.. Olen vaakanainen ja eronnut pitkäaikaisesta poikaystävästäni... Silti kokoajan tekisi mieli "järjellä" selittää miksi meidän ei pitäisi erota. Itse inhoan puntissa roikkuvia ruikuttajia silti itsestä tuntuu, että pitäisi jotain viestii laittaa tai soittaa... En vaan osaa/halua päästää irti. Vaikka minä itse pelin lopullisesti vihelsinkin loppu... Olen omituinen :)
Vaakanaisen eroaminen
TiiaL
152704
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
oon ihan samanlainen... tervetuloa kerhoon.
Ihan sama tarina... me vaa'at ollaan just eikä melkeen tuommoisia. Joo, ja tervetuloa kerhoon täälläkin :)
*Virnistetään silti vähän kaikelle tolle ;)*
vaakanainen on ikään katsomatta miettivä persoona rakkausasioissa. Minäkin olen jahkaillut otanko vielä yhteyttä vai en. Mieli tekisi kuulla edes ääni, mutta ylpeys ei anna periksi. Kiukuttaa oma "heikkous"... ja ikävä.
..ja se ikävä!!
Mitä varten me ollaan siinä asiassa niin ylpeitä?
Mieluummin pillitetään tyynyyn kuin uskalletaan..
Eräs vaakaystäväni laittoi myös poikki hienon miehen kanssa ja itki lopulta tämän perään melkein kaksi vuotta!Yleensä yritti lähestyä laittelemalla viestiä ja sähköpostia, vaikka ei aina vastauksia mieheltä saanutkaan. (Ihmekös tuo kun sillä oli jo uusi nainen!)Sitten baareissa heidät nähdessään halusi aina pyöriä miehen lähellä ja laittoikin itseään baari-iltaa varten jonkin aikaa tavallista kauemmin. (Ehkä toivoi näkevänsä tuon miehen?)Kyllä se siitä rauhoittui lopulta kun tuo uusi pari (eli hänen exänsä ja tämän nainen) muuttivat yhteen ja mies ei enää edes vastaillut viesteihin. Yhä edelleen hän puhuu miehestä elämänsä rakkautena, vaikka huiteleekin villinä sinkkuna.
jutun juoni on siinä, että mies alkaa heti kiinnostaa, kun sillä on jo muuta elämää... Minua itseeni ainakaan ei kiinnosta miehet jotka piirittävät jatkuvalla syötöllä ja lässyttävät kaikenlaista "ihanaa"... Heti kun miehen kiinnostus lopahtaa niin vaaka se kiinnostuu vasta sitten... Todella ärsyttävää....
Minulla kävi juuri niin vaakamiehen kanssa, kun en itse enää oikein ollut kiinnostunut, niin vaakapoikahan se porskuttaen innostui.. nyt en tiedä mitä tehdä. Tai siis tiedän, etten tahdo mitään juttua hänen kanssaan enää, mutta kun pelkään hänen tunteidensa puolesta. Osaatteko auttaa?
sille vaan kylmästi ihan suoraan ettet ole tippaakaan kiinnostunut.. vaikkakin omasta kokemuksesta voin kertoa, ettei se välttämättä auta.. mutta yritä edes.. tsemppii...! :)
Samat tunnelmat on ollut joskus. Olen pahasti myös mokaillut kun olen jäänyt roikkumaan lahkeeseen ja tekosyitä yhteydenottoihin on tullut keksittyä. Tosiasioita on ollut vaikea tajuta ja on joskus entinen kumppani sanonut jo tosi pahastikkin kun on karistellut minua perästään. Hävettää ja harmittaa vaikka pahimmista ylilyönneistä onkin jo vuosia.
Minulla on ihan sama ongelma kuin teillä muillakin, ei vaan tahdo millään päästää irti, vaikka itse jättää. Ja entisetkään eivät tahdo eroon minusta..
sanokaa suoraan, selkeästi ja asiallisesti, ettei kiinnosta enää. silloin ainakin minä jätän kyseisen kaverin rauhaan lopullisesti.
"vikaa" tunnistin aikoinaan itsessäni. Mutta minut jätettiin, vaikka kaikki oli niin hyvin ja ero tuli minulle täydellisenä yllätyksenä (kuten myös tutuillemmekin). Jäin yksin, mutta pitkän aikaa mietin miten voisin ottaa häneen yhteyttä, kuitenkaan tyrkyttämättä itseäni. Keksin vaikka mitä, ja välillä pääsinkin asiassa eteenpäin, eli tavattiin, vietettiin ilta/yö yhdessä, mutta kun aamu tuli hän oli taas se oma kylmä itsensä. Arvaa tuntuiko silloin itsestä alhaiselta ja pahalta, monta viikkoa vielä sen jälkeenkin. Ja sitten vaan uudestaan sama rumpa. Lopulta tulin järkiini, ja pääsin kuin pääsinkin irti. Nyt koko asia oikeastaa harmittaa, että pitikin tehdä itsensä naurettavaksi.
Mitä pitäisi sanoa vaa'alle, jota on piirittänyt pari kuukautta ihan kybällä, mutta kun se itse lopulta kiinnostui, niin en tahdokkaan mitään juttua? Olen siis hyvin vahvasti antanut ymmärtää olevani kiinnostunut, eikä mitään voi oikeasti vain pudottaa nyt. Auttakaa minua pyydän!!
että valitettavasti myöhästyi junasta.
Näin olen itsekkin kertonut.
"sori, juna jatko jo matkaa, odotteli sinua hyppäämään mukaan jo kuukauden päivät, mutta myöhästyit."
sama juttu täällä,et ole omituinen olet vaaka!!!!
On vaikea ajatella järjellä kun on tunneihminen,tiedän tasan tarkkaan miltä sinusta tuntuu.Olen jo useasti ottanut kännykän ja kirjoittanut ex-kullalle viestin mutta sitten kuitenkin poistanut sen lähettämättä.Aina ei kaikkia asioita voi järjellä ajatella,ja minkä sille voi että tunteet ei kuole hetkessä.Kannattaa laittaa paperille hyvät ja huonot puolet ja katsoa kumpia enemmän.Tahtoo vain olla niin että sitä muistaa ne hyvät hetket ja toisen hyvät puolet paremmi kuin ne huonot.Ei tähän olotilaan taida auttaa muu kuin aika.Itse olen niin useasti aiemminkin yrittänyt irti exästä mutta aina palattu yhteen,sekin on henkisesti tosi raskasta!!!!Joskus vain täytyy YRITTÄÄ KUUNNELLA JÄRJEN ÄÄNTÄ EI SYDÄNTÄ!!!
Voimia sinulle,olen hengessä mukana jos se yhtään lohduttaa.....