Onhan tämä

Jotenkin taas sellainen olo, ettei tällaista jaksais. Tuntuu välillä, että patti kasvaa otsaan. Jotainhan tässä on pakko tehdä ja saada jonkinlainen ratkaisu tähän. Oli se sitten mikä oli.
5347
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Hienoa alat ottamaan askelia.
En vain haluasia että ihmiset täällä ikävöisi kovin kauaa.

Äänestä

Ikävä+painaa+mieltä..Mieluiten+olisin+juuri+nyt+kaivattuni+seurassa..Vaan+kun+en+tiedä+100%varmasti+mitä+ajattelee+minusta..Sydän+tahtoo+hänet..(Am)n>m

Äänestä

No joo niin. Viime aikoina olen tällä pyörähtäessä todennut ettei ole sitte niin mitään tarttumapintaa tai kiinnostusta mihinkään näistä.... ni merkitseekö se, että olen hyvää vauhtia "paranemassa"?

Äänestä

Olen joskus itse tehnyt nuorempana aloitteen kahdesti työelämässä (varmaan vaikein paikka tehdä aloite). Kummassakin tapauksessa, ei aloitteesta alkanut mitään isompaa, muttei se myöskään tehnyt kummankaan oloa hankalaksi. , Kumpikln sanoi, että arvostaa rohkeuttani ja kumpikin sanoi olevansa otettuja.

Olen myös itse saanut joskus aloitteita nuorempana. Joskus aloite on johtanut suhteeseen, joskus ei. Jos olen joutunut torjumaan yhteydenoton, olen tehnyt sen niin hienovaraisesti kuin osaan.

Joskus voi olla tilanne, jossa torjunta on parempi kuin tietämättömyys. Torjunta tarkoittaa, että toipuminen alkaa. Myöntävä vastaus taas on taas molemmille ilo ja mahdollisuus uuteen. Ihastuneena voi toki tehdä
virhearvion toisen kiinnostuksesta, mutta silti luotan arvioissani omaan intuitioon ja katseen intensiivisyyteen.

Jos kohteesi on aikuinen tasapainoinen ihminen, joka haluaa hyvää sinulle, ei mitään kovin pahaa voi tapahtua. Stemppiä ja rohkeutta!

Äänestä
  • Miten niitä aloitteita tehdään työelämässä hienovaraisesti. Totta on, että haastava paikka on. Pitäisikö tehdä vain suora aloita vai voiko ensin (jotenkin) osoittaa kiinnostuksensa? Saako sitä edes tehdä tänä päivänä, onko se ns. korrektia? Toisaalta en tiedä miten sitä kiinnostustakaan oikein saa osoitettua muuten kuin epämääräisesti vihjailemalla (jos sellainen tilaisuus edes tulee).

    En itsekään usko että mitään pahaa tapahtuu jos hoitaa tilanteen asiallisesti, mutta miten??

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


vähän_toivotonta kirjoitti:

Jotenkin taas sellainen olo, ettei tällaista jaksais. Tuntuu välillä, että patti kasvaa otsaan. Jotainhan tässä on pakko tehdä ja saada jonkinlainen ratkaisu tähän. Oli se sitten mikä oli.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu