Sain syntyä viallisena ihmisenä. Ihmisenä, jolla kaikki eivät ole kunnossa. tai en ainakaan pysty täyttämään yhteiskunnan vaatimuksia.
Olen ontunut ajasta toiseen mielipuolisena.
Nyt vihdoin olen saanut ihan virallisen diagnoosinkin ontumiselleni, jota en täällä nyt enempää avaa.
Kysymys onkin? Miksi Herra salli minun syntyä vajaana? Olen kovin ahdistunut. Lääkkeitä kokeillaan parastaikaa, mutta vielä ei ole ollut käännettä parempaa, sillä onnun yhä. Toinen lääkekokeilu siis menossa, kun aiempi ei auttanut.
Jos saan itseni kuntoon jollain lääkkeillä, että pysyn yhteiskunnan menossa mukana, niin hyvä. Tiedän, ettei lääkkeilläkään saa tehtyä musta täysin terveen kaltaista. Lääke kun vaikuttaa vain tietyn aikaa ja liikaa ei voi käyttää. Toleranssi kun tahtoo nousta. (Olis kiva, ku löytyis silti se mulle sopiva lääke). Olen siis tuomittu ainakin puolet päivästä menemään yhtä puupäänä, kuin aiemmin aamusta iltaan.
Ei mulla muuta. Ei kertakaikkiaan mitään muuta, kunhan avauduin.
Avauduin, koska olen kovin ahdistunut. Ja ahdistus hukuttaa synnintunnon. Tunnen jo nyt, kuin olisin syntisistä syntisin ja kadotukseen joutuvainen, koska sairauden aiheuttama ahdistus tuntuu ihan samalta, mitä synnin tuoma ahdistus.
Olen ontunut ajasta toiseen mielipuolisena.
Nyt vihdoin olen saanut ihan virallisen diagnoosinkin ontumiselleni, jota en täällä nyt enempää avaa.
Kysymys onkin? Miksi Herra salli minun syntyä vajaana? Olen kovin ahdistunut. Lääkkeitä kokeillaan parastaikaa, mutta vielä ei ole ollut käännettä parempaa, sillä onnun yhä. Toinen lääkekokeilu siis menossa, kun aiempi ei auttanut.
Jos saan itseni kuntoon jollain lääkkeillä, että pysyn yhteiskunnan menossa mukana, niin hyvä. Tiedän, ettei lääkkeilläkään saa tehtyä musta täysin terveen kaltaista. Lääke kun vaikuttaa vain tietyn aikaa ja liikaa ei voi käyttää. Toleranssi kun tahtoo nousta. (Olis kiva, ku löytyis silti se mulle sopiva lääke). Olen siis tuomittu ainakin puolet päivästä menemään yhtä puupäänä, kuin aiemmin aamusta iltaan.
Ei mulla muuta. Ei kertakaikkiaan mitään muuta, kunhan avauduin.
Avauduin, koska olen kovin ahdistunut. Ja ahdistus hukuttaa synnintunnon. Tunnen jo nyt, kuin olisin syntisistä syntisin ja kadotukseen joutuvainen, koska sairauden aiheuttama ahdistus tuntuu ihan samalta, mitä synnin tuoma ahdistus.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Vaikuttavaa tekstiä. Synnin tuomasta ahdistuksesta voi Jeesus vapauttaa. Vajaana syntyminen ei ole sinun tekemää syntiä. Jumala on luonut sinut täydeksi ihmiseksi.
nyt! Et Sinä ole sen huonompi kuin muutkaan. Tämä palsta on nyt vain vähän huono paikka saada tukea ja apua.
Ensiksi ajattelin, että tässä kertoisin oman tarinani - mutta enpä viitsi. Mainittakoon vain, että olen varmasti kokenut kaiken minkä Sinäkin. Tamperelainen psykiatri, nimeltään Lehtonen, yritti tappaa minut lääkkeillään vuonna 1999. Ei hän eikä kukaan muukaa psykiatri näe kenenkään pään sisälle, mutta haluaa kokeilla myrkkyjään niihin, jotka sattuu saamaan käsiinsä. Aika sekaisin hän sai minut lääkekokeiluillaan. Silloisessa elämäntilanteessani olin kovin rasitettu, mutta en ainakaan sillä tavalla sairas, että Lehtosen myrkyistä olisi ollut apua. Olo parani heti kun lopetin lääkkeiden käytön.
Myöhemminkin on ollut elämässä ongelmia. Luultavasti kaikilla ihmisillä on ongelmia, mutta meistä jokainen näkee vain omat ongelmansa ja mielessään suurentelee niitä.
Paras lääke, minkä olen löytänyt on se, että arkisen ja kylmänkin tuntoisena ilman suurta synnin hätää menen jonkun puolitutun puhujan puheille ja kerron hänelle, mitä minulle elämässä kuuluu. Niin Jumala vastaa rauhalla. Monta viikkoa yhteen putkeen on sellainen kevyt ja tyyni olo kuin vasta olisi saanut parannuksen armon. Silloin ei juuri näe eikä ajattele mitään murheita eikä ylipäätänsä paljon mitään, vaan tyytyy vain olemaan. Ja voi vaikka ajatella, että kaikki elämäni päivät olivat jo luodut ennen kuin yhtäkään niistä oli eletty.
Kyllähän totta on, että on sairauksiakin, joihin tarvitaan lääkkeitä - en vähättele Sinun tilannettasi. Tuota edellisessä kappaleessa kuvailemaani "lääkettä" kannattaa kuitenkin harkita ja kokeilla, koska Jumala voi kaiken.
Ite en ole nupiltani sekaisin. En ole kokenut harhoja, en mitään. Mutta silti pääni ei toimi aivan, kuin normaaleilla. Voisko sanoa, että aivoni ovat vain välillä joko hyvin ylivirittyneet, tai sitten ne eivät vain toimi. Nyt taisin paljastaa oman diagnoosini. Kärsin siis tarkkaavuuden puutteesta ja ajoittaisesta ylivilkkaudesta. Enemmän ongelmia minulla tuottaa se, ettei aivot ole aina mukana kaikessa. Tällöin menee paljon asioita ohi. En voi itse säädellä tarkkaavuuttani. Jos yritän pakottaa aivojani toimimaan paremmin, ne alkaa haromaan entistä enemmän vastaan. Minusta tulee kuin Mr Bean. Kaikki mitä yritän, menee päin mäntyjä. Kun aivoni päättävät tehdä tenän, minun vain täytyy hengähtää ja olla. Ja hyväksyä se tilanne. Ei se helppoa ole!! Silloin, kun aivoni toimivat ihan normaalisti, kykenen ihan samanlaiseen päättelyyn kuin kuka tahansa muukin. Pienikin henkinen kuormitus hidastaa ajatteluni. Lievän stressin ku pitäisi potkia eteenpäin. Näin siis normaaleilla. Minä pärjään vain, jos saan mennä omaa verkkaista tahtia. Tässä yhteiskunnassa eivät hitaat pärjää. Kaikki on tiukasti aikataulutettuja.
Ongelmani poistuvat, kun pääsen tekemään samassa tahdissa duunia, kuin kuka tahansa muukin. Ja toisaalta kykenen oppimaan myös uusia asioita nopeammin, kun pystyisin keskittyy oppimaani. Nykyisin uuden oppiminen on sitä, että aivot pysyy mukana noin 20 minuuttia ja sitten ajatukset lähtevät liitelee ihan muille teille. Vaikka skarppaa kuinka, ajatuksia en saa enää keskitettyä asiaan. Jos pakotan tosissaan, aivot päättävät mennä lukkoon, eivätkä toimi sitten ollenkaan. Tällöin alan tunaroimaan. Saatan siis kompastua omiin jalkoihini, tai epähuomiossa törmätä vaikka seinään. Siis ihan perusjututkin alkavat sitten tökkimään.
Nää lääkkeet, joita nyt kokeilen, voi johtaa huonossa tapauksessa psykoosiin. Voi siis tulla harhaluuloja tai aistimuksia. Vielä en ole sellaisia huomannut ja minun tilanteestani tietää muutamat. Hekin tarkkailevat tilannettani. Käytökseni ei vielä ole muuttunut juurikaan. Edelleen tunaroin kiireessä. Edelleenkin unohtelen asioita. Edelleenkin saatan olla liikaa vauhdissa. En kuitenkaan kärsi niin paljoa ylivilkkaudesta, mitä monet tätä oireyhtymää potevat. Minulla on enemmän taipumusta flegmaattisuuteen...
