2kk ikäinen...
miten sitä saisi taas itsensä jaksamaan ja nauramaan?
onko kukaan muu ollut vastaavanlaisessa tilanteessa?
onko tämä ihan normaalia näin pienen lapsen kanssa?
vai pitäisikö kenties puhua jollekkin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
itselläni masensi ja olin juuri tuollainen ku poika oli n.2kk.kaikki oli hyvin mut silti piti itkeä huutaa valittaa..kävin olemassa yhden illan poissa kotoa ja siihen loppui alakuloisuus ja ärtyneisyys voisiko olla et olisit poissa kotoa muutaman tunnin ajattelematta kotia?itseäni poissa kotoa olo piristi ja taas jaksaa olla iloinen ja tehdä kotityötki suurempia marinoita =) tää on vain mun idea..=)
Tuttua on kertomasi, poikani on 5kk ja taitanen olla samanlainen kuin sinä, niin ainakin mieheni väittää töistä tullessaan että vain marisen ja valitan. Kyllä se johtuu siitä että pitäisi päästä muiden joukkoon välillä. Käytkö missään muualla, ilman lastasi? Itse en juurikaan. Meillä on tiivis äiti lapsi suhde, on vaipanvaihdot, syöttämiset, nukuttamiset...jne. Enkä ole edes ekakertalainen, jo viidettä viedään :) Se vaan tulee jostain se tunne, että kaikki mättää. Kaipa se on että ylös, ulos ja lenkille, kun vain joku katsoisi lapsia. Kyllä se siitä, aikanaan. Jaksamisia.
samat jutut mua vaivaa myös saamattomuus. en vaa saa aikaseks tehtyä asioita. olin vkl laival tyttökaverini kans ja nyt on vähä helpompaa. mut oon yrittäny soittaa neuvolaa jo pidemmän aikaa et saisin sieltä apua koska haluaisin nauttia lapsestani. nyt ei vaan jaksa. mun poika on 6kk ja itse myös 86. elä pelkää soittaa "apua" sitä saa varmasti. itse en vaa jaksa.
kauppaan, ja tekemään ruoka. Tuntuu että sun pitäis nyt saada keskittyä vauvaan?
tarviit vaan aikaa keskittyä ittees välillä... vaikka vauva on pieni niin oma aika on elintärkeää joka ihmiselle ÄIDILLE MYÖS eli muksu isän kans vaikka lenkille ni saat olla itestäs tai sit lähdet itse vaikka kaverin luo kaffelle. puol tuntia päivässä on minimi saada irrottautua sanon minä!! jaksat sitten paremmin vauvelin kanssa. ja sitten se parisuhde kaipaa varmaan kanssa piristystä tuon nalkutuksen jälkeen =))) muksu hoitoon vaikka vaan tunniksi pariksi saatte köllötellä rauhassa tai käydä saunassa tai lenkillä tai mitä tahansa kahdestaan!! jospa sit kuitenkaan ei ala helpottaa niin puhu vaikka neuvolassa tai mielenterveystoimistossa asiasta... ja tuohon paikkaan ei tartte hullu olla soittaakseen. =)) joskus synnytyksen jälkeinen masis vaatii muutakin kun aikaa helpottaakseen. ja puhuminen on ensiarvoisen tärkeää!! joskus vaikka sille puolisollekkin puhuminen riittää helpottamaan tilannetta.. ja toisaalta vain hormoonitoiminnasta johtuva masis tms pitäs kyllä jo alkaa loppua.. käy juttelemas niin sillä se selviää