Haluaisin pumpata jännitettä ja ajattelin jos se onnistuisi elkolla. Minulla aika laaja elko varasto jotka olen purkanut vanhoista televisioista.
Pystyykö elkolla pumppaileen jännitettä?
Pumpupthedc
20392
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ei. Elektrolyyttikondensaattorit ovat kykeneviä varastoimaan lyhytaikaisesti suuria energiamääriä.
Mitään "pumppauksia", mitä lienevätkään, ei voi tehdä.
Elkossa tapahtuu sisäinen jännitepiikki josta seuraa kerrosten välinen läpilyönti. Akut ovat "pystyvämpiä" tuollaiseen tarkoitukseen.
Kyllä se charge pump onnistuu. Tarvitaan suorakaideaaltoa antava generaattori, sekä elkoja ja diodeja. Esim. tuollainen tikapuukytkentä: https://en.wikipedia.org/wiki/Voltage_multiplier
Kannattaa käyttää hakutermejä Voltage doubler, charge pump, Voltage multiplier, ladder circuit, jne..
Eipä ole tikanpuukytkennästä paljoa lloa kun se toimii vain vaihtojännitteellä.
Tottakai noin. Mutta on väärin sanoa, ettei varauspumppauksia voi tehdä. Ja tasajännitteestä voi helpolla tehdä vaihtojännitettä ihan yksinkertaisella kytkennällä.
Oivallinen tapa tehdä pienestä jännitteestä isompi, jos ei tarvita isoja virtoja. Esim jonkun putkilaitteen bias-jännite, jne.
Varauspumppua tikapuukytkentää voi käyttää, kun haluaa tehdä esim. ionisaattorin 230 V jännitteestä.
Vanhoissa putki-TV:issä oli tikapuukytkentä, kun tehtiin kuvaputkelle suojahila- ja anodijännitteitä. Sitä möykkyä sanottiin kaskadiksi.
Kerronpa, miten onnistuu tasajännitteellä! Ottaa kourallisen elkoja, lataa ne rinnankytkennässä ja kääntää kytkimen sitten sarjakytkentäasentoon. Voilà!, charge pump toimii tasajännitteellä. MOT.
Tässä se nyt on DC Charge Pump, jota ei kuulemma ole olemassa.
https://aijaa.com/ER60Nc
On se mukavaa todeta, että täällä on muitakin, kuin pelkästään niitä vajakkeja, jotka jankuttaa joka kysymyksen vastaukseksi elkoja tai polkoja..
van de Graaf generaattorikin on dc - pumppu, mutta ei siinä elkoja käytetä. Varaus nostetaan liikkuvan kumihihnan pinnasta harjalla metallipalloon, joka sitten toimii suurjännitteen varastona.
Muu jännitteen pumppaaminen tapahtuu katkomalla tasasähköä mekaanisten tai puolijohdekytkimien avulla katkomalla eli hakkureilla. Konkkien tyypit valitaan käytetyn taajuuden ja tarvittavan virran sekä jännitteen mukaan.
Eikös tuo Van De Graaf ole paremminkin varausten raapimista ja kuljettamista ylätason palloon. Eli oliskohan se varaushissi?
Suorakaideaalto tuhoaa elkon.
Elkon rakenne on kerroksittainen, kun kerrosten välinen jännite nousee tarpeeksi ylös seuraa läpilyönti. Tarpeeksi monen läpilyönnin jälkeen sekä elkon kapasitanssi alenee että lopulta seuraa oikosulku.
Sanoisin, että höpsistä pussiin. Elko kestää parhaiten nimellisjännitteellä, koska silloin alumiinioksidieristys pysyy kunnossa.
Hakkurivirtalähteissähän elko saa suorakaidejännitettä. Toki niissä käytetään malleja, jossa on pieni ESR, joten suodatus toimii hyvin vielä hakkuritaajuuksillakin (ja kestää 105 asteen lämpötiloja), eli 20kHz tuntumassa.
Eri asia sitten on, että noin10 vuoden sisällä taaksepäin laitteissa on ollut (tarkoituksella?) huonolaatuisia elkoja (suunniteltu vanheneminen), jotka sippaavat viimeistään parin vuoden käytön jälkeen.
