Paskaverkkoihinsa ihmisten räpähdettyä tarkoituksena on verenimentä hyvällä tuotolla. Potilaan turva on olematon, järjestelmät on luotu jotain ihan muuta kuin heitä varten.
Kaikki maksaa saatanasti. Kenelle maksetaan? Kuka pätee ja käärii hillot?
Valistunut maallikko olisi yhtä tehokas tai parempi puhekumppani. Saako sairas vielä lisää ongelmia hämähäkkiterapeutin heijastaessa sellaisia itsestään potilaaseen. Tietysti kaikki, mitä suhteessa käy ilmi on potilasta, hänen ongelmiaan.
Sekopäinen terapeutti helvetin kalliine järjestelmineen on hukannut ihmisensä, saati muut ihmiset jo kauan sitten. Hän vain puurtaa ja suorittaa, säännösten ja tottumusten mukaan. Ihmisiltä viedään merkitys elää. Annetaan tilalle välineitä tyhjyyden suitsimisiksi eri muotoihin....
Kaikki maksaa saatanasti. Kenelle maksetaan? Kuka pätee ja käärii hillot?
Valistunut maallikko olisi yhtä tehokas tai parempi puhekumppani. Saako sairas vielä lisää ongelmia hämähäkkiterapeutin heijastaessa sellaisia itsestään potilaaseen. Tietysti kaikki, mitä suhteessa käy ilmi on potilasta, hänen ongelmiaan.
Sekopäinen terapeutti helvetin kalliine järjestelmineen on hukannut ihmisensä, saati muut ihmiset jo kauan sitten. Hän vain puurtaa ja suorittaa, säännösten ja tottumusten mukaan. Ihmisiltä viedään merkitys elää. Annetaan tilalle välineitä tyhjyyden suitsimisiksi eri muotoihin....
Vastaukset 20
Vanhimmat
Paljon on varmasti paskoja helppoheikkejä, jotka näkevät ainakin alitajuisesti oivan tilaisuuden hyödyntää potilaansa heikkoutta. En kuitenkaan lähtisi sanomaan kaikkien terapeuttien olevan kauheita. Itse olen käynyt erittäin hyvällä terapeutilla, joka valitettavasti muutti pois.
Kokemusta sekä hyvästä että huonosta. Kerro lisää alkuperäinen, jos vain jaksat. Mitä sinulle on tapahtunut, mikä terapiassa oli haitallista?
Omista kokemuksistani sen verran että nykyisessä onnistuneessa ja hyvässä terapiasuhteessa olen alkanut purkaa nuoruudenaikaiseni terapian hirveitä haittoja.
Ahdingossa auttaa toisten ihmisten apu. Lääkkeitä kutsun reseptihuumeiksi ja varoitan niiden pitkäaikaiskäytöstä.
Terapeutilta vaaditaan pätevyyttä ja riittävää omaa terapiaa.
Riskit ovat suuret kun asettuu alttiiksi terapiasuhteessa ja siksi tarvitaan meidän "palvelunkäyttäjien" välistä keskustelua.
Nykyinen terapiasuhteeni on vapauttanut ja vapauttaa koko ajan minua elämään. Minulle annetaan tukea ja lämpöä, ei painosteta, tunnen olevani terapeutilleni kokonainen ihminen. Terapia on jatkunut vuoden nyt ja tarkoitus on jatkaa paljon pitempään, sillä minulla on taustassani vaikeita traumoja.
Terapia ei ole hokkuspokkustemppu. Lyhytterapiat ja ratkaisukeskeiset voivat auttaa joissakin ongelmissa paljonkin, mutta kun taustalla on sellaisia elämänkokemuksia, niin paljon hylkäämisiä ja turvattomuutta ja väkivaltaa kuin esim. minulla ja monella muulla traumatisoituneella, siihen tarvitaan aikaa.
Terapioista, traumatisoitumisesta ym. lisää esim. Trauma- ja dissosiaatioyhdistys Disson sivuilta:
http://www.disso.fi/
"Terapeutilta vaaditaan pätevyyttä ja riittävää omaa terapiaa."
Nämäkään eivät valitettavasti ole tae yhtään mistään. Päin vastoin vaikuttavat periaatteina joskus jopa haitallisesti, kun ammatillisen pätevyyden tai työnohjauksen (terapeuttien terapiassa käymisen) kuvitellaan poistavan tai torjuvan terapeuttien inhimillisiä vajavaisuuksia ja sokeuksia. Tuloksena on pahimmillaan vain suunnaton hybris terapeutin oman psyykkisen havainnointikyvyn ja erehtymättömyyden, (muka) itsekritiikin suhteen - mistä potilaat saavat sitten kärsiä.
Esimerkiksi psykoanalyytikot ovat läpi vuosikymmenien terapoineet uutterasti toisiaan. Tästä huolimatta (ja paradoksaalisesti myös seuraten) ala ja suuntaus on läpikotaisin täynnä ongelmia, kyseenalaisia menettelytapoja ja huonoja terapeutteja, joiden pitäisi olla jossain aivan muualla kuin pitkäjänteisessä ihmisten kohtaamis- ja auttamistyössä.
...Asianmukainen ja asetetut kriteerit täyttävä ammattipätevyys taas on tietysti hyvä lähtökohta ja auttaa oletettavasti ehkäisemään tiettyjä räikeitä epäkohtia. Asianmukaista toimintaa käytännössä sekään ei kuitenkaan takaa. Ja kun myös oikeastaan kaikkien psykoterapioiden tieteellinen pätevyys ja kattavin tutkimuksin & vertailukontrollein todettu tehokkuus on kuitenkin varsin ohutta tai melkein olematonta, niin siltäkään kannalta alojen ammatillinen osaaminen sinänsä ei vielä anna paljon takeita terapioiden tuloksekkuudesta...
Terapeuteilla ei välttämättä ole vaitiolovelvollisuutta. Kertovat puolisoilleen ainakin. Kertovat myöskin kollegoilleen. Terapeutin vaimo.
Jos he kertovat kavereilleen asiakkaasta nimeltä mainiten tai niin että muuten tunnistaa, he rikkovat lakia.
Toisaalta mitä vaitiolovelvollisuus merkitsee ei ole ihan sitä mitä terapiassa kävijä luulee. Terapeutilla, kuten myös psykologilla, psykiatrilla ja mt-hoitajalla, on RAPORTOINTIVELVOLLISUUS viranomaisille ja muille hoitaville henkilöille. Julkisella puolella terapia on yleensä tiimityötä. Siksi jokaisen käynnin jälkeen terapeutin pitää merkitä "hoidon kannalta olennaiset asiat" jotka asiakas on hänelle kertonut. Tämä tarkoittaa usein todella yksityiskohtaisia ja sananmukaisia kirjauksia. Usein se ainakin oman kokemukseni mukaan ja tuttavienikin tarkoittaa myös että kirjaukset ovat usein virheellisiä, kun terapeutti niitä jälkikäteen muistinvaraisestdi naputtelee.
Nämä usein hyvinkin laajat ja asiakkaan kannalta arkaluontoiset merkinnät ovat luettavissa kaikille häntä hoitaville. Moni ehkä luulee että ne näkyvät vain psykiatrian tiimille. Mutta ehei. Nykyään on siirrytty "kokonaisvaltaiseen hoitoon", ja se tarkoittaa, että terapiakeskustelut ovat luettavissa kaikille potilasta somaattisestikin hoitaville. Yleislääkäri voi lukea terapiakeskusteluja. Ja kuka vaan, gynekologi tai fysioterapeutti. Se ei ole kiellettyä vaan sallittua ja teknisesti helppoa.