Outoa ontämä maailma, jossa kaikki medikalisoidaan. Mutta niinhän on tehtävä, koska nämä nykyiset "suvaitsevaiset" sukupolvet eivät siedä edes tuollaista erilaisuutta leikkiessään kiireistä ja tärkeää niiden aivan paskan yhdentekevien höynötystensä kanssa.
Suoraan sanottuna ammatissa kuin ammatissa, aina asiantuntijoita mypten näkee niin paljon tehtävän aivan yksinkertaisia tyhmyyksiä, että sinua tuskin tarvitsee tuollaisen takia lääkitä.
Tuo jos mikä on luulotautia ja se ei ole potilaan päässä. Siksi sitä on vaikea parantaa.
Suurin osa ADHD-tapauksista on alisuoriutujia. Harva saa pitkiä kouluja päätökseen, saatikka pärjää hetkisessä työssä ilman nappeja. Tiedän tapauksia, joissa joltain on jääny koulut ja kaikki kesken. Kun ovat saaneet lopulta ADHD-diagnoosin ja siihen lääkkeet, niin kaikki on alkanut sujumaan. Ovat käyneet kesken jääneitä kouluja loppuun jne. Siksi toivon, että itsekin siihen vielä joskus pystyn. Kun ei auttanut terapiat, ei mitkään hienoimmatkaan filosofiat tms. niin nyt kokeillaan lääkkeitä. Haluaisin saada mm. korkeakouluopinnot joskus päätökseen. Nyt en kykene kunnolla edes amistason hommiin.
Hektisessä - piti kirjoittaa. Rankan duunipäivän jälkeen kirjaimet vilisee niin, ettei ne tahdo löytää oikeisiin paikkoihin. Jos nuppini leikkaisi ihan normaalisti, en olisi nyt näin poikki.
tästä Äänekosken suviseuravideota ja elä mukana Jumalan kansan juhlassa:
https://www.youtube.com/watch?v=xvmoeCetdbQ
Ei Jumala vaadi meiltä vajailta mittään. Me mennään armosta taivaaseen niin että heilahtaa!
Armostahan me kaikki uskovaiset mennään taivaaseen.
""Armostahan me kaikki uskovaiset mennään taivaaseen""
Niin me uskovaiset mennään, mutta vanhoilliset mennee synninpäästön kautta!
Vl-usko on tekojen tie!!!!
En tiedä onko muita kun viallisia ihmisiä. Lääkkeitä ei sen takia kannata popsia. Ne on myrkkyä.
Hyvä olla vähän viallinen, ettei pääse ylpistymään.
Siinä puhuu todellinen ”asiantuntija”.
Tiedän monia ADHD-tapauksia, joille lääkkeet ovat auttaneet. Siksi itsekin toivoisin, että saisin vihdoin niiden avulla elämäni reilaan. Toki lääkkeisiin liittyy vaaroja, mutta niitä kokeillaankin lääkäreiden kontrollin alla. Tiedän tasan tarkkaan, mitä kaikkia haittavaikutuksia tästäkin lääkekokeilusta voi tulla. Vielä en ole huomannut vaikutuksia mihinkään suuntaan. Tai jos onkin, niin niin lieviä, etten niitä erota entisestä. Ensi viikolla voin nostaa annosta.
Haluan jonain armon päivänä sen ammatin, joka muka oikeasti kiinnostaa ja jota haluaisin tehdä. Haluan, ettei tarkkaavaisuuteni karkais muille teille.
Olen kokeillut ennen lääkekokeiluja jos vaikka mitä: somelakkoja, nettilakkoja yms. Kuukauden olin ilman somea ja sähköpostiakin käytin vain työssä. Ruutuajan karsin minimiin. Lehdet luin paperisinia... Ei vaikuttanut mitenkään keskittymiseeni. Ruuduttoman ajan katsoin nollat taulussa seinää, tai vietin liikunnan parissa. Juoksin, voimistelin, pyöräilin jne....
Aloin taas käyttää harkiten somea ja nettiä, mutta lisäsin liikuntaa entisestään. Liikuin kuin mikäkin. Juoksin aina vain pidempiä matkoja. Pyöräilin, uin, luistelin, hiihdin ja soudin.... kunnes saavutin ylikunnon ja sitä kautta nukkumisen jalo lahjakin (joka oli kyllä ennestään aika heikko) otettiin kokonaan pois. Lopulta paikatki alkoi reistaa. Tuli jos mitäki urheiluvammaa.... mutta mieli oli yhä jumissa.
