Minkätakia tunnen näin? Ja mistä syntyy voimakas tunne tässä tilanteessa? Onko tämä mielen harha, vai kohtalon tuoma tilanne? Mitä tunnen? Miksi tunnen? Anteeksi, en lue rakkauskertomuksia, hertta-sarjaa, kirjoitan siksi harjaantumattomasti. Kun en kirjoita syvimpiä...en vain ymmärrä!
Olen ymmällään, ihmeissäni. Uuden edessä en sentään, vielä. Kaipaan vastauksia.
Olen ymmällään, ihmeissäni. Uuden edessä en sentään, vielä. Kaipaan vastauksia.
Vastaukset 10
Vanhimmat
En ole lukenut eläissäni hertta-sarjoja. Ja suosittelen sinuakin lukemaan niiden sijasta vaikka Väinö Linnan "Mustan rakkauden".
Jatketaan sitten. Onko se sinusta hullua, jos vaikka rakastankin sinua? Vai olenko asiaa kunnolla tiedostamattani niin ahdistunut elämäntilanteessani, että kuvittelen olevani?
Jos on niin, niin miksen sitten tunne mitään sellaista kohtaan, jolla tiedän sitä rakkautta olevan, vaan olen sen torjunut? Ehkä yksinkertaisesti kaipaan vaan ymmärrystä ja syvempää jotain, mitä kuorrutan tässä ylimääräisellä.
KIRJOITIT: " Onko se sinusta hullua, jos vaikka rakastankin sinua?"
VASTAAN: Luepa John Simonin kirjoittamasta teoksesta "Koneen ruhtinas. Pekka Herlinin elämä" luku "Itsen etsintä". Mainittu luku sisältää otteita merkittävän teollisuusmiehen kirjeistä morsiamelleen, ja sitten jo vaimolleen. Niistä näkee, miten pieni ihminen on tunteidensa edessä, olipa ammatillinen osaaminen ja asema mitä hyvänsä.
Rakastat ja et tunne mitään? Onko kyseessä yksi vai kaksi henkilöä? Tunteet yhteen henkilöön vai kahteen eri henkilöön?
Oletko mies vai nainen?
Eikös nimimerkki "lauantai" aivan selkeästi ihmettele, miksi hän kokee tuntevansa rakkautta jotakuta kohtaan, joka ei vaikuta hänestä kiinnostuneelta.Sen sijaan hän torjuu itsestään selkeästi kiinnostuneen henkilön.
Minusta "lauantain" kirjoituksessa ei ole mitään kummallista. Kuten vanha sanonta sanoo " Jos kaipaa suolaa, sokerista ei ole apua." Toisin sanoen , mikäli olet itse todella kiinnostunut jostakusta tietystä vastakkaisen sukupuolen edustajasta, ei häntä voi noin vain korvata toisella. (Ei auta mitään vaikka tämä toinen miten toisi itseään tykö, ja koettaisi olla viehättävä ja mukava.)
Tarkoitatko kello kahden kyläilyä minkä ehdin huomata?
Tarkoitan ja elämässä ei ehdi mitään jos ei kummastele!! Ja ymmärrän toki paljonkin, muttei se aina lohduta itsekseen ymmärtää. Ei se lohduta. Olen muuten ehtinyt tänään yhtä jos toista viikonloppumenoa, ei tämä kaikkea aikaa vienyt. Illalla aion ehtiä lisää!
KIRJOITIT: " miksen sitten tunne mitään sellaista kohtaan, jolla tiedän sitä rakkautta olevan, vaan olen sen torjunut."
VASTAAN: Asiantuntijat väittävät, että jos ihminen on osannut lapsuudessaan ja nuoruudessaan vain kaivata rakkautta, hän ei pääse sen pidemmälle (tällä saralla) aikuisenakaan, ilman ammattiapua.
Toisin sanoen, isän rakkautta vaille jäänyt tytär tai äidin rakkautta vaille jäänyt poika on tottunut aina vain kaipaamaan osakseen vastakkaisen sukupuolen rakastavia tunteita; tällainen ihminen voi ahdistua ja joutua ymmälleen uudessa tilanteessa aikuisena, kun joku osittaa hänelle suoraan kiintymystään.
Ja joku henkilö voi miellyttää siksi niin oudosti, että hän muistuttaa itselle läheisempää vanhempaa luonteenpiirteiltään, toimintatavoiltaan, ulkonäöltään jne. Ihminen pyrkii aikuisena tiedostamattaan luomaan toisinnon merkityksellisestä lapsuuden ihmissuhteesta, ja elämään vanhaa uudestaan läpi.
Jos lapsuuden suhteessa on ollut paljon huonoa, henkilö toivoo voivansa ratkaista aikuisuuden suhteessa vanhat ristiriidat, ja eheytyvänsä näin mieleltään.
Ihannetapauksessa näin, luemma tapahtuukin.
HRJ EI RAKASTA KUKAAN. HRJ RAKASTAA TÖITÄ. SE TEKEE TÖITÄ JA VIE TYÖPAIKAT.
Älä ylianalysoi :) näen meidät yhdessä....