Tällä viikolla bongattu Ferraari 360 avo ja valkoinen sekä keltainen lamborgiini.
Kovaa kalustoa Porissa kenelle liituselle kuuluupi?
Kovaa kalustoa Porissa kenelle liituselle kuuluupi?
Urheiluautot Porissa!
Lambobo
21608
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Vastasin seikkaperäisen tyhjentävästi kysymykseesi eilen, mutta "Ylläpito on poistanut tästä viestin sääntöjen vastaisena."
Vastaukseni oli siis foorumin sääntöihin sopimaton tai herätti kateutta moderaattorissa.
Otan osaa.
Kirjoita seikkaperäinen tyhjentävä vastauksesi sääntöjen mukaisella kielenkäytöllä.
Ilmeisesti ongelmana oli, että vastasin aloittajan kysymyksiin. Täällähän ei tiettävästi voi jutella yksityishenkilöistä tunnistettavasti, joten se siitä.
Sitten kerroin omia ajokokemuksiani aiheeseen liittyen ja moderaattori veti varmaan herneet nenään, kun tuli kerrottua ajetusta kalustosta :D
Kiva kun joku voi toteuttaa unelmia.
Voi niitä haaveita toteuttaa omistamatta kyseistä autoa. Kysehän on siitä, että pääsee panem... eikun siis ajamaan unelmaamsa. Siihen ei mistajuutta tarvita. Ajettu on;)
Lopputulos saattaa olla, että auto ei ollut kummoinenkaan. Siitä saa vielä paremmat naurut. vrt. Ferrari F430 (aivan onneton ajokokemus)
Citroen xantia activa 3.0 paras ajaa mutkaan kovaa. Nopeusennätys hirvitestissä yhä rikkomatta, vaikka ennätyksestä aikaa 19v. Et se siitä ferrarista
Ehkä siinä Ferrarissa on jokin ominaisuus parempi kun Citikassa, mutta jos hirvitesti on tärkein ominaisuus niin onnittelut mieluisasta autosta. Onko muuten missään tuloksia Ferrarilla ajetuista hirvitesteistä??
Toiseksi paras mclaren ajaa mutkat testissä 2kmh hitaammin. Miettii ku citikka antaa tasoitusta jo paikkaluvussa, maavarassa, rengasleveydessä, spoilereissa jne. Citikka olisi paljon parempi, jos siitä tehtäisiin matala 2 paikkainen versio. Tietokone ohjattua kallistelematonta alustaa ei osaa kukaan muu tehdä. Harmi et citikka ei ole tehnyt enää 15 vuoteen ton tekniikan omaavia huippuautoja
Nenä pystyssä ajeli ja yritti vasemmalta eteen, annoin hanaa ja Kerttu joutui jarruttamaan niin että meinasi osua tekarit rattiin :D
Terveisiä lapsille ja lapsenlapsille; Opetahan Kerttu ne ajamaan ja käyttämään heijastimia.
Opette ensin itse ajamaan.
Oisko sittenkin niin, että autoilusta nauttimiseen ei tarvita 3000 euron kotteroa kummoisempaa kulkupeliä? Loppupeleissä kaikki on kiinni siitä, millä silmin elämäänsä elää. Hyvää viikonloppua kaikille, alla olevin sanoin!
”Kukaan tuskin ostaa Aston Martinia seisottaakseen sitä kadunvarressa tai Porsche 911 turbo S:ää ajaakseen Porin keskustaa ympäri 30 km/h.” kirjoitti joku joskus. Tai ei se ollut ”joku”, se olin minä, mutta sillä ei ole mitään väliä tämän tarinan kannalta. Yhtä kaikki, vuosikausia jatkuneen tyhjän jauhamisen jälkeen on tänään vedetty baanalla viimevuotista AMG GT-S -käsikirjoitusta mukaillen. Ensin oli epäselvää, onko tämä joku kisa? Toisaalta aluksi kaikki on epäselvää, mutta ei mennä asioiden edelle eikä liian alkuun.
Miten kaikki alkoi? Ei alkuräjähdyksestä asti, vaan tämänpäiväisestä. Tarina on lyhyt, mutta perinteen mukaan siitä voidaan tehdä pidempi. Lähdetään matkaan.
