Takana vakava burnout ja sen jälkeen vielä paljon vaikeuksia elämässä, surua, vastoinkäymisiä ym. Olen aina ollut kiva, sosiaalinen, mukavaa seuraa ja minua on arvostettu. Nyt sitten burnoutini jälkeen ihmiset ovat suhtautuneet minuun ihan eri tavalla, tuntemattomatkin ja sosiaalisissa tilanteissa jään monesti yksin ja tämä on todella outoa. Esim. jos olemme isolla porukalla syömässä ja istun pöydän keskivaiheilla, niin vieressäni olevat juttelevat toisella puolella istuvien kanssa ja minä istun siinä keskellä ilman juttukaveria. Ennen minä olin se, kenen puoleen käännyttiin. Toinen esimerkki on työporukan juhlista, jossa ihmiset juttelevat pienissä porukoissa. Yritän mennä mukaan, mutta pikkuhiljaa huomaan, että juttu tyrehtyy ja porukka hajoaa. Kaikkein pahinta on, että esim. baarissa tai keikoilla ympärilläni on aina tyhjää!!! Siis vaikka paikka olisi tupaten täynnä, niin minun lähelläni on varmasti sellainen outo tyhjä alue ja tämä on tosi kummallista. Olen jopa kysynyt parilta hyvältä ystävältäni, että haisenko pahalle, enkä kuulemma haise. Ehkä ympärilläni on jokin merkillinen huono energia tai jotain!
Yksi asia mikä mielestäni liittyy tähän myös, on se, että minua on ryhdytty pitämään lapsellisena, esim. kaupan kassa saattaa ei nyt ihan lässyttää, mutta ei minulle ennen puhuttu noin. Välillä pohdin, että vaikutanko jotenkin vajaaälyiseltä.
Olen aina ollut hyvin jämäkkä, reipassanainen ja työssä minua on arvostettu. Nyt lauseeni keskeytetään ja esimieskään ei ota ehdotuksiani huomioon ja mikään, mitä teen, ei ota ns. tulta alleen. Ja sitten saan huomata, että joku toinen sanoo samaa kuin minä ja häntä kyllä kuunnellaan.
Olen ihan nätti ja aiemmin miehet kiinnittivät huomiota minuun, nyt olen kuin ilmaa, siis todella, miehet eivät edes huomaa minua. Enkä ole siis burnoutin myötä repsahtanut vaan huolehdin itsestäni hyvin.
Tuntuu kurjalta, että jään huomiotta ja että minua vältellään ja haluaisin tietää, mistä tämä kaikki johtuu ja että onko kellään muulla kokemusta vastaavasta. Jotainhan minussa on täytynyt muuttua, koska ihmisten suhtautuminen on muuttunut noin rajusti.
Yksi asia mikä mielestäni liittyy tähän myös, on se, että minua on ryhdytty pitämään lapsellisena, esim. kaupan kassa saattaa ei nyt ihan lässyttää, mutta ei minulle ennen puhuttu noin. Välillä pohdin, että vaikutanko jotenkin vajaaälyiseltä.
Olen aina ollut hyvin jämäkkä, reipassanainen ja työssä minua on arvostettu. Nyt lauseeni keskeytetään ja esimieskään ei ota ehdotuksiani huomioon ja mikään, mitä teen, ei ota ns. tulta alleen. Ja sitten saan huomata, että joku toinen sanoo samaa kuin minä ja häntä kyllä kuunnellaan.
Olen ihan nätti ja aiemmin miehet kiinnittivät huomiota minuun, nyt olen kuin ilmaa, siis todella, miehet eivät edes huomaa minua. Enkä ole siis burnoutin myötä repsahtanut vaan huolehdin itsestäni hyvin.
Tuntuu kurjalta, että jään huomiotta ja että minua vältellään ja haluaisin tietää, mistä tämä kaikki johtuu ja että onko kellään muulla kokemusta vastaavasta. Jotainhan minussa on täytynyt muuttua, koska ihmisten suhtautuminen on muuttunut noin rajusti.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sinussa ei ole mitään vikaa, vaikka tuosta voikin tulla sellainen olo. Ilmiössä on varmasti jotain samaa, kuin siinä, että entisestä koulukiusatusta tulee uudessa koulussa kiusattu. Ehkä ihmiset vaistoavat jotakin alitajuisesti, mutta toistaen, mitään vikaa se ei kuitenkaan ole. Oletko jäänyt jumiin burnout ajatuksiin, kannatko raskaasti kaunaa/häpeää? Työstä tunteitasi, vaikka terapian avulla jos mahd. Rakasta itseäsi, huolehdi itsestäsi.
Jos susta ei ole mitään iloa taikka hyötyä muille, ei ketään kiinnosta. Jos olet vielä joku köyhä, kiinnostat vieläkin vähemmän.
Sinä et ole selkeästi vielä terve, kun kuvittelet tuollaista. Ymmärrät varmaan, että väite: "tuntemattomatkin kartaa" on jotain harhaista. Kerro lääkärillesi ja saat toivottavasti apua.