Millaisia kirjoja te luette?
Onko kirjailijan sukupuolella väliä?
Entä sillä, kuuluuko hän vähemmistöön?
Pyrittekö lukemaan lesbokirjallisuutta tai homokirjallisuutta?
Vahvistaako tällaisen lukeminen identiteettiä?
Itse huomaan nyt klassikot ja muut kahlattuani keskittyväni lähinnä lesbigay-genren kirjailijoihin. Luen ihan kunnon romaaneita, mutta välillä haen netistäkin lyhytkertomuksia sateenkaarisivustoilta. Ajanpuute määrää aika pitkälle sen, että en ehdi enää lukea yhtä paljon kuin aikaisemmin. Joten valikoin omaa sydäntä lähellä olevia aihepiirejä eli lesbokirjailijoita:-)
Onko kirjailijan sukupuolella väliä?
Entä sillä, kuuluuko hän vähemmistöön?
Pyrittekö lukemaan lesbokirjallisuutta tai homokirjallisuutta?
Vahvistaako tällaisen lukeminen identiteettiä?
Itse huomaan nyt klassikot ja muut kahlattuani keskittyväni lähinnä lesbigay-genren kirjailijoihin. Luen ihan kunnon romaaneita, mutta välillä haen netistäkin lyhytkertomuksia sateenkaarisivustoilta. Ajanpuute määrää aika pitkälle sen, että en ehdi enää lukea yhtä paljon kuin aikaisemmin. Joten valikoin omaa sydäntä lähellä olevia aihepiirejä eli lesbokirjailijoita:-)
Vastaukset 13
Vanhimmat
"Millaisia kirjoja te luette?"
Paljon kaikenlaista...menee niin klassikot kuin dekkaritkin...tyylilajilla ei niinkään ole väliä jos kirja on kirjoitettu mukaansatempaavasti, joskus on kiva nauraa ja joskus itkeä hyvän kirjan kanssa. Lempikirjailijoita mm.: Hesse, Marklund, Loe, Saisio, Tolkien, Bukowski, Hotakainen...etc...
"Onko kirjailijan sukupuolella väliä?"
Ei.
"Entä sillä, kuuluuko hän vähemmistöön?"
Ei.
"Pyrittekö lukemaan lesbokirjallisuutta tai homokirjallisuutta?"
En pyri, luen kyllä jos käteen sattuu sopivalla hetkellä.
"Vahvistaako tällaisen lukeminen identiteettiä?"
Kyllä varmasti jossain määrin, itselläni sillä ei ole suurtakaan merkitystä. Toki on mukava samastua kirjoissa seikkaileviin lesboihin ja vaikka muuta väittäisinkin kai se jotenkin alitajuisesti ainakin vahvistaa.
Minä luen eniten dekkareita.
Kirjailijan sukupuolella tai suuntautuneisuuksilla ei ole väliä. En ole lukenut yhtään homo- tai lesbokirjallisuutta.
..mitä eteen sattuu, jos ei miellytä jätän kesken tai hyppään suosiolla vikoille sivuille :)
kirjailialla/hänen suuntautumisellaan saati kirjan tyylilajilla ei ole mitään merkitystä, vaan sisältö ratkaisee (tässäkin asiassa :))
Voisi tieetysti etsiä käsiinsä lesbokirjallisuutta jos se vaikka vahvistaisi identiteettiäni.. ikinä ei voi tietää ennen kuin kokeilee..
Voisiko joku suositella hyviä l-kirjoja?
..ainoa mitä luen on Harry Potter-sarja. Se on käyty läpi moneen kertaan suomeksi ja englanniksi. Olen jotenkin lapsesta asti inhonut lukemista, kunnes innostuin Pottereista..öh, 17-vuotiaana:D Taru Sormusten herrasta on myös hirveän tärkeä. Luen kaikkea satunnaista sen lisäksi. Tietokirjoja tykkään lueskella ja niitä olen aina tutkinutkin. Tiikerin Lapsi ja Nukkelapsi ovat koskettavia kirjoja. Minulla on nyt myös Angelina Jolien kirjoittama Notes from my travels.
Minulla on oikeastaan vain niitä tiettyjä maailmoita joihin tahdon palata uudestaan. Pitäisi kyllä hankkia jonkinlaista lesboluettavaa..siitä luullakseni innostuisin!;D
Millaisia kirjoja te luette?
Tietokirjallisuutta ja klassikkoja ym. jos ja kun on aikaa..
Onko kirjailijan sukupuolella väliä?
Ei ole väliä.
Pyrittekö lukemaan lesbokirjallisuutta tai homokirjallisuutta?
Aikasemmin ehkä enemmän, siis nuorempana (kaikki merkittävä on kait jo luettu) ..mut nykyään tulee vaan luettua jos joku kirja saa oikeesti huomioo ja niitähän ei sitten ole kovin montaa vuodessa tällä saralla.
Vahvistaako tällaisen lukeminen identiteettiä?
Ehkä joskus nuorempana vahvisti, jos siis nyt puhutaan seksuaali-identiteetistä, mut nykyään se lähinnä vaan murentaa sitä:P
Solzhenitsynin "Vankileirien Saaristo" on minulle selviytymisopas elämässä.
Sem-Sandbergin "Theres" sisältää paljon älykkäitä ajatuksia.
Selbyn koko tuotanto kuvaa ahdistusta niin kuin mikään muu ei voisi.
Sitten sellainen klassikko kuin Sotaromaani jota pidän Tuntematonta parempana.
"Millaisia kirjoja te luette?