”Aja nyt vähän kovempaa!” noiduin mielessäni, kun joku neiti lykki 40 km/h kohti poliisilaitoksen ympyrää. Kuiva asfaltti ja paistava aurinko, täydellinen syyskeli. Lämpötila 9 astetta. Olin lähtenyt vain hetkeä aikaisemmin liikkeelle ja autoni oli vielä viileä kuin kalman syli. Poistuin ympyrästä Luvianpuistokadulle kohti Tiilimäkeä. Kiihdytin 2. vaihteella alamäkeen ja nautiskelin moottorin väännöstä. Kuutiotuumille ei ole vastinetta, mutta joskus iskutilavuutta voi imitoida ahtamalla moottoria joko mekaanisella ahtimella tai sillä kuuluisalla pakokaasun liikkeestä käyttövoimansa saavalla turbolla.
”Ei voi olla totta”, ajattelin mielessäni. Aston Martin DB9 seisoi paikallaan seuraavissa liikennevaloissa odottamassa vihreän vaihtumista. Aston oli ryhmittynyt kääntymään vasemmalle kohti Kespaa ja Keskussairaalaa. Mahdollisesti poika ottaa rampin Pori-Ulvila moottoritiellä, mietin mielessäni. Ei todennäköistä, mutta mahdollista. Muutin silmänräpäyksessä reittisuunnitelmani. En ollutkaan enää menossa Paratiisinmäkeen, olin menossa sinne minne Aston oli menossa.
Pysähdyin liikennevaloihin DB9:n taakse. Selasin nopeasti ajotietokoneesta moottorin jäähdytysnesteen lämpötilan. Rapiat 60 astetta. Ei likikään käyttölämpötilassa, mutta tarpeeksi sitä epätodennäköistä tilannetta varten, että joutuu antamaan hanaa.
Valo vaihtui vihreäksi. Liikennevaloissa ensimmäisenä oleva kuormuri kääntyi vasemmalle liian aikaisin ja sen takarenkaat pomppasivat rotvallin reunan yli. Korkea kuormuri heilahti voimakkaasti. DB9 ajoi kuormurin perässä verkkaisesti alikulkuun ja laittoi vilkun oikealle. Kuorma-auto jatkoi eteenpäin kohti keskussairaalaa. Ei voi olla totta. Moottoritie kutsuu. Arvioin edelleen kisan muodostumisen todennäköisyyden pieneksi. Ajoimme peräkkäin 180 asteen mutkaa, joka aukeaa kiihdytyskaistaksi Ulvilaan johtavalle moottoritielle. Baanan auetessa vilkku vasemmalle. Siirryin kiihdytyskaistalta suoraan ohituskaistalle. Olin ¾ kaasulla, mutta nousin silti melko ripeästi Aston Martin DB9:n rinnalle. Oikean käden peukku pystyssä heilutin pojalle ”Hyvä homma” ja painoin kaasun lattiaan. Nyt se on menoa!
DB9 siirtyi välittömästi ohituskaistalle perääni. Taustapeilini alkoi huutaa Aston Martinin mustaa, käskevää keulaa. ”Anna tietä!” kuului brittipelimannin sanaton komennus. Nopeusmittarin neulan noustessa kyltymättömällä tavalla ohitin muutaman hitaamman ajoneuvon yhdessä hujauksessa, siirryin oikealle kaistalle ja tein tilaa DB9:lle. Liikennettä oli tänään luvattoman paljon. Aston Martin käveli 6.0 litraisen V12:n brutaalein voimin ohitseni. Ei suvereenisti, mutta joka tapauksessa ohitseni. Se otti heti kättelyssä pari-kolme autonmittaa etäisyyttä. 450 hevosvoimaa ja 569 Nm ovat suurempia lukuja kuin perässä roikkuva 3000 euron arvoinen kauppakassi pystyy esittämään. Kaasu lattiassa saavutin jo seuraavaa hitaampaa autoilijaa ja siirryin ohituskaistalle Aston Martinin perään. Tällaista menoa ei ole nähty sitten vuoden 2003 Gumball-rallin.
