En vieläkään ymmärrä miten kovan kohun tämä minun tapaukseni on nostanut. En ymmärrä sitäkään, että minua epäillään vajaavaiseksi, teiniksi, provoksi tai muuten vain tyhmäksi. Pahin on se että minua todella luullaan valehtelijaksi.
Kirjoitin TEO:lle kaksi a4:sta kummallekin puolelle tarinaa itsestäni ja tilanteestani ja uskon ,että se ,että sain luvan tähän operaatioon, johtui monen asian yhteissummasta. En ole jaksanut niitä kaikkia kirjoittaa tänne ja se on ilmeisesti johtanut siihen ,että minut on ymmärretty aivan väärin.
Luin noita vanhoja kirjoituksia ja huomasin välillä, että kirjoitukseni vaikuttivat hieman kylmiltä ja lapsellisilta, mutta en ilmeisesti kirjoittaessnao ole niin tarkkaan ajatellut miten olen sen kirjoittanut vaan antanut tulla vaan mitä mieleen on juolahtanut.
Niille joita kiinnostaa...
Palasin kouluun vasta tänään. Otin lisää sairaslomaa, koska halusin olla fyysisesti ja henkisestikin aivan kunnossa ennnenkuin palasin arkirutiineihin... Nyt voin jo hyvin, oikeasti. Edelleen en kadu tekoani, koska, vaikka itserakkaalta kuulostaakin, tiedän että tein oiekan ratkaisun. En enää kuitenkaan mene tähän sen enempää.
Minusta olisi myös erittäin hyvä idea perustaa kaksi abortti-keskustelua, jossa toisessa saisi enemmän kirjoitella niitä mielipidejuttuja ja toisessa voisi kysellä neuvoja. Tämän kysymyspuolen sheriffi pitäisi sitten huolen, että tämä keskustelupuoli pysyisi asiallisena. Suomessa on varmasti paljon naisia, jotka kaipaisivat apua ongelmiinsa tästä ko. asiasta, ja olisi mielestäni hyvä ,että olisi edes joku paikka missä saisi suhteellisen äkkiä apua ongelmiinsa ja ilman sitä tuomitsemista.
Se ryöppu jonka sain osakseni sattui ihan oikeasti, jos en olisi lopettanut lukemista, olisin varmaan vieläkin sairaslomalla. Jos olisin vähän heikompiluontoinen tai en olisi ollut varma päätöksestäni (jota monet varmasti ovat) en tiedä missä olisin...
Mielestäni täälläkin pitäisi kuitenkin säilyttää jonkinlainen suhteellisuuden taju. Kenenkään haukkuminen ja suoranainen herjaaminen ei auta ketään, ei edes sen kirjoittajaa...
Kirjoitin TEO:lle kaksi a4:sta kummallekin puolelle tarinaa itsestäni ja tilanteestani ja uskon ,että se ,että sain luvan tähän operaatioon, johtui monen asian yhteissummasta. En ole jaksanut niitä kaikkia kirjoittaa tänne ja se on ilmeisesti johtanut siihen ,että minut on ymmärretty aivan väärin.
Luin noita vanhoja kirjoituksia ja huomasin välillä, että kirjoitukseni vaikuttivat hieman kylmiltä ja lapsellisilta, mutta en ilmeisesti kirjoittaessnao ole niin tarkkaan ajatellut miten olen sen kirjoittanut vaan antanut tulla vaan mitä mieleen on juolahtanut.
Niille joita kiinnostaa...
Palasin kouluun vasta tänään. Otin lisää sairaslomaa, koska halusin olla fyysisesti ja henkisestikin aivan kunnossa ennnenkuin palasin arkirutiineihin... Nyt voin jo hyvin, oikeasti. Edelleen en kadu tekoani, koska, vaikka itserakkaalta kuulostaakin, tiedän että tein oiekan ratkaisun. En enää kuitenkaan mene tähän sen enempää.
Minusta olisi myös erittäin hyvä idea perustaa kaksi abortti-keskustelua, jossa toisessa saisi enemmän kirjoitella niitä mielipidejuttuja ja toisessa voisi kysellä neuvoja. Tämän kysymyspuolen sheriffi pitäisi sitten huolen, että tämä keskustelupuoli pysyisi asiallisena. Suomessa on varmasti paljon naisia, jotka kaipaisivat apua ongelmiinsa tästä ko. asiasta, ja olisi mielestäni hyvä ,että olisi edes joku paikka missä saisi suhteellisen äkkiä apua ongelmiinsa ja ilman sitä tuomitsemista.