Onko kirjailijan sukupuolella väliä?"
On puhdas sattuma että kaikki nuo edellä mainitut ovat olleet miehiä.
"Entä sillä, kuuluuko hän vähemmistöön?
Pyrittekö lukemaan lesbokirjallisuutta tai homokirjallisuutta?
Vahvistaako tällaisen lukeminen identiteettiä?"
Olen lukenut vain yhden lesbokirjan (Stone Butch Blues) eikä se ole vahvistanut identiteettiä millään tavoin (=kuvio Suomessa on niin erilainen). Pidän kyllä Stone Butch Bluesista.
Luen paljon ja kaikkea. Kirjailijan sukupuolella, kansallisuudella tai iällä ei ole väliä. Tärkein on hyvä tarina. Tavalla tai toisella. Tietopuolisessa kirjallisuudessa monipuolinen, mielenkiintoinen ja puolueeton näkökulma.
En lue juurikaan lesbo- tai homokirjallisuutta ellei sellaista muun tarinan oheen satu kuulumaan. Toisinaan kyllä käy niin, että huomaa löytäneensä aihetta käsittelevän tai sivuavan kirjan ihan vahingossa. Minusta lesbo/homoaihe ei tee kirjasta, elokuvasta, yleensä mistään automaattisesti hyvää. Ei tule äkkiä mieleen Saision lisäksi kuin yksi lesbokirjailija, jota olen lukenut tietäen hänen lesboudestaan: Jeanette Winterson.
Joitain muita nimiä tärkeysjärjestykseen asettamatta: Toni Morrison, Vigdis Grimsdottir, Isaac B. Singer, Siegfried Lenz, Jaan Kross, Jose Saramago, Annie Proulx, Kerstin Ekman, Susann Sontag, Elie Wiesel, Steve Sem-Sandberg, Gabriel Garcia-Marquez, Amy Tan, Andre Brink, Orhan Pamuk, Paulo Coelho, Einar Mar Gudmundsson, V.S Naipaul ...
Pidän paljon espanjalaisen kielialueen kirjailijoista, venäläisistä nykykirjailijoista, afrikkalaisista, islantilaisista, juutalaisesta kirjallisuudesta, vanhoista venäläisistä klassikoista, intialaisista ... Siis loppujen lopuksi kaikesta! Koen mielettömiä seikkailuja löytäessäni uusia kirjailijoita uusilta alueilta, uusista kansallisuuksista. Kirjat ovat yksi suuri intohimoni, tunnustan. Uudet ja wanhat.
on hyvä maku;)
Minulla on ollut aivan liian pitkä tauko romaanien lukemisessa, mutta rakastan kirjoja. Lemppareita ovat olleet mm. Milan Kundera, Simone de Beauvoir, Kafka, Toni Morrison, Christa Wolf, Singer, Paul Auster, Mika Waltari ja Virginia Woolf.
Luen hyvin paljon tietokirjallisuutta, etenkin buddhalaisuuden yms. asioiden liepeiltä. Helena Sinervon Runoilijan talossa odottaa pöydällä ja luen sen seuraavaksi...pitkästä aikaa romaani:) Syytä olisi lukea enemmän romaaneja jos aion itse kirjoittaa.
kirjoja paljon. Kirjoittajalla ei ole väliä, eikä siis sukupuolellakaan.
Mä luen kausittain, tällä kertaa mulla on menossa omaelämäkertakausi, ja luen siitä kategoriasta niinkauan kaikkea kunnes mieli alkaa tehdä jotain muuta.
Lesbokirjallisuutta olen lukenut muutaman kirjan verran mutta en kyllä kokenut että kosketti minua kauheasti, aika perusmateriaa jossa vain sattui olemaan kaksi naista.
Lemppareita on sotakirjallisuus,ja kaikki missä on enemmän faktaa kuin fiktiota.
Luen ehkä n. 2 kirjaa viikossa, tietysti joskus tulee kirja jota pitää lukea koko yökin kun ei malta lopettaa, tosin ne on käynyt jo harvinaisiksi.
Minä luen paljon. Kaikenlaista kirjallisuutta.
Pääsääntöisesti englanninkielisiä pokkareita.
Mutta myös paljon lehtiä, tietokirjoja, nettiromaaneitakin.
Ja hyllyssä on metreittäin kirjoja!
ei väljä sukupuolella.
Joiltain riittää yks kirja. Esmees sitä Bukowskia en enää aijo lukea.
Muutama vuosi sitten luin uusiksi 70-luvun alussa
lukemiani opuksia.
Sinuhe oli edelleen hyvä, mutta Exodus oli jotenkin kärsinyt. Toisaalta välissä oli paljon Brinkkiä ja Urista.
Yleensä kysäsen immeisiltä heidän lempikirjaansa ja sitten koitan lukea sen. Bukowskikin kuului näihin.Ja se sadanvuoden yksinäisyys , sitä en o saannu loppuun.Kolme kertaa oon koittanu noin 7v välein, mut enkka vaan yli puolenvälin.
Lepsukirjoja enkuks ja suomeks.Niitä vaan harvon osuu kohdalle.
Punahilkka tai sinnepäin ,tais olla eka kirja, mis oli lepsu ja se oli opettaja. Sehän rupes tekeen hirveitä, kun meinas paljastua ja tais lopuks ittensä viellä liiskata.
Jotenkin tykkäsin siitä Kultavaarnasta.Siinä ei oikeestaan lepsuja ollu.Mystistä naisenergiaa lähinnä.
, että yhtäkään Päätaloo en aijo kanskan lukea.