Eräälle ystävälleni tuli karmeana yllätyksenä kun hän oli käynyt psykologilla puoli vuotta juttelemassa mm. avio-ongelmistaan, ja masennuksestaan, ensinnäkin se miten laajasti ja miten monessa kohtaa virheellisestikin psykologi oli kirjoittanut muistiin hänen puheitaan, ja sitten se kun hän sai tietää että kyseisessä sos.terv.keskuksessa hänen tietojaan saa lukea kaikki häntä hoitavat.
Sitten kävi vielä niin että hänen tietojaan urkittiin, eli luettiin laittomasti. (Jos yleislääkäri tai fysioterapeutti lukee terapiakeskusteluja se ei siis ole nykylain mukaan urkintaa vaan ihan sallittua.) Kaksi viranhaltijaa joiden kanssa hänellä itsellään ei ollut mitään tekemistä olivat lukeneet psykologin merkinnät. He olivat vaan uteliaita. Ystäväni ei jaksanut tehdä rikosilmoitusta.
Jos on minkäänlainen hoitosuhde olemassa, saa lukea kaiken mitä asiakas puhuu terapiassa.
Olkaa varovaisia. Tarkistakaa ainakin mitä teistä on kirjoitettu. Ja koettakaa sopia terapeutin/psykologin/psykiatrin kanssa mitä kirjataan ja mitä ei.
Luottamuksellisuutta ei ole.
Minä valitsin mm. juuri näistä syistä terapeutikseni yksityisvastaanottoa pitävän henkilön, jolla on vain paperiarkisto. Sellaisten ei vielä toistaiseksi tarvitse käyttää Kantaa.
Ja muuten, jos ruksitte Omakannassa piiloon julkisen sektorin terapiakäyntejä, se ei toimi. Käynnit näkyvät kuitenkin siinä terveydenhuollon yksikössä missä ne on tehty. Ja yksiköllä tarkoitetaan Omakannassa sitä koko isoa sos.terv.keskusta tai sairaanhoitopiiriä, ei esim. pelkkää psyk.polia. Omakannassa voi estää käyntien näkymisen julkiselta yksityiselle, mutta ei julkisen puolen sisällä.
Valviralla on ohjeet siitä miten psykoterapeutin pitää kirjata terapiakeskusteluja:
https://www.valvira.fi/terveydenhuolto/hyva-ammatinharjoittaminen/potilasasiakirjat/potilasasiakirjat_psykoterapiassa
Monet terapeutit, varsinkin yksityisellä puolella, haluavat suojella asiakastaan ja pyrkiä edes jonkinlaiseen luottamuksellisuuteen. Siksi he eivät tee Valviran näkökulmasta tarpeeksi tarkkoja merkintöjä, minkä vuoksi Valvira teki nuo ohjeet.
Julkisella puolella ei terapeutti voi paljon temppuilla näiden kanssa, sillä se on tiimityötä. Potilas on siellä tavallaan "kaikkien omaisuutta."
Jos terapiaan meno kiinnostaa suosittelen hakeutumaan yksityiselle. Kelan kuntoutuspsykoterapian kautta pääsee parhaiten, ja voi valita terapeuttinsakin:
https://www.kela.fi/kuntoutuspsykoterapia
Kuntoutuspsykoterapiaa ollaan lähivuosina siirtämässä pois Kelalta maakunnille, missä niistä tulee tavallista sairaanhoitopiirien järjestämää terapiaa. Valinnanmahdollisuudet pienenevät, kun sairaanhoitopiirit ohjaavat omille sopimusterapeuteilleen, joita on vain murto-osa siitä mitä Kelan listoilla. Ja sh-piirin kautta mennessä joutuu myös alistumaan psykiatrian byrokratiaan ja yksityisyyttä loukkaaviin "terapiasoveltuvuusarvioihin", joissa määritellään diagnoosien kautta miten ja millä tavalla terapiaa hakeva on mieleltään sairas, ja minkälaista terapiaa hänelle annetaan.
https://en.wikipedia.org/wiki/Rosenhan_experiment
Tuosta voit lukea, miten helposti pääset hullun kirjoihin. Ja nykyään, kun on niin helppoa vakoilla, voit olla varma, että kaikki puhelimesi ja tietokoneesi ovat hyvin helposti viranomaisten vakoiltavana. Voit olla varma, että terapeutti käyttää rapontointivelvollisuuttaan ainakin julkisella puolella. Itsellä on tästä vakoilusta kokemusta. Kolmen avohoitovuoden jälkeen lopetin, mutta kaikki tietoliikenne on vieläkin seurannassa ja osittain käytetään vointini testaamiseen (tälläisiä vaikka tuuletin pärähtää täysille ja ei hiljene, vaikka mitä säätäisi yms.) 4 vuotta tästä avohoidon lopettamisesta. Välttäisin vähintäänkin julkista terapeuttia kuin ruttoa. Jos ei seurantaa pistetä, niin ainakin kaikki juttelut on muun henkilökunnan luettavina.
Minulla on kokemusta useista terapeuteista, myös useista menetelmistä. Kaikki ovat olleet enemmän ja vähemmän huonoja kohtaamisia, ja ns. apuina ongelmiin tehottomia. Huomattavin aikaansaannos ovat varmasti olleet kustannukset. Olen varma että puhumalla asioistani viisaan maallikon kanssa olisin saanut vähintään yhtä hyvää apua kuin kalliissa psykoterapioissa. En toki ole kaikkea itse maksanut, vaan yhteiskuntahan nämä järjestelmät pitkälti kustantaa perustekijöistä (koulutukset, hoitojärjestelmät, tutkimus) lähtien.
Terapeutit käyttävät mm. hoitosuhteen sisältämää valta-asetelmaa todella usein väärin ja / tai kyseenalaisesti terapioissa. Samoin erilaisten kohtaamisen ja / tai ulkopuolisen maailman mahdollisten ongelmien lastaaminen potilaan psyykkeen lisäkuormiksi on psykoterapeuttien suosittu menettelytapa, ennemmin sääntö kuin poikkeus.
Ongelma ei ole niinkään yksittäisissä "helppoheikeissä" tai pinnallisissa lyhytterapioissa, vaan eniten ja vakavimpia ongelmia sisältävät juuri terapiat ja toimijatahot, joilla on vahvat, vakiintuneet asemat ja joiden toiminta on volyymeiltaan mittavaa sekä pitkäjänteistä.
Tottakai olen henkilökohtaisestikin terapioissa käydessä halunnut uskoa, että ne toimivat kuten pitää ja että niistä on minulle merkittävää apua. Niin ei kuitenkaan ole ollut.
... Yleisesti voi kiteyttää asiat niin, että hoitojärjestelmiä ei todellakaan ole rakennettu potilaita varten tai potilaiden tarpeisiin vastaaminen edellä. Jokainen voi varmaan koettaa miettiä, keitä varten ne ennemmin on luotu, ja minne panostukset ja resurssit ensisijaisesti ohjautuvat ja päätyvät.
Itsellä on pitkälti samankaltaisia kokemuksia. Erityisesti tuo "ulkopuolisen maailman mahdollisten ongelmien lastaaminen potilaan psyykkeen lisäkuormaksi" kuulosti hyvin tutulta. Olen esimerkiksi joutunut kärsimään home- ja sisäilmaongelmista, ja nämä ongelmat ja niistä johtuva pelko on tehokkaasti käännetty terapiassa ja psykiatrisessa hoidossa minun päästäni johtuviksi. Vuokra-asunnossa, jossa asuin oli tullut pitkään vesi rakenteiden läpi ja siellä haisi tosinaan pahalle. Terapeutin mielestä siellä ei ollut hometta. Sain siellä todella pahan pitkäkestoisen flunssan, johon liittyi myös sydämen rytmihäiriöitä, ja aloin pelätä hometta. Terapeutin mielestä homeen pelko johtui psyykkisestä sairaudestani. Näköjään se on niin, että oli psykiatrisen potilaan elämässä mikä tahansa ongelma, kaikki täytyy johtua jotenkin potilaasta ja potilaan sairaudesta.
