Miten lohduttaisit kuolevaa

En onneksi puhu omasta äidistäni, vielä. Mutta lähellä on muitakin joita tämä asia koskettaa. Tuntuu että ei voi muuta kuin kuunnella, soittaa ja kysyä kuulumisia, välimatkaa on jonkin verran. Ajelen kohta katsomaan. Pahalta tuntuu että ihminen pysyy ihan täysijärkisenä ja ymmärtää ajan olevan vähissä. Tukeutuu mutten tiedä osaanko tukea riittävästi, onko apua tai hyötyä. Riittänee että on läsnä ja saatavilla tarvittaessa.

Aikaisemmin terveelle ikäihmisellekin vakavan nopeasti etenevän sairauden ilmaantuminen saa aikaan kriisin ja vaikka ymmärtääkin että on saanut elää pitkän elämän silti elämännälkä on käsin kosketeltava. Kuten hän itse ilmaisee "olisi kai sitä vielä halunnut elää."


Tuo on lohdullinen ja lohduttavakin pontti, luvata pitää huolta heistä jotka jälkeensä jäävät, varsinkin jos on lapsia.


Vaikeita yksilöllisiä asioita, siksi aloituksen teinkin. Ei ole yhtä oikeaa kaavaa toimia mutta silti asiasta voi keskustella, tuoda esiin erilaisia näkökulmia.

Nimenomaan, sanoilla on merkitystä, ei voi möläytellä mitä tahansa ja vaikka kuoleva ei ole tajuissaan emme tiedä mitä hän kuulee joten silloinkaan ei voi puhua mitä tahansa jos haluaa säästää kuolevaa. Raskainta on varmasti menettää oma lapsi.

siilenämää2 kirjoitti:

Nimenomaan, sanoilla on merkitystä, ei voi möläytellä mitä tahansa ja vaikka kuoleva ei ole tajuissaan emme tiedä mitä hän kuulee joten silloinkaan ei voi puhua mitä tahansa jos haluaa säästää kuolevaa. Raskainta on varmasti menettää oma lapsi.

Lue lisää

Niin ja tuo on osaltasi hieno oivallus laittaa luonnon ääniä soimaan. Valita ääni tai musiikki vainajan aiempien mieltymysten mukaan.

siilenämää2 kirjoitti:

Niin ja tuo on osaltasi hieno oivallus laittaa luonnon ääniä soimaan. Valita ääni tai musiikki vainajan aiempien mieltymysten mukaan.

Vainajan? Vaiko kuolevan?
Vainaja ei kuule.

Mustahepo kirjoitti:

Vainajan? Vaiko kuolevan?
Vainaja ei kuule.

Hyvä huomio, siis kuolemaa lähestyvän tietenkin. Jos se vainajan sielu kuitenkin kuulee kun on irtaantunut ruumiista :)?

Tilaisin kauha-kuormaajan, isolla pusku-kauhalla
ja toimittaisin hunksin kuolin-vuoteineen päivineen ämmän-suon kaato-paikalle.

Tee hoitotahto omalle kohdallesi tuosta.

Täysin mauton ja epähieno viesti hra H:lta. Saattaa olla että hänen sulkijalihaksensa ei toimi laisinkaan vaan sieltä jostain tulee "sitä".

kimur-antti kirjoitti:

Täysin mauton ja epähieno viesti hra H:lta. Saattaa olla että hänen sulkijalihaksensa ei toimi laisinkaan vaan sieltä jostain tulee "sitä".

"kimur-antti"

Eiköhän se aikanaan valu minultakin.
Toivottavasti alkavat ajoissa vähentää syömistäni.
Vihannes-pitoinen ruoka-valioni haisee aamuisin kammottavalta.
Ja tunti, pari ateriani jälkeen.
Jos ei pashan-haju olisi niin terveellistä terveelle.
Laittaisin Pyykki-Pojan nenääni.
Niitä on suihku-verhoni reunassakin.
Kuolevan pierhullehan ei auta mikään muu, kuin kuminen ruumis-pussi.
-
Muuten.
Aloitus pitäisi olla 20 -palstalla.
Mehän tiedämme jo vastaukset.
Lapset eivät tiedä.
-
H.