Autoni keula ja tuulilasi saavat armotonta hiekan, pölyn ja pikkukuvien moukarointia. Nopeasti etenevä yläluokkainen Brittisportti imi talven lian, pölyn, hiekan ja pikkukivet tienpinnasta ja sinkosi jakojäännöksen vimmatusti päin näköäni. Tuulilasi ratisi, napsui ja paukahteli. Keula joutui kestämään pienimuotoista meteorisadetta. Tämä oli hiekkapuhallusta. Vahingot tässä nopeudessa ovat kertaluokkaa suuremmat kuin 120 km/h köröttelevän sunnuntaiautoilijan tuulilasiin sinkoilevat kivet aiheuttaisivat.
Ohitettuani hitaamman kulkijan siirryn takaisin oikealle kaistalle. Molemmat autot kelasivat lisää nopeutta. Lähitienoo raikui huipputehoilla toimivien moottorien voimaa. Kierroslukumittari lähenteli sopimattomalla tavalla punarajaa. Suurin pykälä sisään ja meno vain yltyi. Vauhti alkoi lähestyä miehekkäitä lukemia. Yhtä miehekäs oli yhdistelmärekka, jonka peräpää tuli minua vastaan yli 100 km/h vaikka olimme menossa samaan suuntaan! Pakottauduin takaisin vasemmalle kaistalle DB9:n välittömään imuun. Meteorisade jatkui: DB9:n tienpinnasta nostattama hiekka ja kivet rummuttivat tuulilasia ja autoni keulaa tavalla, joka tekee tuskaa kenelle tahansa automiehelle. Tuulilasi sai muutaman mojovan paukahduksen ilmaan nousseista pikkukivistä. Yhdistelmärekka oli ohitettu muutamassa sekunnissa. Vaihdoin kaistaa takaisin oikealle ja sain hetken rauhan brutaalista pahoinpitelystä. Vauhti oli lisääntymässä mielettömästä järjettömäksi.
Jonkin matkan päässä näkyi taas auto, joka minun piti ohittaa. Jatkaako leikkiä vai eikö jatkaa? Haluanko turmella autoni ja vaarantaa muiden tiellä liikkujien turvallisuuden? Tämä ei ole U.S. Express -kilpailu. Tämä on oikeaa elämää. Kaasu vaihtui jarruksi, liike-energia kitkan kautta lämmöksi. Lisäsin välimatkaa saadakseni puhdasta ilmaa ja vapaata tietä eteeni. Ohitin hitaamman ajoneuvon ja annoin nopeuteni tasaantua jollain tavalla järjelliseen vauhtiin. Tampereentien silta lähestyi ja otin rampin pois Ulvilan moottoritieltä. En siksi, että Aston Martin edelläni teki samoin, vaan siksi, että minun oli aika palata ajamaan omia teitäni, kohti omaa kohtaloani.
Saavutin Aston Martinin, joka hidasti, pysähtyi risteykseen ja kääntyi vasemmalle Tampereen suuntaan. DB9 painoi sillalla kaasua, V12 murisi vaimeasti ja auto edessäni kiihtyi kohti horisonttia. Oli tullut aika erota.
Minulla oli vain yksi tie takaisin Poriin: valtatie 2. Nopea pyrähdys ohi lentoaseman ja siitä edelleen Porin ytimeen, melankoliseen unohdukseen: katuvalojen turvallisuuteen ja epämääräiseen tiedottomuuteen, pitenevien varjojen ja tunneköyhyyden tyyssijaan. Friikiksi friikkien sekaan.
Aha!
Keventää naisenkaipuutasi edes hieman?
Ehkä hän haluaa olla uskollinen autolleen.
Koska viimeksi ajoit yli 200 km/h toisen auton takaluukussa kiinni? Tulee nimittäin hivenen hiekkaa ja kiviä päin naamaa ainakin keväisellä valtateillä. Kokeile ensi keväänä. Yllä kerrottu tapahtui huhtikuussa, vaikka tarina on ajallistettu nykyhetkeen taiteellisena tehokeinona.