Se ryöppu jonka sain osakseni sattui ihan oikeasti, jos en olisi lopettanut lukemista, olisin varmaan vieläkin sairaslomalla. Jos olisin vähän heikompiluontoinen tai en olisi ollut varma päätöksestäni (jota monet varmasti ovat) en tiedä missä olisin...
Mielestäni täälläkin pitäisi kuitenkin säilyttää jonkinlainen suhteellisuuden taju. Kenenkään haukkuminen ja suoranainen herjaaminen ei auta ketään, ei edes sen kirjoittajaa...
Vastaukset 19
Vanhimmat
uskoisit jo, ettei täältä mitään oikeita neuvoja saa.Mene lääkärille jos kaipaat tietoa tai tukea.
Voisit myös käsitellä lääkärillä tuota huomiohakuisuuttasi. Pikkuisen vaikutat persoonallisuushäiriöiseltä.
En todellakaan enää halua apua mihinkään, olen jo apuni saanut.
Kyllä täältä vain oikeitakin neuvoja saa, olne lukenut montakin erittäin asiallista viestiä.
Lääkärit eivät osaa vastata kysymyksiin joita täällä kysytään. Oma lääkärini ei välittänyttuon taivaallista kysymyksistäni, hoitaja nyt vähän enemmän. Parhaiten osaa neuvoa sellainen, joka on käynyt saman läpi. Nyt kun eletään tätä nykyaikaa niin netti on monellekin ihmiselle se tärkeä tiedonetsintäpaikka, vaikka kaikkea ei pidäkään uskoa mitä lukee...
En ole siis huomihakuinen ihminen, en todellakaan. Ei ole minun syyni tai tarkoitukseni, että viestini johti tällaiseen kaaokseen tällä keskustelupalstalla.
Enkä toki ole persoonallisuushäiriöinen, ehkä itse olet? Anteeksi jos olen näitä nykyajan nörttejä jotka usein turvautuvat nettiin etisessään neuvoa asioihin...
että olet taas voimissasi! Jäin ihmettelemään kanssa tuota viestien ryöppyä, ja kun ei enää osattu mitenkään mollata, moititaan huomionhakuiseksi... hohhoi, kun jollain taas välähti.
Netistä tosiaan löytää paljon hyvää tietoa ja tukeakin joskus, jos sattuu oikeat ihmiset oikeaan paikkaan. Eikä jää huomaamatta, että myös järjenvähyys on edustettuna tällä palstalla. Todella harmillista, että jouduit ottamaan lisää sairaslomaa varsinkin jos se johtui näiden pököpäiden jutuista. Vaikka ne kuinka yrittää kiertää ja olla lukematta, tiedän, ettei se niin vaan onnistu. Toivottavasti olet jo vahvempi kohtaamaan uudet haasteet ja selviät niistä vahvempana ihmisenä.
Edelleen tsemppiä sulle jatkossa, ihanaa tulevaa kevättä!
Hei ihan totta. Jos uudestaan ja uudestaan kirjoittelee samasta asiasta ja nyt vielä kun "operaatio" on jo tehty vielä tulee kerjäämään(mitä? myötätuntoa, huomiota?)Ja vielä tuollaiseen tyyliin "OLEN IHAN MURTUNUT TÄSTÄ PALUTTEESTA..., minä raukka, olosuhteiden uhri jne."
niin minun mielestäni persoona haiskahtaa hitusen huomiohakuiselta.
En ole huomionhakuinen. Olen Mirc-veteraani jo vuodesta -95 ja tottunut käymään keskusteluja (järkeviäkin) netin välityksellä, jos se sinun mielestäsi kuulostaa huomionhakuiselta niin jatka ihan rauhassa luulojasi.
Jossain vaiheessa kirjoitinkin että käytän tätä keskustelupalstaa käydessäni läpi kokemustani, en ymmärrä mitä "väärää" siinä on jos haluan keskustella siitä mitä minulle tapahtui.
Ei tarvitse lukea minun viestejäni/minua koskevia viestejä jos niin paljon ahdistaa...
Kouluttaudutko kenties sos. ja terv.huolto-alalle?
Tuo "sori, anteeksi että olen olemassa-marttyyriasenne, ja "minua kohdellaan väärin"-viesti on tosi huolestuttavaa ja voisi olla aiheellista vaihtaa alaa jos näin on. Vaihda levyä jos haluat keskustella.
