Olen katkera!

Mä tässä mietin, että mitenkä kauan mahdan elää, jos mulla todetaan syöpä. Elämä voi

Tule , odotan !

Sama juttu.

Pettymys on kuitenkin eri asia kuin katkeruus.
Pettymys on sitä että sinulla on ollut joku odotusarvo joka ei ole täyttynyt. Sitten voi mietitä onko se odotusarvo ollut realistinen. Esimerkiksi itsellä ihan odotetusti odotusarvot ovat olleet joskus alhaiset mutta silti olen pettynyt mm. ihmisten luotettavuuteen.

Katkeruuden ongelma on se kierre ja se että oikeastaan usein kohdista siiihen mistä se johtuu vaan epämääräisesti maailmaan, yhteiskuntaan, johonkin "henkeen", toisiin tiettyihin ihmisiin.

Mitä tulee taas itseen niin pitää miettiä mitä olet tehnyt ja missä vaiheessa. Jälkikäteen on helppo jossitella itsensäkin kohdalla että "jos olisin tiennyt".

"Toivon" korvaisin sillä että mitä mahdollisuuksia näet ja mitä mahdollisuuksia tahtoisit nähdä. "Toivominen" tahtoo olla samanlaista kuin katkeruus eli vähän jonnekin epämääräisesti heiteltyä tunnetta että jossakin tapahtuu jotain joku päivä.

Palaa perusteisiin ja siihen mitä osaat. Askel kerrallaan, pieniä sellaisia. Huomaa addiktiot joilla ehkä pidät yllä huonoa oloa. Pidä huoli itsestäsi. Muista että asiat jotka tapahtui aiemmin eivät välttämättä toistu tai vaikuta nykypäivässä tai tulevaisuudessa muualla paitsi mielessäsi. Etsi pieniä polkuja eli mahdollisuuksia ensin, ehkä ne johtavat johonkin isommalle tielle jatkossa.

Kerron tämän ihan omasta kokemuksesta. Paljon olen noita pienempiä polkuja tallannut jopa siten että kun olen valtatielle päätynyt takaisin on tehnyt mieli kävellä vain se yli takaisin niille poluille...