Nyt kokeilen lääkkeitä ja liikunnan olen kohtuullistanut.
Joka muka = Joka mua...... voi herran pieksust tätä enenevää lukivammaa!!! :(
Yritä päästä terapiaan, sen kautta minä olen saanut avun.
Toivottavasti löydät hyvän terapeutin, sellaisen kuin minä olen löytänyt itselleni ;-)
Olen käynyt kognitiivisessa psykoterapiassa julkisella puolella. Se on auttanut masennukseen, joka kuitenkin aina on palannut takaisin. Ja aina sama syy masennuksella: huonosti hoidetut asiat. On todella turhauttavaa, että aina palaa samaan tilanteeseen.
Sairastan skitsofreniaa, nyt minulla on psykoosi, johon minulla on piikkilääkityksenä peratsiinia kahden viikon välein.
Minä olen lääkevastainen, mutta nyt on pakkotilanne, kun olen psykoosissa.
Terapia on ollut minulle paras apu psyykkisiin ongelmiini, kun olen saanut hyvä terapeutin.
Yritä päästä psykoanalyyttiseen psykoterapiaan, jollaisessa minä olen ollut ja saanut siitä paljon apua itseni tuntemisessa ja omien ongelmien tunnistamisessa.
Ite kävin pitkän tutkimuksen läpi, jossa kartoitettiin, mikä minua viiraa. Itse epäilin toki koko ajan ADHD:ta, mutta lääkärit pitivät mahdollisena myös autismia ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Ne kuitenkin rajautuivat pois. Tutkimuskäynnit kestivät useita kuukausia, olisikohan ollut yli puoli vuotta. Minun lisäksi kuunneltiin minun läheisiä ja kavereita, jotka olin hyväksynyt mukaan tutkimusta helpottamaan. Tämän lisäksi mun koko elämä käytiin läpi aina synnytysosastolta kouluterveydenhuoltoon, päiväkotimerkinnöistä viimeaikaisiin terapiakäynteihin jne. Minulle tehtiin myös muutamia psykologisia testejä. Mm. Kuinka stressaannun ja miten stressi käytännössä näkyy toiminnassani. Diagnoosiksi tarkentui ADHD. Älykkyystestien mukaan minulla on jopa keskivertoa parempi älykkyys, mutta keskittymiskyvyn puutteen vuoksi olen selkeä alisuoriutuja! En saa kuin murto-osan älyni kapasiteetista hyötykäyttöön. Kaikki muu menee ihan harakoille ja osa siinä sivuissa talitinteillekin.
Jospa vaan koittasit hyväksyä ittesi sellasena kun olet. Lestat ku tuppaa oleen niin täydellisiä ihmisiä niin vaikee siinä on olla näin epätäydellinen persoona. Mut sanonpa vaan ettet ole todellakaan yksin! Jos tääki valtakunta sais joskus tehtäväkseen auttaa toisia epäyksilöitä,niitä joille ei kaikki oo niin helppoa..Taivaan isän siunausta!
On hyvin vaikeata samaistua edes vähäisessä määrin sellaisen henkilön asemaan jolla on esin skitsofreniaa, tai muita vastaavia avoperäisiä sairauksia.
Itse kroonikkona diabetes, tiedän millaista on kokea erilaisena elämistä vuosikymmniä. Surullista on että sairauden lisäksi häpeä ja ehkä syyllisyyskin kalvaa sairaudesta joka ei ole millään muotoa sairastuneen omaa syytä.
Tuo on tärkeä asia että käytetään kaikki lääketieteen mahdollisuudet sairauden helpottamiseksi.
Kamalaa on myös jos syntinen jää lain alle, syyllisyyteen ja häpeään syntiensä vuoksi niiden jotka Kristus on kuitenkin jo sovittanut ristinpuulla 2000 vuotta sitten. Jotka me saamme uskoa kaikki anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, tässä ja nyt, aina ikuisuuteen saakka. Jeesus on tie.
Lakihenkinen waativa kurinalainen kristillisyys on raskas selkäreppu heikoille, sairaille ja muuten väsyneille ihmisille. Me kristityt uskomme armahdettuina syntisinä Jeesukseen Kristukseen, joka on maksanut ja sovittanut kaikki syntimme, syntymähetkerstä kuolinhetkeen saakka.