Oman kokemuksen mukaan vanhoissa AT-tietokoneiden virtalähteissä ja emolevyllä löytyy vielä ihan kunnossaolevia elkoja, joissa myös ESR on täysin uutta vastaava. Myöhemmissä Atx-tietokoneissa on paljon niitä rikkonaisia ja vuotavia elkoja. Ihan tämän päivän nykytilanteesta mulla ei ole tarkempaa tietoa.
Nimellisjännitteellä oksidikerros kyllä pysyy kunnossa, jota en ole kieltänytkään. Mutta kun se jännite nyt sattuu olemaan käytännössä muuta kuin nimellisjännite.
Jännitteen ollessa korkeampi kuin nimellisjännite elkossa tapahtuvat kerrostenväliset läpilyönnit aikaansaavat mineraaliöljyn leviämisen lähialueelle ja eristyskerros säilyy mutta kapasitanssi alenee koska varauspinta-ala pienenee. Ajansaatossa useiden toisiansa seuraavien lataus- ja purkausvirtojen jälkeen seuraa lopulta oikosulku.
Jännitteen ollessa nimellisjännitettä alempi oksidikerros ei säily yhtä paksuna kuin nimellisjännitteelle on suunniteltu. Jälleen seuraa kapasitanssin aleneminen joka on tällä kertaa vuotovirran seurausta joka johtuu taasen eristävän oksidikerroksen ohenemisesta. Tälläisen käytön jälkeen jos elkoa käytetään nimellisjännitteellä riippuen kuinka "kuivunut" elko on tapahtuu joko oikosulku tai paineen nousu josta seuraa räjähdys. Olen saannut joskus 30-vuotta sitten öljyt vasemmalle puolen kasvojani.
En ole ikinä nähnyt sellaista virtalähdettä jossa elkot saisivat suorakaidejännitettä. Aina on ollut jokin virrannousua rajoittava kytkentä edeltävänä. Nuo AT ja ATX tietokoneiden powerit nyt ovat pilipalielektroniikkaa. Ei niissä komponentit joudu kestämään kovia olosuhteita. Aloittajallahan on joitakin vanhoja televisioista talteenotettuja elkoja eikä mistään tietokoneista. Televisioiden elkot kestävät useita kilovoltteja mutta virrankestot ovat pieniä, jonka seurauksena virrannousunopeus ei voi olla "suuri" ilman läpilyöntiä. Jälleen tarvitaan kytkentää edeltävä virrannousua rajoittava piiri.
Katkomalla kelan virtapiiria ja varaamalla elko diodin läpi kelan energialla. Hae termillä "step up converter"
Step up-konerttereita saa ebay:stä ja aliexpress:istä muutamalla eurolla. Ei kannata itse rakennella.
Anodijännitekoje, se vasta olisi poikaa...
Tarkoitat varmaan tätä. Se oli kai ensimmäinen "PWM-hakkuri"
http://www.salora.name/radiot/mallisto/superit/Vipro/SALORA_VIPRO_toiminta.htm
Muistan pienenä, kun isä tinaili partakoneen terästä uutta värähtelijää tuohon VIPRO-kojeeseen. Ja kolvi oli isoa mutikka, joka lämmitettiin hellassa ja kolvin terä puhdistettiin hankaamalla sitä salmiakki- eli ammoniunkloridimöykkyyn.
Piti näköjään olla tasasuuntaajaputki vielä kuluttamassa vähää sähköä. Eikö olisi voinut olla viraattorissa ylimääräiset koskettimet hoitamassa toisiopuolen tasasuuntausta mekaanisesti? Vai olisko tullut ongelmaksi ajallinen vaihesiirto muuntajan ensiön ja toision välillä?
Tais olla jossain vaiheessa tai jollain valmistajalla myös ns. synkroninen vibra, jossa oli kärjet myös anodijännitepuolelle. Tuossa tais olla joku sellainen:
https://www.radiomuseum.org/r/korting_wechselrichter_hw80hw_8.html
Niihin aikoihin alkoi myös olla seleenitasasuuntaajia. Joissain varmasti oli sellainen putken sijasta.
Vielä 50-luvulla autoradioissa oli käytössä viraattoriputki joka hakkasi anodijännitteen putkille.