Kiitos kuulunee terrille

Tämän vuoden tammikuussa hain itselleni koiran Espoosta joka on seropi.
Terrieri on voittava ulkonäöllisesti selvä piirre mutta mikä terri.
Koira on nyt 1,1 vuotta vanha ja on näöltään sama kuin pentuna.

Pieni, innokas, jahtaa pupuja .
Tullessaan (3,5 kk) pelkäsi ihan kaikkea. Autoja ja ihmisiä ja kaikkia ääniä. Siitä päätellen ei koira ollut ollut kuin jossain häkissä siihen asti.

Nyt se ei enää pelkää kuin vieraita miehiä, jotka nekin se katselee ja menee pienen matkan päähän makaamaan. Lapsilla sama juttu.

Yhtään koirakaveria jotka ovat halunneet tutustua ei ole joille se olisi millään tavoin äksyillyt.
Yhtään murria ei ole tullut ja nekin koirat jotka niin tekevät eivät saa koiraani haukkumaan.
Oli pitkään niin että osaako koirani ylipäätään haukkua. Osaa se.

Ulkonäkö on sellainen että lähes joka reissulla ihmetellään mikä toi on, se ihastuttaa ihmisiä. Ja nekin jotka eivät sano mitään, hymy kertoo.

Niin mikähän olisi. Korkeus 20-30 cm, paino nyt noin 10-11 kog. Kerran trimmattu kesäkuun puolessa välissä. Karvat taas kasvaneet paljon. Naamakarvat terrierimäiset. Karkeampaa karvaa kuin muussa kropassa. Melkein mustat nappisilmät (siis pyöreät). Luppakorvat (pienet) ja niiden karva sileä. Väritys on musta selkä mutta päässä on harmaata, ruskeaa ja hiven sitä saman kropan harmaata.

Luonteeltaan on hieno ilman tuota pelkuruutta. Trimmauksesta sanottiin että huomasi olevan ekakertalainen mutta kytkettynä odotti meitä hienosti. Ei mitään showta missään vaiheessa.

Se että se palvoo minua on hiukka ongelma. Siihen täytyy puuttua. Olen elämäni kiitos tälle pienelle koiralle ja olen sen osoittanut. Mutta sen palvonta lyö nyt hiukan yli.