Ilo-saattue-30km-h kirjoitti:

Tilaisin kauha-kuormaajan, isolla pusku-kauhalla
ja toimittaisin hunksin kuolin-vuoteineen päivineen ämmän-suon kaato-paikalle.

Ongelmajätteet kuuluvat Riihimäelle.
Ei niitä voi jättää miten sattuu.

hunksz kirjoitti:

"kimur-antti"

Eiköhän se aikanaan valu minultakin.
Toivottavasti alkavat ajoissa vähentää syömistäni.
Vihannes-pitoinen ruoka-valioni haisee aamuisin kammottavalta.
Ja tunti, pari ateriani jälkeen.
Jos ei pashan-haju olisi niin terveellistä terveelle.
Laittaisin Pyykki-Pojan nenääni.
Niitä on suihku-verhoni reunassakin.
Kuolevan pierhullehan ei auta mikään muu, kuin kuminen ruumis-pussi.
-
Muuten.
Aloitus pitäisi olla 20 -palstalla.
Mehän tiedämme jo vastaukset.
Lapset eivät tiedä.
-
H.

Lue lisää

Joka itsensä ylentää se alennetaan ;).

"Kerranvie"

Miten ajattelet sanan ihmisyys?
Onko se sinulle oma-keksimä?
Vai toisilta opittu.
Muista että inhimillisyyskin on olemassa.

H.

Mikä teki kokemuksesta hienon? Mitä ajattelit siellä ollessasi? Miten jait kuolevalle läsnäoloasi? Mistä tiesit että kuoleva arvosti sitä että olet paikalla?

hunksz kirjoitti:

"Kerranvie"

Miten ajattelet sanan ihmisyys?
Onko se sinulle oma-keksimä?
Vai toisilta opittu.
Muista että inhimillisyyskin on olemassa.

H.

Lue lisää

Ehkä ihmisyys on elämää, yhteistä elämää. Sitähän me tässä jaamme. Oman kokemuksen kautta opittua tai ymmärrettyä. Ja arvostusta siitä, että jokaisen elämä on tärkeä. Mielestäni kuoleman tai vaikeiden asioiden edessä ihmisiä ei saa jättää yksin. Voi olla siinä mukana. Mutta en ole mikään asiantuntija. Pelkkä elämänpolkua tallaava. Joskus läsnäolo riittää. Ehkä siitä on jotain helpotusta tai apua. Ehkä ei.

siilenämää2 kirjoitti:

Mikä teki kokemuksesta hienon? Mitä ajattelit siellä ollessasi? Miten jait kuolevalle läsnäoloasi? Mistä tiesit että kuoleva arvosti sitä että olet paikalla?

Kun pystyy seisomaan kuolevan rinnalla, ihan se tekee kokemuksesta hienon. En osaa sitä kuvailla. Silloin kun auttaa muita ei ajattele itseä. Jokainen kai itse tietää, koska jakaa läsnäoloa. En voi tietää oliko siitä kuolevalle mitään helpotusta tai iloa. Se jää ikuiseksi mysteeriksi. Mutta ei sillä ole väliä. Joskus kuoleman hetkellä, ihmiset vaan jakaa sanatonta elämää. Se pitää itse kokea. Mutta täytyy olla siihen valmis. Täytyy uskaltaa olla teesketelemättä yhtään mitään, vain paikalla.

Kerranvie kirjoitti:

Kun pystyy seisomaan kuolevan rinnalla, ihan se tekee kokemuksesta hienon. En osaa sitä kuvailla. Silloin kun auttaa muita ei ajattele itseä. Jokainen kai itse tietää, koska jakaa läsnäoloa. En voi tietää oliko siitä kuolevalle mitään helpotusta tai iloa. Se jää ikuiseksi mysteeriksi. Mutta ei sillä ole väliä. Joskus kuoleman hetkellä, ihmiset vaan jakaa sanatonta elämää. Se pitää itse kokea. Mutta täytyy olla siihen valmis. Täytyy uskaltaa olla teesketelemättä yhtään mitään, vain paikalla.

Lue lisää

Aivan. Toisaalta pelkkä paikallaolo ilman koettua yhteyttä kuolevaan, onkos se "auttamista"? Toisaalta jos joku on paikalla ei kuolevan tarvitse kuolla yksin.

Tarkoitan, että kuoleman hetkellä ihminen ei esitä mitään. Kaikki naamiot on riisuttu jää vain elämästä se oleellinen. Se kun kaksi ihmistä kokee sanattoman yhteyden. Sitä on voinut edeltää paljonkin keskustelua ja muuta yheteistä aikaa. Ainakin ne ihmiset joilla on ollut pitkä hyvä elämä, lähtevät täältä tyynin mielin. En voisi olla kiitollisempi kun on saanut olla osa tätä elämän ketjua. Yhteys toiseen ihmiseen syntyy jos kumpikin niin haluaa. Saattohoidossa olen myös nähnyt miten hoitajat joskus ovat vahvasti läsnä ja paikalla ja kaikki ovat sekä saavina että antavina osapuolina. Itse pidän näitä hienoina lahjoina. Olla paikalla silloin kun sanat eivät riitä, vaan tapahtuu jotain sellaista joka on ihmisen kontrollin ulkopuolella. Mutta jokainen kuolema on erilainen ja jos kuoleva on lapsi niin tilanne on aivan toinen.

"Kerranvie"

Muista kuitenkin että kuolema ei kosketa vain kahta ihmistä.
Kuolema koskettaa miljoonia.
Miljoonia eläimiäkin.
Yksikään kuolemansa kohtaavista eivät tiedä mitä tekevät.
Eivät edes Leijona-emon pennut tajua hanpaita jotka tappavat.
Koska ne näyttivät viime hetkellä isi-kullan hanpailta.
-
Menehän sinä siis niille palstoille joilla kuollaan.

H.

En ymmärrä mitä kuolemassa tapahtuu. Riipaisevinta on kun näkee ja tietää kuoleman koskettavan miljoonia joilla ei ole ketään, eikä koskaan ollutkaan. Sympatiani ovat kaikkein heikoimpien puolella. Kuitenkin elämä ja kuolema kulkevat käsi ködessä. Ollaan jokainen saman asian äärellä. Mitä nuorempana asian on tajunnut niin se ei tunnu niin kamalalta. Ja kaikkea hyvää sinullekin. Ei meillä niin montaa vuotta ole enään tätä elämää. Siksi sitä osaakin arvostaa.

En yleistäisi että kaikki ovat täynnä tuskaa. On heitäkin jotka ovat valmiita lähtemään ja kiitollisena eletystä pitkästä elämästä. Aloitus koski henkilöä jonka kohtaloksi koitui vakava erittäin nopeasti etenevä sairaus. Ei ole mitään Niitä asioita joita olisi aiemmin pitänyt puhua, välit ovta aina olleet avoimet ja lämpimät. Kuolema nyt kuitenkin sattuu olemaan sen verran ainutlaatuinen tapahtuma ihmisen elämässä että jos siihen ei saa aikaa sopeutua se voi ahdistaa. Myös jälkeen jääviä. Kaikki loppuu tavallaan kesken.

Avuttomuus ja voimattomuus sekä keinottomuus auttaa se kai on tunteista päällimmäisenä tällaisessa tilanteessa. Silti ei voi olla menemättä luo ja tehdä niin kuten siinä tilanteessa parhaalta ja luonnollisimmalta tuntuu.

Erilainen kannanotto, kiitos. Samaan aikaan toisaalla on tulossa maailmaan uutta elämää.

Minusta kuolevan kanssa saa olla avuton. Kun kyse on hänestä, ei minusta. Mitään isompaa draamaa kuolinvuoteella kai harvoin koetaan. Kuten toinen kirjoittaja kirjoitti, puheet on pidetty ja jos asioita jää auki, ne jäävät jälkeenjäävien murheeksi.

Läheisiä saattaneena minulle on tullut sellainen kokemus, että ennen kuolemaansa he saapuvat jonkinlaiseen "rauhan maahan", he ovat tässä, mutta osa heistä on jo muualla, he ovat vapaita maallisista murheista, eikä hyvästijättö ole vaikeata, jos läheiset sen kestävät.

Eli omien kokemusteni mukaan, sanoja ei juuri tarvita ja jos lähtijä hyväksyy osansa, minunkin on se hyväksyttävä, ainakin lähdön hetkellä. Jälkeenpäin voi sitten tietysti työstää tapahtunutta ja tehdä omaa surutyötään sillä tavoin kuin se itselle luontuu.

Uskon, että kuoleman kohtaamisessa ikä tulee avuksi. Nuorempana kuolemaan saattaminen olisi voinut ahdistaa hyvinkin paljon. Tosin nuoren ihmisen lähtö järkyttää edelleenkin, se tuntuu niin luonnottamalta, siinä ei ole mieltä.

demeter1 kirjoitti:

Minusta kuolevan kanssa saa olla avuton. Kun kyse on hänestä, ei minusta. Mitään isompaa draamaa kuolinvuoteella kai harvoin koetaan. Kuten toinen kirjoittaja kirjoitti, puheet on pidetty ja jos asioita jää auki, ne jäävät jälkeenjäävien murheeksi.

Läheisiä saattaneena minulle on tullut sellainen kokemus, että ennen kuolemaansa he saapuvat jonkinlaiseen "rauhan maahan", he ovat tässä, mutta osa heistä on jo muualla, he ovat vapaita maallisista murheista, eikä hyvästijättö ole vaikeata, jos läheiset sen kestävät.

Eli omien kokemusteni mukaan, sanoja ei juuri tarvita ja jos lähtijä hyväksyy osansa, minunkin on se hyväksyttävä, ainakin lähdön hetkellä. Jälkeenpäin voi sitten tietysti työstää tapahtunutta ja tehdä omaa surutyötään sillä tavoin kuin se itselle luontuu.

Uskon, että kuoleman kohtaamisessa ikä tulee avuksi. Nuorempana kuolemaan saattaminen olisi voinut ahdistaa hyvinkin paljon. Tosin nuoren ihmisen lähtö järkyttää edelleenkin, se tuntuu niin luonnottamalta, siinä ei ole mieltä.

Lue lisää

Niin. Ehkä kuitenkin se suru toisen puolesta, hänen joka haluaisi vielä elää mutta siihen ei anneta mahdollisuutta koskettaa ja silloin asia on minun eikä kuolevan. Haluaisi lohduttaa mutta lohdutuksen sanat on turhia tai koen turhiksi. Saan siis olla vajavainen itseni tässäkin tilanteessa :). Auttaa jos mahdollista , käytännön keinoin.

Eipä tässä auta kuin hyväksyä kun ei muuta voi ja kyllä tämä sairastuntukin tuntuu hyväksyvän, haikeutta vaan elämän loppumisesta on ilmassa. Toivoo vain ettei pahin aika olisi kovin pitkä ettei tarvitsisi kitua ja kärsiä. Kuolema tulee ja armahtaa sitten tässä tilanteessa.

Vaikka kuolemaa ja kärsimystä näkee paljon, siihen ei totu, varsinkaan kun kuoleva on itselle tuttu ja läheinen. Yhtä kunnioitusta herättävä hetki elämän pakeneminen ruumiista on olit 20 tai 60-vuotias.

siilenämää2 kirjoitti:

Niin. Ehkä kuitenkin se suru toisen puolesta, hänen joka haluaisi vielä elää mutta siihen ei anneta mahdollisuutta koskettaa ja silloin asia on minun eikä kuolevan. Haluaisi lohduttaa mutta lohdutuksen sanat on turhia tai koen turhiksi. Saan siis olla vajavainen itseni tässäkin tilanteessa :). Auttaa jos mahdollista , käytännön keinoin.

Eipä tässä auta kuin hyväksyä kun ei muuta voi ja kyllä tämä sairastuntukin tuntuu hyväksyvän, haikeutta vaan elämän loppumisesta on ilmassa. Toivoo vain ettei pahin aika olisi kovin pitkä ettei tarvitsisi kitua ja kärsiä. Kuolema tulee ja armahtaa sitten tässä tilanteessa.

Vaikka kuolemaa ja kärsimystä näkee paljon, siihen ei totu, varsinkaan kun kuoleva on itselle tuttu ja läheinen. Yhtä kunnioitusta herättävä hetki elämän pakeneminen ruumiista on olit 20 tai 60-vuotias.