Naiset eivät ole tämän ketjun aiheena :D
Mennäänkö radalle kokeilemaan?
Pankkitililläni on 3,84 euroa. Palkkapäivä kuun 15. päivä. Luottokorttivelkaa tolkuttomasti. Olen käytännössä henkilökohtaisessa konkurssissa eikä edes hävetä myöntää asiaa. Luuletko tosissasi, että minulla on varaa bensaan? Autoni on tällä hetkellä seisonnassa, mutta rahaa on minullakin joskus ollut. Siis siihen tahtiin, että rengassettejä vaihdettiin aina rata-ajoon jälkeen, kun 500 euroa ei tuntunut missään. Jarrupalat ja -levyt olivat kulutustavaraa. Niitä sai kaupasta rahalla. Jestas se oli hyvää aikaa!
Rata-ajoistakin on hilpeitä muistoja: ahdettu Honda NSX (noin 400 hevosvoimaa) pääsi pakoon 100 hevosvoimaiselta kauppakassilta vasta pääsuoralla. Honda kuskilla taisi olla ajolinjat hakusessa.
Sitten laitettiin 400 hevosvoimainen M5 radalle ja seuraksi 100 hevosvoimainen Fiat. Millaisiin aikoihin kello pysähtyi Alastarolla?
BMW M5, aika 1:53
Fiat 1.6, aika 1:47
Tämä aiheutti aikanaan hämmennystä BMW-leirissä :D
Mutta yhtä kaikki, hauskaa on ollut vuosien varrella. Sen takia tätä tehdään. Ei tämä ole kilpailu: täällä pidetään vaan hauskaa ja naureskellaan jutuille.
Aki ja Ritakin ovat päässeet juttuihin mukaan vuosien varrella. Tässä lähes historiallinen tarina Porin kaduilta 2013:
"Porissa vaikuttava SL 500 (silloinen Aki Mannisen auto) oli ajelemassa korttelirallia Porin keskustassa eräänä toukokuisena perjantai-iltana armon vuonna 2013. Kyydissä muodokas tyttöystävä egon pönkittäjänä. En näistä 5 litran bensa V8:lla varustetuista autoista sen tarkemmin tiedä, mutta ajomieshän siellä varmasti on ratin takana. Ei kukaan muutoin em. kaltaista autoa kuskaa. Mutta varmasti autolle sopivampaa ajoympäristöä olisivat suuremmat ja nopeammat tiet. Kuka ajelee 300 hevosvoimaisella autolla Porin keskustassa 30 km/h rajoitusalueella? Kuka nauttii kadunkulmissa pyörimisestä ja mopoautojen pakokaasun haistelusta? Sanastooni eivät kuulu rumat sanat, joten jääköön toteamatta.
Ei muuta kuin lyöttäydytään seuraan. Automiehethän ovat kaikki kavereita keskenään. Tai niin ainakin tunti sitten vielä kuvittelin!
Porin torilta hopeanuoli yrittää paeta kaasu lattiassa Antinkatua kiihdyttäen kohti Etelärantaa. (Surkeat pakoäänet, muuten. SL 500 ei pidä juuri mitään ääntä!) Mutta eihän 300 hevosvoimainen SL mihinkään karkaa. Ei vaikka minulla olisi konepellin alla 200 hevosvoimaa vähemmän tehoa. Kahden korttelin verran Antinkatua kohti Etelärantaa SL 500 kiihdyttää kaasu pohjassa, joutuen kuitenkin aina jarruttamaan tasa-arvoisiin risteyksiin tultaessa. Pakoyritys on turha. Joka jarrutuksessa otan Mersun kiinni!
Etelärannassa SL 500 yrittää vielä kerran epätoivoisesti paeta kaasu pohjassa kiihdyttäen kohti Keski-Porin kirkkoa, mutta auta Armias, olen jarrutuksessa taas lähes takapuskurissa kiinni. Miksi nämä "urheiluautot" tulevat niin usein jarrutuksessa perä edellä vastaan? Kyllä, ne aloittavat jarrutuksen aivan liian aikaisin ja aivan liian kevyesti. Sillä reseptillä saa katsella autoni tuimaa ilmettä taustapeilistään. Hyppyritukan tyttöystävän pää kääntyilee levottomasti ja kalpeat kasvot kurkkivat taakse, mikä takiainen roikkuu SL 500:n takapuskurissa. Italian ihme ei jää jälkeen, vaikka SL 500:n kuljettaja polkee kaasupoljintaan kuin naapurin Rami tulpatonta mopoaan yläasteaikoina. SL 500:n kuljettaja ei hallitse vehjettään. Hän ei saa siitä kaikkea irti. Tyttöystävä on tilanteesta hämillään. Hän ei olekaan saamassa kyytejä kunnon orilta. Rauha Porin yössä on järkkynyt ja aidon Italian Orin herättämä kaaos ja pelko on alkanut vallata alaa."
Voiko näille muuta kuin nauraa? Tarinat ovat legendaarista kerrontaa Porin yöstä.
"Mutta mitä sitten tapahtuu? Ehkä seuraavaksi suuntaamme vähän isommille väylille ajamaan, pois pikkupoikien iltarallin väyliltä. Pian pääsemme kolmenumeroisiin nopeuksiin nauttimaan ajamisen parhaista hetkistä. Ehkä minunkin pitää alkaa ajaa eikä leikittelylle ole sijaa. Onhan vastassa yli 200 hevosvoimaa enemmän tehoa. Mutta olen väärässä. SL 500 luovuttaa ja ontuu vanhan sillan pohjoispuolella Sampo-Rosenlewin tehdasalueen lähistöllä bussipysäkille U-käännöstä tekemään! Hetki sitten ajelu kiinnosti kuljettajaa, mutta ei näköjään enää. Olen ei-toivottua seuraa, kuten jo alakoulussa aikoinaan!
Ajan 400 metriä eteenpäin, teen U-käännöksen, ja käännyn takaisinpäin. Ehkä on aika ajaa takaisin alkupisteeseen. Kakkosta ja kolmosta sisään. Kierrokset taas punarajalla. Autoni kiitää Pohjoisrannassa huomattavaa nopeutta kohti Puuvillaa kunnes polkaisen jarruja miesmäisesti. Nopeudesta tippuu hetkessä satanen pois. Puuvillan liikenneympyrän lähistöllä liikkuva ohikulkija olisi saattanut nähdä autoni etujarrulevyjen punahehkun ylimaallisen liike-energian muuttuessa lämmöksi jarrupalojen puristaessa levyjä säälimättömällä voimalla. Olen yllättäen taas SL 500:n takana! Se matelee vasta tässä. Miten ihmeessä?
Kuljettajan reaktio lähentelee kissan käytöstä vastakarvaan voimakkaasti silitettäessä. Hän on aivan ymmällään tapahtumista?!?! Hän lähti ajelemaan Porin yöhön huomiota kerjäten 20 tuumaisilla vanteilla kengitetyllä hopeanuolellaan, mutta nyt hän haluaakin ajaa YKSIN tyttöystävänsä kanssa! Hän ei halua huomiota enää hetkeäkään. Tämä tulee selväksi, kun SL 500 kaartaa Cotton-Grillin pihalle, pysähtyy ja katsoo minua kuin avaruusaluksesta laskeutunutta muukalaista. On selvää, että olen sillä hetkellä vähintään Porin, ellen koko Suomen, vähiten toivottua seuraa perjantai-illan cruisailuun! Kerta ei ole ensimmäinen eikä jää viimeiseksi.
Antaa SL 500:n kuljettajan jäädä kerroshampurilaista nauttimaan Cotton-Grillin pihaan. Löydän kyllä yksin kotiin, jos seura ei kelpaa. Palaan talleille, pysäköin autoni ja jään hetkeksi kuuntelemaan verrattain lämpimien etujarrulevyjen takaa kuuluvaa vaimeaa naksuntaa. Moottorin pakosarjan suojapelti niksahtelee hiljaisessa kevätyössä. Jarrutkin tuli ajettua lämpimiksi, jos ajoseuraa ei löytynytkään."
Ai paloivat..?? Sitä sattuu aika usein myös Ruotsissa.