Jatkan vielä. Siis terapeutin mukaan se, että aloin hieman pelätä homeongelmia ja varoa niitä, johtuisi psyykkisestä sairaudestani. Mietin vaan, että onpa sitä sairautta sitten paljon liikkeellä, kun homeen takia remontoidaan taloja isolla rahalla ja muuta, tulee kalliiksi sellainen sairaus. Annettaisiin vaan talojen homehtua ja terapoitaisiin niitä jotka saa homeesta oireita, niin rahaa säästyisi. ;-)
"Terapeutit käyttävät mm. hoitosuhteen sisältämää valta-asemaa todella usein väärin ja/tai kyseenalaisesti terapioissa."
Pitää paikkansa. Terapeuteilla ja psykiatrisen hoidon työntekijöillä on periaatteessa mahdollisuus käyttäytyä potilasta kohtaan ihan miten tahansa. Alaa ei valvota juuri millään lailla. Hoitovirheitä on mahdotonta osoittaa tapahtuneeksi. Jos potilas valittaa, häntä ei uskota, koska hän on "hullu". Varmasti alan työntekijät ovat tästä asetelmasta hyvin tietoisia, ja tilaisuus tekee varkaan tässäkin asiassa. Niinpä potilaita kohtaan käyttäydytäänkin usein vähän miten sattuu. On kokemusta hoitajista, jotka eivät viitsi noudattaa potilaan kanssa edes alkeellisia käytöstapoja, esimerkiksi puhutaan jatkuvasti potilaan päälle ja ollaan syyttä vihamielisiä. Olen havainnut, että monet heistä tuntuvat nauttivan valta-asemastaan, ja alistavat potilaita saadakseen pönkitystä omalle egolleen.
On niin helppoa rajata kaikki asiat potilaan elämässä tarkasteltaviksi vain psyyken ilmiöinä, joita voidaan sitten käsitellä kulloisillakin muodikkailla, joustamattomilla ja tehottomilla terapiaohjelmilla. Todellisuutta tai ihmistä kokonaisuudessaan näin ei tietenkään kohdata, mutta sillähän ei ole mitään väliäkään, koska se ei kuulu virallisiin, ammatillisiin periaatteisiin, jotka ovat ainoa asia, mitä idiootitkin osaavat seurata ja toistaa.
Kun potilaan ulosannit ja suhtautumiset eivät jotenkin miellytä ja tyydytä terapeuttia (tai kun tällä itsellään on vain huono päivä?), niin usein ja varsin äkkiä potilaalle viestitään enemmän tai vähemmän sliipatuin sanankääntein, että hänhän "tässä se ongelmainen ja terapian tarpeessa oleva" (l. "hullu") on. Hyvin pienet syyt ja aiheet riittävät tähän, ja viesti osataan muotoilla myös tuhansin kielin. Kauniit edustuspuheet terapiasuhteen luonteesta ym. ovat jotain aivan muuta kuin terapiaistuntojen käytännön todellisuus.
Epäilemättä vallasta myös nautitaan, ja järjestelmät takaavat asemien horjumattomuuden. Tilanteissa yksin olevien, psyykkisesti kärsivien potilaiden oikeudellinen ym. asema on suhteessa tähän vallankäyttöön todellakin lähes täysin voimaton ja erittäin haavoittuva, kuten on helppo ymmärtää...
Jotain tällaista koin auttavan puhelimen välityksellä. Soittelu traumatisoi.