Lue lisää

Nii-in. Se myötätunto. Varmasti se on tarpeen ja auttaa lähtijääkin jossakin vaiheessa - silloin kun kuolema ei ole hyväksytty. Kuitenkaan toisen nahkoihin tai toisen pään sisälle ei voi mennä ja vaikka rajanveto itsen ja toisen välillä voi tuntua kylmyydeltä uskon sen silti palvelevan myös lähtijää.
"Auttaa, jos mahdollista, käytännön keinoin" kuulostaa hyvältä, minkä tahansa vaikean asian kanssa...

demeter1 kirjoitti:

Nii-in. Se myötätunto. Varmasti se on tarpeen ja auttaa lähtijääkin jossakin vaiheessa - silloin kun kuolema ei ole hyväksytty. Kuitenkaan toisen nahkoihin tai toisen pään sisälle ei voi mennä ja vaikka rajanveto itsen ja toisen välillä voi tuntua kylmyydeltä uskon sen silti palvelevan myös lähtijää.
"Auttaa, jos mahdollista, käytännön keinoin" kuulostaa hyvältä, minkä tahansa vaikean asian kanssa...

Lue lisää

Toisen nahkoihin tai pään sisälle ei voi mennä mutta voi aistia sen että yhteydenotoillaan hakee turvaa ja kanssakulkijaa. Olen otettu että olen siihen rooliin kelpuutettu. En surkuttelemaan vaan rohkaisemaan. Ja etsimään käytännön ratkaisuja erilaisiin asioihin jos mahdollista.

siilenämää2 kirjoitti:

Toisen nahkoihin tai pään sisälle ei voi mennä mutta voi aistia sen että yhteydenotoillaan hakee turvaa ja kanssakulkijaa. Olen otettu että olen siihen rooliin kelpuutettu. En surkuttelemaan vaan rohkaisemaan. Ja etsimään käytännön ratkaisuja erilaisiin asioihin jos mahdollista.

Lue lisää

Aivan. Sille, jolla on korvaa kuulla, on varmasti aina "käyttöä" ja onnellinen se, joka niin arvokkaaseen tehtävään kelpuutetaan.
Varmasti tuo niitä tehtäviä, joissa sekä kuluu, mutta myös karttuu - eli saa voimia, kasvaa tehtävän mukana...

demeter1 kirjoitti:

Aivan. Sille, jolla on korvaa kuulla, on varmasti aina "käyttöä" ja onnellinen se, joka niin arvokkaaseen tehtävään kelpuutetaan.
Varmasti tuo niitä tehtäviä, joissa sekä kuluu, mutta myös karttuu - eli saa voimia, kasvaa tehtävän mukana...

Lue lisää

Totta. Toisaalta kuitenkin kaikissa kokemuksissa liika on aina liikaa ja pitää osata asettaa omat jaksamisen rajat kaikenlaiselle "käytölle". Voimat voivat myös huveta.

siilenämää2 kirjoitti:

Totta. Toisaalta kuitenkin kaikissa kokemuksissa liika on aina liikaa ja pitää osata asettaa omat jaksamisen rajat kaikenlaiselle "käytölle". Voimat voivat myös huveta.

Niinpä. Jos saa sellaisen maineen, että on "aina käytettävissä"se voi myös houkuttaa muita laistamaan oman osuutensa. Jos on monta mukana, yhden kuorma ei kasva liian suureksi.
Anopin saattohoidossa meitä oli kolme ja jotenkin tehtävät asettuivat luonnostaan niin, että kun kipein vaihe oli käsillä, se jäi minulle, koska olin sittenkin etäisempi. Silti huojennus oli yhteinen, kun anoppi oli saatettu.

demeter1 kirjoitti:

Niinpä. Jos saa sellaisen maineen, että on "aina käytettävissä"se voi myös houkuttaa muita laistamaan oman osuutensa. Jos on monta mukana, yhden kuorma ei kasva liian suureksi.
Anopin saattohoidossa meitä oli kolme ja jotenkin tehtävät asettuivat luonnostaan niin, että kun kipein vaihe oli käsillä, se jäi minulle, koska olin sittenkin etäisempi. Silti huojennus oli yhteinen, kun anoppi oli saatettu.