Itse kykenen samaistumaan skitsofreenikkoihin vaikka itse en psykoosisairautta sairastakaan.
ADHD on yhtälailla nupissa oleva sairaus ja todella paljon voi hankaloittaa elämää, niin kuin esimerkiksi minulla. Olen aiemmin kirjoitellut tänne nimimerkillä Luzer, mutta empä enää muista salasanaa siihen nimimerkkiin. Aiemmin avauduin harva se kerta, kun matto meni alta. Eli kun pääsin korjaamaan sairauteni tuottamia hedelmiä. Monen monta kertaa olen meinannut tehdä itsemurhan noina hetkinä. Ja pari yritystäkin on takana.
Aivan liian monta kertaa elämässä olen saanut kokea katastrofeja tarkkaamattomuuteni vuoksi. Niitä en täällä enempää avaa. Varmasti moni vakkari täällä muistaa, mitä olen kirjoitellut Luzer-nimimerkin takana ja sitä ennen vaihtuvilla nimimerkeillä (koska en ikinä muistanut, mikä mulla oli viimeksi)
Adhd-oireiset voivat olla muita luovempia, tehokkaampia ja joustavampia
https://yle.fi/uutiset/3-10437254
Luin kans ton eilen. Ite kyllä olen luova ja joustava, mutta harvoin tehokas. Jos on tiukat aikataulut, niin aivoni päättävät silloin mennä tukkoon ja silloin luovuus on kaukana.... sekä huumori. Alan epäilemään, onko minulla edes ADHD:ta vai hidastaako ajattelua jokin muu elimellinen vamma. Olen nimittäin nostanut lääkityksen annostusta, mutta edelleenkään ei pienintäkään tehoa. Ihan samalla tavalla töhöilen, mitä ennenkin. Luin jostain palstalta, että Concerta ei auta, jos ei ole ADHD:ta. Normaaleilla ihmisillä se lääke toimii toisin.
Itsehän en ole normaali vaan jumiaivot omaava töhäle... Mutta siis jos mulla ei olekaan ADHD, niin Concerta voi olla minun kohdalla turha.
Muita turhiksi kokemiani lääkkeitä ovat Sertalin, Sepram, Cipralex , Citalopram, Essitalopram ja Mirtazapin. Ne eivät ole tehonneet millään annosmäärällä. Yhdessä välissä minulla oli Sepram yhdessä Mirtazapinin kanssa... nukuin vain paremmin ja tokkuraisempana heräsin. Muuta vaikutusta ei ollut.
Minuun ei näytä imeytyvän ruoka-aineiden lisäksi lääkeaineetkaan.
Se mua myös epäilyttää, että onko minulla sittenkään ADHD:ta, koska en ole impulsiivinen. Olen vain äärettömän hajamielinen, sekä todella huono muistinen. Silloin kun epätoivon hetkinä menin alkoholia kittaamaan, niin se ajoi minun käyttäytymään impulisiivisesti. Selvinpäin olen todella harkitsevainen. Olen viimeisen vuoden aikana kerran erehtynyt juomaan ja silloinkin perästä kuului. Kyseisestä tempauksesta alkaa olla aikaa kohta vuoden... Nykyisin en juo tippaakaan. Sen verran ääliö toki oon aiemmassa elämässä ollut, että aina kompastuessani olen pulloon tarttunut, vaikka olen ollut uskovainen. Olisikohan se impulsiivisuutta???
Joo - yritä saaha ns. saattomies jonka kanssa voit turista kaikista asioista.
Alkoholi ja kalja sun muut päihteet vain pahentaa tilannetta.
Liikunnalla luonnossa on aina positiivine vaikutus. I will pray for You.
Liikun paljon ja saattoystäviäkin on. He vain väsyvät yksi toisensa jälkeen... kuka jaksaa jatkuvasti kompuroivaa??? Tällä hetkelläkin on saattoystäviä, mutta tuntuu, että kuormitan heitä aivan liikaa.
Jaaha, nyt putkahti tuo "saattomies". :) Mielenkiitoinen "sovellut". Olen ymmärtänyt, että kysymys on hengellisestä politrukista, joka tarkkailee valvottavansa elämää ja tekee kanteluita epäluotettavista seurakuntalaisista johtaville henkilöille. Tukihenkilön ja matkaystävän käsittäisin.