Puheluiden tuottama huonovointisuus tuotti myös riippuvuutta soitteluun, jonka katkaisu vaati melkoisesti tahdonvoimaa.
Lopettakaa perhehelvettien pitäminen niin ei tarvita enää terapeutteja.
Nämä Suomen mielenterveyspalvelut on muutenkin ihan hakuteillä. Se on se oma valta ja minä tiedän. Vaikka potilaalle tehdään enemmän haittaa kuin hyötyä, niin se selitetään pumoille, että kyllä taas tämä positiivinen efekti on meidän ansiotamme. Jos jotain hyödyllistä voisi tehdä, kuten vaikka muuttaa työ- tai perheympäristöä, josta potilaan ongelma on aiheutunut, niin sitten mennään epämukavuusalueelle, kun joutuisi keskustelemaan jonkun kanssa, joka on eri mieltä eikä kuuntele näitten liirumlaarumia. No idiootteja kai sitten ovat nämä pomot ja psykologit käärii rahat. No itse ainakin olen oppinut näiltä psykologeilta itsekkyyttä, miten se raha kääritään tekemättä työtä ja liirumlaarumilla.
Työ mielenterveyshoidossa taitaakin olla eräänlainen suojatyöpaikka. Minkäänlaisia tulosvaatimuksia ei ole, mistään virheistä ei voi koskaan joutua vastuuseen. Saa käyttäytyä ihan miten haluaa potilaita kohtaan, eikä valitukset mene koskaan läpi. Voi vaikka purkaa omaa pahaa oloaan potilaisiin, eikä haittaa. Potilaita voi myös alistaa, josta saa itselleen mukavan vallan, voiman ja ylemmyyden tunteen, joka suorastaan hivelee pullistelevaa egoa. Kaiken tämän päälle saa vielä hyvän palkan. Siis hyvä palkka siitä, että tekee mitä itseä sattuu huvittamaan. Yhteiskunta ja potilaat maksaa. Ehkä joskus voi ajankuluksi yrittää vähän auttaakin, mutta jos ei yritä, niin ei siitä kukaan sakotakaan. Onpas asiat hyvin.
Juu. Jouduin mielenterveysjärjestelmän asiakkaaksi ja seurattavaksi lähinnä huonon työpaikan takia. Nyt vähän syrjäytynyt, mutta opiskelen uuteen ammattiin. Mutta kun näillähän mielenterveyspelleillä on sitten täydet oikeudet penkoa kaikki asiani ja ruveta "auttamaan". Se sitten sisältää, että saa pistää valvonnan kotiin ja alkaa kontrolloimaan elämää "omaksi parhaaksesi". Eli laitetaan valvonta taloon ja hallinta elektroniikkaan. Eli kun tietokoneella opiskelen, jatkuvasti tilttailee ja antaa virheitä "jottet ärsyynny". Kun on tapanani nukkua myöhään, niin laitetaan tuntemuksia klo 5, jotta "heräät aikaisin". Ja olet sitten koko päivän uuvuksissa ja et saa tehtyä mitään. Tästä ei tietysti voi valittaa, kun heidän suunnitelmansa olisi silloin täydellinen ja saisivat sinut hoitoon. Siitä ne sitten palkkansa saa.
Eipä ihme, että mielenterveysongelmat ovat melkein kuin kuolemantuomio nykyään.
https://yle.fi/uutiset/3-5461299
Jos olisi hallinnolla jotain jämäkkyyttä, niin erottaisivat koko sakin huonojen tulosten takia.
Ymmärsinköhän oikein, kun sanot, että nämä "mielenterveyspellet" ovat laittaneet valvonnan ja hallinnan tietokoneeseesi? Tämän jälkeen on kone antanut virheilmoituksia ja tilttailut vähän väliä??? Aamuaikaisesta, siis n. klo 5 saat "tuntemuksia" heräämiseen heidän taholtaan??? Mikähän tuossa on todellista?