Lue lisää

Onneksi tässäkin tapauksessa on auttajia muutamia. Kuitenkin tämä ihminen puhuu minulle erilaisia asioita kuin esimerkiksi lapsilleen. Ehkä siksi kun en ole lapsensa vaan jollain tapaa ainakin etäisempi. Heidän perheessään ei ole milloinkaan ollut ns keskusteleva ilmapiri, ehkä siksi on helpompaa puhua vähän vieraammalle. Kuitenkin siinäkin siten joutuu olemaan herkillä korvin ettei ns astu läheisempiensä varpaille tai toimi heitä vastaan tai heidän tietämättään . Jos lopputulos on kaikilla tiedossa ja varma, on helpotuskin kun kaikki on ohi.

siilenämää2 kirjoitti:

Onneksi tässäkin tapauksessa on auttajia muutamia. Kuitenkin tämä ihminen puhuu minulle erilaisia asioita kuin esimerkiksi lapsilleen. Ehkä siksi kun en ole lapsensa vaan jollain tapaa ainakin etäisempi. Heidän perheessään ei ole milloinkaan ollut ns keskusteleva ilmapiri, ehkä siksi on helpompaa puhua vähän vieraammalle. Kuitenkin siinäkin siten joutuu olemaan herkillä korvin ettei ns astu läheisempiensä varpaille tai toimi heitä vastaan tai heidän tietämättään . Jos lopputulos on kaikilla tiedossa ja varma, on helpotuskin kun kaikki on ohi.

Lue lisää

Tuo se vähän vaikeata kohta onkin, että joku "vieras" pääsee lähtijää lähemmäksi - siis uskottuna, toimijana. Kunpa osaisi omaisille viestittää, että kyse on luultavasti vain siitä. että lähtijä tavallaan suojelee heitä ja itseään siltä kivulta, mikä ehkä tuntuu liian suurelta kestää sillä hetkellä. Myöhemmin omaisetkin luultavasti tuntevat vain kiitollisuutta siitä, että joku,
vaikka "vieraskin", oli mukana vaikeimmilla hetkillä.

demeter1 kirjoitti:

Tuo se vähän vaikeata kohta onkin, että joku "vieras" pääsee lähtijää lähemmäksi - siis uskottuna, toimijana. Kunpa osaisi omaisille viestittää, että kyse on luultavasti vain siitä. että lähtijä tavallaan suojelee heitä ja itseään siltä kivulta, mikä ehkä tuntuu liian suurelta kestää sillä hetkellä. Myöhemmin omaisetkin luultavasti tuntevat vain kiitollisuutta siitä, että joku,
vaikka "vieraskin", oli mukana vaikeimmilla hetkillä.

Lue lisää

Hienosti oivallettu tuo että valitsemalla vieraamman uskotukseen pyrkii suojelemaan itseään ja läheisiään liian suurelta kivulta, mitä ei kyetä jakamaan. Noin minäkin sen aattelen. Välillä tuntee sitten olevansa välikäsi siinä välissä, miettien kuitenkin mitä voi paljastaa käydyistä keskusteluista puoleen jos toiseen. Luottamuksesta kyse kuitenkin.

Kuunteleminen onkin hyvä taito.

Totta. Lohdutusta jälkeenjäävätkin kaipaavat mutta tässä aloituksen tapauksessa ei olla vielä niin pitkällä että enää päivistä olisi kyse ja puhumisen tarve sairaudesta ja kuolemasta tällä sairastuneesta on. Onneksi hänellä on paljon läheisiä jotka rinnallaan kulkevat. Lupa mennä ambulanssilla sairaalaan heti kun on tarvis.

Muuten.
Aloitus pitäisi olla 20 -palstalla.
Mehän tiedämme jo vastaukset.
Lapset eivät tiedä.
-
H.

hunksz kirjoitti:

Muuten.
Aloitus pitäisi olla 20 -palstalla.
Mehän tiedämme jo vastaukset.
Lapset eivät tiedä.
-
H.

No siirrätäppäs sinne.