En ole abortinvastustaja, päinvastoin.
lääkäri ei sinun kysymyksiisi välittänyt vastata?
johtuisikohan kenties siitä kun joutui tekemään niinkin julman teon ja keskeyttämään pienen ihmisen alun elämän...
lopeta sinä tuo paskan jauhanta sinusta ja elämän tilanteesta ja muista sattumien summasta.
KATUSIT EDES!
toivottavasti joskus tunnet tyhjyyttä sisimmässäsi, toivon että öisin unissasi kuulet oman lapsesi vaikertavan ja huutavan apua sinulta, omalta äidiltään.
etkö todellakaan tuntenut minkäänlaista yhteyttä lapseesi? etkö tuntenut hänen liikkeitään?
miten sinä saatoit???
En ilmeisesti osaa ilmaista itseäni täällä tarpeeksi hyvin, kun koko ajan ymmärretään väärin...
En ole kouluttautumassa sos. ja terv.huolto-alalle. En kaipaa säälintää tms. ja olen tässä yrittänyt vaan saada ihmiset tajuamaan, että yritettäisiin olla vähän suvaitsevaisempia toisiamme kohtaan. Sitä myös, että ei vaan haukuttaisi vaan keskusteltais ihan asiallisesti...
"Vaihda levyä"... mitenkähän minun tässä pitäisi nyt sitten kirjoitella... osaisitkohan sinä viisaampana neuvoa...
todellakaan tuntenut mitään liikettä. Olen lukenut että jos on ensimmäistä kertaa raskaana ei osaa niitä liikkeitä oikein tunnistaakaan...
Tämä ko. lääkäri ei todellakaan tehnyt minulle aborttia, hän vain katsoi ultralla mahaani... Voi olla ,että hän ei kyennyt vastaamaan kysymyksiini ,koska oli ahdistunut asiasta, mutta mielestäni lääkärin tulee olla puolueeton ja pitää tuollaisissa tilanteissa omat tunteensa kurissa... Uskon että hoitajilla, jotka minua hoitivat oli paljon pahempi olla, mutta he sentään jaksoivat auttaa... siitä heille todella suuri kiitos.
En kadu edelleenkään tekoani... ihme ettei hmiset tajua. Jos on tehnyt oikean ratkaisun niin ei sitä kadu.
En ole edes varma oliko lapseni kunnossa, koska hoitaja ei tunnistanut siitä oliko siinä istukka vai ei... (jouduin siis kaavintaan lopuksi, koska istukka ei ollut tullut ulos)
En ajattele itseäni lapsen äitinä, koska en tuntenut mitään yhteyttä siihen...
Enköhän ole jo moneasti kertonut kuinka saatoin, joten en edes aio yrittää enää selittä syitäni...
minä tunsin lapseni liikkeet rv18, rv21 miehenikin tunsi ensimmäisen kerran potkaisun.
sinä olet julma.
onneksi et kuulu minun tuttavapiiriini, en ikinä voisi katsoa sinua silmiin.
anteeksi minun julmuuteni ja ehkä osittainen sokeutenikin tässä asiassa, mutta...tuntuu jotenkin pahalta kuvitella itseäni samaan tilanteeseen, lähinnä nousee pala kurkkuun ja tunnen ääretöntä vihaa...ja ikävää pientä lasta kohtaan... onneksi minä en päätynyt aborttiin silloin kun sitä harkitsin...
noh...se oli sinun päätöksesi, vaikka en sitä hyväksykkään, en ole mikään tuomitsemaankaan...
Tuosta lapsen liikkumisesta... Ododtatko ensimmäista lastasi? ehkä osaat tunnistaa liikkeet? Oletko suhteellisen laiha? laihat tuntee liikkeet paremmin, kun ei ole edessä paksua rasvakerrosta... Tuokin asia on niin yksilöllistä, että et voi väittää että minun olisi pitänyt tuntea liikkeet...
En ole julma ihminen. Ehkä tässä asiassa olenkin, en kuitenkaan pidä itseäni yleisesti ottaen julmana. Olen kaveripiirini tuki ja turva, ja olen aina ollut se joukon ilopilleri. Tosin tämä kokemus on saanut minut vähän taas aikuistumaan.
Kiitos kun et tuomitse... voin ymmärtää että että et ymmärrä tilannettani enkä sitä vaadikaan, vaikka jotkut täällä luulevat että vaadin ymmärrystä.
