Katsokaa tämä. Suomeksi tekstitetty video nuoresta naisopiskelijasta, joka alkoi kuulla ääniä:
https://www.ted.com/talks/eleanor_longden_the_voices_in_my_head?language=fi
Eleanor Longden oli aivan kuin kuka tahansa opiskelija, menossa yliopistoon kepein askelin ja vailla huolen häivää. Aina siihen asti, kunnes äänet hänen päässään alkoivat puhua. Nämä sisäiset kertojat olivat aluksi harmittomia, mutta ne kävivät vihamielisemmiksi ja käskevämmiksi, ja tekivät Longdenin elämästä painajaista. Hän sai skitsofreniadiagnoosin ja lääkityksen ja ennen pitkää järjestelmä, joka ei osannut auttaa häntä, hylkäsi hänet. Longden kertoo liikuttavan tarinansa vuosia kestäneestä matkastaan takaisin mieleltään terveeksi, ja kuvaa, kuinka hän onnistui selviytymään oppimalla kuuntelemaan ääniään.
https://www.ted.com/talks/eleanor_longden_the_voices_in_my_head?language=fi
Eleanor Longden oli aivan kuin kuka tahansa opiskelija, menossa yliopistoon kepein askelin ja vailla huolen häivää. Aina siihen asti, kunnes äänet hänen päässään alkoivat puhua. Nämä sisäiset kertojat olivat aluksi harmittomia, mutta ne kävivät vihamielisemmiksi ja käskevämmiksi, ja tekivät Longdenin elämästä painajaista. Hän sai skitsofreniadiagnoosin ja lääkityksen ja ennen pitkää järjestelmä, joka ei osannut auttaa häntä, hylkäsi hänet. Longden kertoo liikuttavan tarinansa vuosia kestäneestä matkastaan takaisin mieleltään terveeksi, ja kuvaa, kuinka hän onnistui selviytymään oppimalla kuuntelemaan ääniään.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kaikki sympatia Eleanorille. Ääniksi joidenkin kutsumat ajatukset ovat omaa ajattelua, ei sen kummempaan. Asia on todistettu fMRI-kuvantamisella. Jokainen meistä "kuulee ääniä" eli ajattelee. Jos emme harrastaisi sisäistä puhetta olisimme yhtä kuin kuolleita, tai vähintään aivokuolleita.
Kyseessä on ihmisen sisäinen puhe, sisäinen ääni jota ehkä pitäisikin kuulla ja osata tulkita näitä symbolisia oman mielen keskusteluja rehellisesti samalla miettien, onko omasta elämästä jäänyt pois tai siinä tapahtunut jotakin joka herättää sisäisen puheen. Joskus voimme kuulla oman itsemme puhuvan meille jossakin muussa kuin minä-muodossa.
Tuon kertomuksen pohjalta on helppo ymmärtää, miksi lääkekeskeinen psykiatria ei kykene parantamaan potilaitaan. Se tekee kaiken päin vastoin, kun pitäisi. Se stigmatisoi, nöyryyttää, vieraannuttaa ihmisen itsestään yhä pahemmin. Sen johdosta skitsofrenian ennuste romahtaa ja oireet kroonistuvat ja lamaannuttavat kantajiaan. Samalla tuo surkea hoito toimii tekosyynä sille, että surkeaa hoitoa tulee jatkaa, koska muutakaan hoitokeinoa ei ole. Alkukantaisten luonnonkansojen shamaanitkin ymmärtävät näitä ongelmia huomattavasti paremmin kuin modernitlääketieteen edustajat. He ymmärtävät, että kyse on sosiaalisen yhteyden häiriöstä, jonka korjaaminen johtaa paranemisprosessiin. Tämä ei ole yllättävää, koska shamanismi pohjautuu kokemustietoon ja vuosituhansien traditioon, nykyajan psykiatria taas pinnallisille oirekuvauksille ja rotuhygienisille ennakkoluuloille mielisairauksien alkuperästä.
Hyvä puhuja. En kyllä ymmärtänyt pointtia. Loppuko hänellä ääniharhat vai ei? Jotain hän sanoi että äänille pitää puhua lempeästi jotta niistä pääsee eroon. Olikohan tuo nyt ihan luotettavaa tietoa.
Materialistinen ihminen ei voi käsittää, että myös näkymättömän tilan yhteydenotot ovat mahdollisia. Nämä äänet voivat olla hyvin vaativia ja johtaa jopa vakaviin rikoksiin, kun kuulija niistä sekoaa. Terveydenhoidon parissa mielellään tulkitaan esim sisäisiksi ääniksi, hallusinaatioksi jne, kun muutakaan ei keksitä.
Ei se ole keksintöä, vaan sitä todellisuutta, jonka moni sairastunut kieltää, koska haluaa uskoa näkymättömiin olentoihin. Ne "äänet", jotka ei todellisuudessa ole ääniä, vaan ääniksi tulkittuja aistiharhoja, syntyvät nimenomaan sairastuneen omassa mielessä. Miksi niin moni on lakannut "kuulemasta" "ääniä", kun on ollut hoitomyönteinen? Juuri tämän vuoksi nämä sairaudet on osltaan myös vaikeita, kun osalla todellisuuden ja kuvitelmien raja on hämärtynyt tai kadonnut ja he jumiutuvat tähän tilaan, jossa "äänet" ja "puhujat" on heille todellisuutta ja hoitajat, laitokset, terapia, lääkkeet yms. on vihollisia. Mitä pidemmälle tiede oppii tuntemaan aivotoimintaa, sitä vähemmän meillä on vakavia mielisairauksia.
Kyllä lääkkeistä on hyötyä ainakin akuutissa tapauksessa. Omassa tapauksessa käytin ääniharhoihin aluksi puolivuotta lääkettä ja sen jälkeen puolitoistavuotta ilman lääkkeitä. Äänet pahenivat. Sen jälkeen käyttänyt 4 vuotta lääkettä. Ääniharhat pysyneet vähemmällä tänä aikana.
"Ne+"äänet",+jotka+ei+todellisuudessa+ole+ääniä,+vaan+ääniksi+tulkittuja+aistiharhoja,+syntyvät+nimenomaan+sairastuneen+omassa+mielessä.+Miksi+niin+moni+on+lakannut+"kuulemasta"+"ääniä",+kun+on+ollut+hoitomyönteinen?+"
Kyllä mutta mikä on avuksi kun joku alkaa kuulemaan ääniä. Eihän kaverit tai perhe ymmärrä mitä on tapahtumassa. Ainut keino on kääntyä asiantuntijoiden puoleen ja tässä tapauksessa ne ovat psykiatrit ja lääkärit tai lyhyesti sanottuna psykiatrinen järjestelmä. Joskus hain itse apua äänien hoitoon jopa papilta mutta hänkin oli sitä mieltä että pitää mennä osastolle hoitoon. Onneksi niin. Olen saanut psykiatriselta järjestelmältä apua ääniharhoihin. En kyllä menisi sanomaan että ko järjestelmä mikään täydellinen ole mutta lähes ainut mikä voi meitä auttaa.
En halua väheksyä sinun kokemustasi ja tutkitustikin jotkut aidosti kokevat (osittain plasebovaikutuksen johdosta) lääkkeistä hyötyä. Onhan se helppo ymmärtää, että sedaatio tuntuu usein ainakin aluksi siunaukselta silloin, kun on äärimmäisen ahdistunut. Se ei kuitenkaan paranna potilaita ja sen teho on huomattavan paljon heikompi, kuin yleisesti annetaan ymmärtää. Lisäksi sen hyöty-haitta suhde on kyseenalainen. Voisithan sinä syöttää tehokkaita, sivuoireettomia kalkkitapletteja hyvällä omallatunnolla jopa vastoin potilaan tahtoa, jos tietäisit yhden kuudesta hyötyvän, ja suuremman osan hyötyvän plasbovaikutuksen ansiosta. Mutta kun puhutaan neurolepteistä, puhutaan usein terveydelle erittäin haitallisista, jopa hengenvaarallisista lääkkeistä. Kun siihen yhdistetään vielä mahdollisuus pakkohoitoon, flirttaillaan jo vahvasti vaikeiden ihmisoikeusongelmien kanssa. Lääkitykseen liittyykin suurempi ongelma, joka kietoutuu yhteen ihmisen psyykkisen stressin banaaliin medikalisoimiseen.
Esimerkiksi alla olevassa videossa Eleanor Londgen kertoo, kuinka sai kuulla psykiatriltaan, että hänen sairautensa skitsofrenia on hirvittävämpi sairaus kuin syöpä, koska skitsofreniaa ei voi parantaa. Tuo nainen omasta mielestään on traumatisoitunut lapsuudessaan kokemansa sadistisen seksuaalisen väkivallan johdosta, mutta psykiatrien mielestä hänen "oireensa" johtuivat geenivirheistä ja kroonisesta aivosairaudesta. Tutkijat tarkoitushakuisesti medikalisoivat ihmisten psyykkistä stressiä tavalla, joka toimii oikeutuksena suoranaisilla ihmisoikeusrikoksille. He mm. tuottavat lääkeyhtiöiden lahjomina luokattomia tutkimuksia, joissa erot esimerkiksi erilaisissa aivorakenteissa ovat merkki synnynnäisen aivosairauden olemassaolosta, oli kyse sitten skitsofreniasta tai niinkin yleisestä "sairaudesta" kuin masennuksesta.
Esimerkiksi skitsofreneenikoilla on löydetty tilastollisesti useammin rakenteellisia aivopoikkeamia, jotka korreloivat traumaattisen lapsuuden, ei geenivirheiden kanssa. Minä en voi kuvitella mitään banaalimpaa, härskimpää tapaa kehystää traumaattista lapsuutta kuin se, että tulkitsee siitä johtuvat ongelmat, reaktiot ja aivomuutokset suoraan geenivirheiden aikaansaamaksi. Se vie ihmiseltä täysin mahdollisuuden parantua ja tulla kohdatuksi, saada oikeutta kokemalleen kärsimykselle. Jos järjestelmä toimii niin, että se uudelleen traumatisoi ja nöyryyttää jo traumatisoituneita ihmisiä, niin se ei ole toimiva järjestelmä, sanoi pappisi mitä tahansa. Suomessa on kansainvälisesti vertaillen heikosti toimiva psykiatrinen hoito, se tuottaa paljon varhaisia kuolemia ja kroonistaa mielenterveysongelmia.
https://www.youtube.com/watch?v=rMJlPLxaObw
Mitä pidemmälle tieteessä opitaan tuntemaan aivojen materiaa, sitä vähemmän vakavia mielisairauksia? Ilmeisestikään tieteessä ei ole edistytty, koskapa mielen sairaudet niin kovasti ovat olleet lisääntymään päin.
Vai että aistiharhoja? Äänten kuulijat yleensä koettavat päästä eroon heitä häiritsevistä äänistä, joita he harvemmin ystävikseen nimittelevät ja siksi juuri hakeutuvat pyytämään apua. Kyllä ne äänet voivat itsestäänkin lakata, ja varsinkin silloin tätä itsestään paranemista ilmenee, kun hoito on ollut jotain muuta kuin virallisen oikeaa. Jos potilas tahtoo vaimentaa ääniä voimakkailla länsimaisen lääketieteen lääkeaineilla, hänellä on toki tähän oikeus.
Mikäli lääketieteessä halutaan pitäytyä aivojen kemiassa, puheissakin olisi parempi noin, eikä niin usein kommentoida nimenomaan sitä, mistä siellä ei olla millään tavoin perillä.
Maailmassa on paljon sellaista, mitä tieteen keinoin ei, ainakaan vielä, pystytä tutkimaan, eikä todentamaan. Tästä syystä pidetään älykkäänä ratkaisuna noiden ilmiöiden kieltämistä tai leimaamista huuhaaksi.
Psykiatrian asemasta tieteenä ylipäätään voidaan väitellä loputtomiin. Mielenterveysasioita on vaikea, usein mahdoton tutkia jä määritellä. Sen vuoksi lääkärit turvautuvat omiin uskomuksiinsa lääkkeiden voimasta. Kyse on siis uskomushoidosta ja kokeiluista, lääketeollisuuden rahakkaasta roolista puhumattakaan. Mielenterveyspotilaaksi leimattu voi pyöriä ikänsä hoitojärjestelmän rattaissa lääkekokeilujen kohteena. Hän tuottaa kansantuotetta työllistämällä hoitoalan ihmisiä ja käyttämällä aineita. Onko se laadukkaampaa tai terveempää elämää kuin hänellä muutoin olisi? Kukapa tietää. Harvaa edes kiinnostaa.
Juurikin+Psyciatry+Research+-lehdessä+julkaistussa+tutkimuksessa+käy+erittäin+hyvin+ilmi+mitä+tiedetään+kyllä+jo+ennestään:+vähäisemmällä+lääkityksellä+ja+oikeanlaisella+psykoterapialla+psykoosista+kärsineiden+ihmisten+toimintakyky+oli+radikaalisti+parempi+kuin+käypä+hoito+-suositusten+mukaan+hoidetuilla.+Avoimen+dialogin+malli+näytti+tuottava+kestäviä+tuloksia+19+vuoden+seurantajaksolla+verrattuna+standardihoitoon:+
itse olen tässä kirjoittanut chakroista ja energian vapauttamisesta, kun ne avataan syntyy
hyvää jälkeä. en ole skitsofreenikko enkä kuule ääniä, en ole lääkäri tai hoitaja varsinaisesti, mutta
asian harrastaja, koska oma parempi puoliskoni sairastaa skitsofreniaa ja söi älyttömästi
lääkkeitä sillä seurauksella, että homma alkoi luisua pahasti käsistä.
tämä ei ole mainos, vaan vilpitön neuvo, eikä varmasti sovi kaikille,
aluksi kaikki lääkkeet pois ja siirsin hänet itselleni energiahoitoon, missä keskityttin aluksi stressin
poistamiseen ja sen jälkeen chakrojen avaamiseen, lääkkeiden jälkeen e-epaa vahvinta
laatua ja kaksi tabua päivässä kuukauden ajan ja sen jälkeen yksi päivässä.
saa ostaa eu alueelta halvemmalla kuin Suomesta. Japanissa se on lääkeaine.
Merkillepantavaa oli
alkoholin käytön väheneminen. moniaaniset.fi
http://www.tritolonen.fi/uutiset/835-e-epa-hoito-paransi-skitsofrenian-ja-korjasi-samalla-potilaan-puna-ja-hermosolujen-rasvahappohairiot-seka-aivojen-surkastumisen
Jos joku kuulee ääniä niin se johtuu aivan omista aivoista ja sen voi hoitaa kuntoon. Todiste siitä että se johtuu omista aivoista on siinä että jos joku käyttää sinusta jotain uutta haukkumasanaa, niin ko. sana liittyy entisten pakkoajatusten ja mielikuvien joukkoon. Tunne synnyttää erilaisia kuvitelmia. Samoin mielikuvat synnyttää tunteita. Älä ala niiden orjaksi. Et ole ne. Ne ovat lähtöisin omasta mielestäsi.
Saan mieleeni aivojen kautta usein äänettömiä viestejä tai sanomia. Ajattelen että niin kai toisetkin. Erikoisen vilkasta lähteetöntä viestintää miehenä sain kun olin ihastunut näpsäkänoloiseen naiseen.
Kun homma meni ns. kiville, viestitkin vähenivät. Tuollainen lienee introverteille enemmän tyypillistä; jonkunlaista unitilan peilikuvaa valvetilassa.
Se on totta.
Usein saan "viestejä" aivoihin.
Kun esim seksikäs, vähäpukeinen naapurin rouva kykkii kasvimaallaan ja kukkapenkien luona.
Silloin viestit aivoihini saavat k"rpäni seisomaan
Eikä ole unta vaan todellista totta!
Onko tämä normaalia.
Vai olenko skitso?!
Joku kysyi tuolla ylempänä, kuuleeko Eleanor Longden vielä ääniä. Kyllä kuulee, mutta nykyään hän kokee, että ne ovat osia hänestä itsestään ja tutustuttuaan niihin paremmin niistä on tullut hänen ystäviään ja opastajiaan. Eleanor on valmistunut huippuarvosanoin psykologiksi ja tekee tutkimustyötä.
Tällä videolla Eleanor kertoo lisää siitä, miten häntä kohdeltiin psykiatrisessa järjestelmässä. Ja
tutkimustuloksista, joita kertyy lisää kaiken aikaa ja jotka osoittavat, että niin psykoosien kuin muidenkin mielen ongelmien ensisijainen syy ovat traumakokemukset.
Viehättävä ja vahva nainen. Hän on myös kadehdittavan onnekas, kun ei joutunut jäämään psykiatrisen järjestelmän rattaisiin. Vähän niin kuin olisi jäänyt Titanicista pois Manchesterissa.
https://www.youtube.com/watch?v=DjD6_mW7CUc
Seuraavalla videolla, jonka laitoin myös omaan ketjuun, psykologian kunniatohtori Jacqui Dillon kertoo vastaavanlaisista kokemuksista kuin Eleanor. Hän oli lapsena pedofiiliringin uhri. Hän joutui dissosioimaan traumaattiset kokemukset tietoisuudestaan niiden aiheuttaman uhan vuoksi. Vaikeinta oli kestää se, että ihmiset, joihin hän oli luottanut ja joiden tehtävä oli suojella häntä, olivat pettäneet hänet.
https://www.youtube.com/watch?v=JHzHliy5yeQ
Jacqui alkoi kuulla ääniä, sen lisäksi että tietenkin ahdistui ja kärsi monin tavoin. Ollessaan jo aikuinen hän päätyi psykiatriseen sairaalaan, jossa kertoi lapsuuden traumastaan, pedofiliasta. Häntä ei uskottu, vaan sanottiin sen olevan kuvittelua ja johtuvan hänen "sairaudestaan." Myöhemmin hän sai tietää, että rikokset olivat kohdistuneet moniin ja olleet poliisin tiedossa jo pitkään.
Jacqui kertoo videolla, kuinka hän sairaalassa ollessaan oli lääkärikierrolla. Siihen aikaan oli siis Englannissa psykiatrisissa sairaaloissa perinteisiä lääkärikierroksia. Joukko lääkäreitä seisoi Jacquin vierellä ja puhui keskenään siitä, kuinka hän "kuvitteli" joutuneensa pedofiilien uhriksi. Joku lääkäreistä pohti, että "toisaalta, kyllähän sellaista joskus tosiaan tapahtuukin...." Siihen toinen vastasi olkapäitään kohauttaen, että: "Niín, mutta eivät uhrit siitä koskaan toivu!" ja lääkärit jatkoivat kierrostaan. Tällaista he siis puhuivat potilaan kuullen. Arvellen että "psykoottinen" ei kuitenkaan ymmärtäisi mitä hänestä puhutaan.
Jacqui pääsi kuitenkin terapiaan ja toipui. Hän on luennoi ja tekee tutkimusta psyykkisistä traumoista ja niistä toipumisesta.
Tällä videolla Jacqui kertoo äänten kuulemisesta, psyykenlääkkeistä ja niiden haittavaikutuksista, ja siitä miten tärkeää on että voi puhua kokemuksistaan. Ja mitä vaikutuksia on siitä kun ihmismielen tapahtumia tarkastellaan psykiatrian sairauslinssin läpi.
(Youtubessa on tekstitys-nappi, josta voi valita englanninkielisen tekstityksen jos se helpottaa selvänsaamista: )
https://www.youtube.com/watch?v=IvqwzpLOeV4