Makustelin noita ja mikään ei natsannut :). En ehkä viimeisten hengähdysten aikan sanoisi mitään, pitäisin kädestä, huolehtisin että kaikin puolin, mitä järjestettävissä on, olisi mahdollisimman mukavasti.

Joku on joskus tuossa vaiheessa syöttänyt viiliäkin että kyllähän sitä nyt syödä pitää. Kukin taidoillaan, nälissään ei ainakaan lähde.

Miten olis...tuu sitten takasin kertomaan mitä siellä toisella puolella oikein on.

Oikeesti ja leikki sikseen, olen henkilökohtaisesti istunut kuolinvuoteen äärellä. Kuusi viikkoa, lähes joka ilta. En minäkään osannut lohduttaa lähtevää joka olisi niin mielellään jäänyt, mutta sitä vaihtoehtoa ei enää viimeisten viikkojen aikana annettu. Riippuu siitä kuka lähtijä on jäävälle mistä asioista puhutaan. Lohdutuksesta ei voi puhua, ellei sitten kun uskikset vakuuttelevat että siellä taivaan isän huomassa me sitten taas tavataan.
Kukin tavallaan ja tärkeää on että kaveria ei jätetä valmistautumaan siihen matkaan yksin.

Syötin isälleni jäätelöä muutama tunti ennen kuolemaansa, hyvin maistui ja ajoin hänen partansa.
Lähtiessäni sanoin "nähdään huomenna", ei nähty.

Ancie kirjoitti:

Syötin isälleni jäätelöä muutama tunti ennen kuolemaansa, hyvin maistui ja ajoin hänen partansa.
Lähtiessäni sanoin "nähdään huomenna", ei nähty.

Veljen kanssa paiskattiin kättä ja sanoin näkemiin. Hän oli samalla aaltopituudella ja toiveikkaissa tunnelmissa erottiin..))
Suru ja epäilys tulivat jälkikäteen, mutta se kai on "ihmisen osa".
Lapista tultu, Ancie ?

demeter1 kirjoitti:

Veljen kanssa paiskattiin kättä ja sanoin näkemiin. Hän oli samalla aaltopituudella ja toiveikkaissa tunnelmissa erottiin..))
Suru ja epäilys tulivat jälkikäteen, mutta se kai on "ihmisen osa".
Lapista tultu, Ancie ?

Lue lisää

Jälleennäkemisen toivossa, niinpä.

Kotiuduttu on ja synttäreitä vietetty koko viikko, pakoon päässyt ei kohtaloaan :)

Näinpä. Keskustelujen aiheet tulisi lähteä hänestä, joka siinä sairasvuoteella makaa.

Sanoin kuolevalle puolisolleni,

" olit elämäni tärkein ihminen "

sitämieltä, puoliso on aina lapsiaki tärkeämpi henkilö parisuhteessa,

sanoin jotain muutaki, en muista kaikkea,
lähinnä olin läsnä,
tunsin ihmeelisen tunteen siinä hetkessä, enkeli leijaili meidän ympärillä,
tunsin kuin hienon tuulen henkäyksen yllämme kun puolisoni nukkui pois,
uskon vahvasti häntä tulihakemaan enkeli tai jeesus,
päästin puolisoni luojan syliin,

edelleenki-suru-viiltää kirjoitti:

Sanoin kuolevalle puolisolleni,

" olit elämäni tärkein ihminen "

sitämieltä, puoliso on aina lapsiaki tärkeämpi henkilö parisuhteessa,

sanoin jotain muutaki, en muista kaikkea,
lähinnä olin läsnä,
tunsin ihmeelisen tunteen siinä hetkessä, enkeli leijaili meidän ympärillä,
tunsin kuin hienon tuulen henkäyksen yllämme kun puolisoni nukkui pois,
uskon vahvasti häntä tulihakemaan enkeli tai jeesus,
päästin puolisoni luojan syliin,

Lue lisää

Hienosti sanottu. Minunkin mielestäni juuri silloin kuoleman hetkellä tapahtuu jotain sellaista, jota ei voi oikein sanoin kuvailla. Olen hienoimmat kokemukseni kokenut juuri kuolevan vierellä. (vähän outoa mutta joku sellainen että kuolema muuttuukin elämäksi kokemus siinä on läsnä)