Ihmisillä on eri tilanteet, eri prioriteetit eikä minun mielestäni ketään tulisi tuomita siitä että tietää mitä elämältänsä haluaa...
lastani, enkä ole mikään laiheliini...en sinne päinkään...
tuo eilinen tuohtumukseni oli lähinnä sitä kun olin juuri käynyt katsomassa abortoitujen vauvojen kuvia...tosi järkyttävää katsottavaa, varsinkin kun olin itse niin lähellä tehdä sen ja nyt sylissäni tuhisee oma pikku nyytti...
olen jonkin verran seurannut sinun viestejäsi, aikaisemmin en ole vastannut mitään, eiliseen asti olen ajatellut sen olevan sinun oma asiasi ja sinun valintasi...tänään olen osittain samaa mieltä, se vain ihmetyttää, ettet tosiaankaan tiennyt aikasemmin olevasi raskaana...itse "tiesin" hyvin varhaisessa vaiheessa vaikka kuukautiseni ovat aina olleet hyvin epäsäännölliset enkä ole niistä mitään kirjaa pitänyt, jonkun aikaa meni ennen kuin tein testin joka näyttikin positiivista...aikani jahkailin ja jahkailin ennen kuin uskalsin soittaa neuvolaan, neuvolasta sain lähetteen gynepolille, jossa pääsin ultraan (tässä vaiheessa olin päättänyt tehdä abortin), lääkäri totesi minun olevan rv12, katsoin kuvaruudusta pientäni ja se oli jo niin ihmisen näköinen että en aborttia voinut enää harkitakkaan...
niin...meillä näin, teillä teidän tavalla...
toisaalta olen kyllä sitä mieltä, että enää tuossa vaiheessa EI lain mukaan PITÄISI saada tehdä aborttia, ilman erittäin painavaa syytä (raiskaus, lapsen sairaus, äidin henki vaarassa ym...).
sitä myös mietin; harkitsitko koskaan synnyttäväsi lasta ja antavasi hänet sitten adoptoitavaksi? tiedän että tuo asia saattaa olla jopa vaikeampaa kuin itse abortti, kun "joutuisi" ajattelemaan läpi elämänsä että missä hän on ja miten hän voi...mutta harkitsitko asiaa?
millainen oli muuten toimenpide? miten lääkärit suhtautuivat sinuun?
No jaa, en tiedä miksen tajunnut... muita syitä oli varmaan se, että tosiaan luulin olevani hedelmätön ja se että viime syksy oli opiskelujen kannalta niin hektistä ,että ei tuollaidet asiat edes tullut mieleen... (osaksi ajattelin sen kuukautisten poisjäännin johtuneen juuri stressistä...)
Kun olin ultrassa en saanut mitään selvää siitä ultrakuvasta... en nähnyt mitään liiketta ja jo vähän aikaa luulin etten olekaan raskaana vaan että minulla on jokin sairaus...
on täynnä vittumaisia ihmisiä.
Teit varmasti sulle oikean ratkaisun. Älä välitä näistä haukkujista. Nehän on sulle täysin tuntemattomia ihmisiä. Ei niiden mielipiteet saa vaikuttaa sun elämään.
Anna elämän jatkua.
Tsemppiä!
Olisi todella valaisevaa tietää, miksi jätit raskaudenkeskeytyksen niin myöhäiseen ajankohtaan?
Noista sotkuisista viestiketjuista ei saa selvää
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000006661826
Jep, tuosta se siis alkoi. Mutta myöhemminhän tyyppi kertoi syyksi sosiaaliset seikat.
Luultavasti tämä mahakas henkilö on keksinyt koko jutun.Nauttii nyt kovasti, kun ihmiset ovat kuohuksissaan asiasta.Mielenterveysongelma taustalla?
Olen aina ollut lihava, olin avioliitossa 4 vuotta ja en tullut raskaaksi vaikka yritettiin ja luulin olevani hedelmätön, kuukautiseni ovat aina olleet todella epäsäännölliset ja joskus ovat olleet tulematta monta kuukauttakin.
Kuten olen monta kertaa jo sanonut taustalla on paljon asioita , jotka vaikuttivat päätökseeni.
En ole mielenterveysongelmallinen ihminen, paitsi jos kunnianhimoisuus lasketaan sairaudeksi...
Lukisitte kaikki viestit ennenkuin haukutte mielisairaaksi, tms.