Lainausta professori Timo Airaksisen haastattelusta Iltalehdestä koskien piispa Ilkka Kantolan juttua. (IL 21.2.05)
"Piispa on tehnyt vain sitä samaa kuin muutkin. Suomalaisten suuri harrastus on käydä vieraissa."
"Ei kukaan normaali maalistunut kirkon jäsen ohjaa käytöstään 10 käskyllä."
"Kaikkihan voivat nykyään huonosti työpaikallaan, varsinkin valtion virastoissa. Ja kun alkaa selittää, saattaa tulla naurettava vaikutelma. Ei pettämistä voi selittää. Jokainen aikuinen tietää miten tämä menee: on kiva käydä vieraissa ja pitää molemmat."
Mikä on kirkon ja kristinuskon merkitys nykyaikana? Voidaanko enää puhua moraalista? Mihin tämä maailma on menossa?
"Piispa on tehnyt vain sitä samaa kuin muutkin. Suomalaisten suuri harrastus on käydä vieraissa."
"Ei kukaan normaali maalistunut kirkon jäsen ohjaa käytöstään 10 käskyllä."
"Kaikkihan voivat nykyään huonosti työpaikallaan, varsinkin valtion virastoissa. Ja kun alkaa selittää, saattaa tulla naurettava vaikutelma. Ei pettämistä voi selittää. Jokainen aikuinen tietää miten tämä menee: on kiva käydä vieraissa ja pitää molemmat."
Mikä on kirkon ja kristinuskon merkitys nykyaikana? Voidaanko enää puhua moraalista? Mihin tämä maailma on menossa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jospa ottaisit huomioon...
-lähteen, josta olet irralliset lauseet napannut. En pitäisi Iltalehden kaltaisia lehtiä kovin luotettavina tiedon lähteinä
-Airaksisen omalaatuisen, mutta silti aika hyvin tunnetun huumoritajun ja taustan. Airaksinenhan ei ole teologi, eikä kirkon virkamies. Hän itse ei siis edusta kirkkoa, joten hän voi aika vapaasti huvittua tilanteesta niin kuin haluaa. Hän ei tölväise sanoillaan ystäväänsä, jonka tuntee, työkaveria, jonka kanssa on tehnyt töitä... On helppoa irvailla tuntemattomalla ihmisellä ja nähdä hänet missä valossa haluaa. Tilannehan on mitä otollisin mahdollisimman ilkeille ja vahingoniloisille tulkinnoille ja yksioikoisille yleistyksille.
Miksi puhua noin, jos ei sitä tarkoita? Tuskin Iltalehtikään ihan itse juttuja keksii. Suurin osa suomalaisista ei "edusta kirkkoa", mutta silti kuuluu kirkkoon. Moni ei edes usko Jumalaan ja vielä vähemmän kirkon tai Raamatun opetuksiin, mutta silti ollaan kirkon jäseniä. Jos minulla olisi jonkin puolueen jäsenkirja, niin samalla myös allekirjoittaisin sen "teesit".
Piispa todellakin on esikuva maallistuneille ihmisille. (kuten jutun otsikko oli).
Enkä todellakaan arvostele häntä tai tunne vahingoniloa, mutta tämä tekopyhyys on aika ärsyttävää. "Ollako vai eikö olla?" Siinäpä vasta kysymys. Eikö ole parempi avoimesti olla vaikka ateisti kuin elää tekopyhyydessä?
itsekin olen sitä mieltä, että esim. tässä tapauksessa näkyy ihmisten tekopyhyys. Siis millä tavalla?
- Piispa teki väärin, lankesi huoruuden syntiin. Kuitenkin se laajalti yleisesti "hyväksytään". Ainoastaan tuomittavaa oli se, että langennut on piispa.
- Toki hän on esikuva ev.lut kirkossa, mutta ei häntä pidä nostaa epäjumalaksi siis muiden yläpuolelle.
Itse siis olen sitämieltä, että hän teki syntiä kun oli toisen kanssa. Samoin myös kun erosi vaimostaan. Mutta miksi ihmiset eivät "tuomitse" uudestaan avioituvia ym.ym., mutta tuomitsevat kun tapauksessa on joku piispa? Siis kaksinaismoraalia...
Omatunto kai lopulta määrittelee teon moraalin tai moraalittomuuden.
Kulttuurikin asiaan vaikuttaa...Asia ei ole yksinkertainen on/ei-kysymys.
En usko, että kaikissa asioissa omatunto on oikean ja väärän määrittelijä. Jumala toki ilmoittaa meille tahtonsa omassatunnossa, mutta myös Raamatussa ja jos omatunto sanoo toista kuin Raamattu, on Raamatulla painavampi sana.
Kuudes käsky kieltää aviorikoksen ja siihen ei suhtauduta missään kohti Raamattua myönteisesti.
En ymmärrä miksi kirkon piirissä uskottomuus on näin hyväksyttävää. Miksi ei osoiteta myötätuntoa piispan vaimolle ja naispapin miehelle sekä lapsille, jotka syyttä kärsivät tässä episodissa?
Pettureita silitellään päähän ja anellaan heille armoa ja anteeksiantoa, jota he eivät ole edes pyytäneet.
Noin tärkeässä kirkon virassa toimivan ihmisen ei puolustella käytöstään sen yleisyydellä. Kristityn ihmisen on kuunneltava Jumalan ääntä eikä maailman ääntä.
Ne, jotka uskottomuutta puolustavat ovat ehkä itse pettäjiä ja haalivat näin "korvasyyhynsä" mukaisia opettajia, joita viimeisinä aikoina ilmestyy.
Kaikki me olemme syntisiä ja tarvitsemme armoa ja anteeksiantoa. Lankeemuksia sattuu ja syrjähyppyjäkin. Mutta kuka uskova ja seurakunnan paimen valitsee tietoisesti synnissä elämisen ja elää siinä viisi vuotta ja julistaa kirkkain silmin seurakunnalleen Jumalan sanaa?
Mutta eikö kristitylle tekojen moraalin määrittele Raamattu? Omatunto voi olla aika venyvä.
jutusta enempää, mutta Luther salli aviopuolisoiden käydä vieraissa jos:
1. Mies ei kykene siittämään naiselle lasta. Silloin naiselle tuli sallia avioliiton ulkopuolisia sukupuolisuhteita joko aviomiehen veljen tai miehen ystävän kanssa.
2. Jos nainen kieltäytyi aviovelvollisuuksistaan, mies oli oikeutettu hankkimaan seksuaalista tyydytystä muilta naisilta.
Moraali muutuu ajan myötä. Kuka kristitty enää ajattelee Lutherin tavoin? Päinvastoin, yllä mainitut syyt avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin tuomitaan silmää räpäyttämättä. Ennen ei ehkä oltu yhtä tekopyhiä, vaan ymmärrettiin ihmistä ja hänen tarpeita.
koko elämäänsä "uskovainen", vaan muistaakseni katollinen munkki? Kuitenkin erehtyväinen kuin ihmiset yleensä...
mutta jos ottaisit selvää asioista, tietäisit, että tuon "luvan" hän kirjoitti tultuaan "uskoon". Ei siis katolisena munkkina. Lutherille avioasiat olivat tärkeitä ja hän pohti niitä aika perinpohjaisesti. Moraalikäsitys oli kuitenkin erilainen kuin nykypäivänä. Voidaanko sanoa kumpi oli parempi?
vähenee päivä päivältä.