Voiko sinkku olla onnellinen? Ja mitä onni

Onnellisuus on oikeastaan jo sitä, että hyväksyt sen mitä olet ja kuka olet. En osaa ehkä purkaa tarpeeksi ymmärrettävästi, mutta jos tuosta jonkun murusen saisi haukattua. :)

Ei se onni ole ainakaan aina suinkaan mitään hankittua, se on ihan jo olemassa olemista...asioiden hyvänä kokemista, myös niiden huonojen asioiden kääntäminen hyväksi ja kasvattavaksi voi oleellisesti vaikuttaa onnellisuuden kokemiseen.

mazy kirjoitti:

Onnellisuus on oikeastaan jo sitä, että hyväksyt sen mitä olet ja kuka olet. En osaa ehkä purkaa tarpeeksi ymmärrettävästi, mutta jos tuosta jonkun murusen saisi haukattua. :)

Ei se onni ole ainakaan aina suinkaan mitään hankittua, se on ihan jo olemassa olemista...asioiden hyvänä kokemista, myös niiden huonojen asioiden kääntäminen hyväksi ja kasvattavaksi voi oleellisesti vaikuttaa onnellisuuden kokemiseen.

Lue lisää

Olet hieman naiivi.

"Onnellisuus on oikeastaan jo sitä, että hyväksyt sen mitä olet ja kuka olet."

Tämä ei millään tavalla estä ihmistä kokemasta syvää yksinäisyyttä. Toki ehkä kysyisit sitten, miksi yksinäinen ei voi olla onnellinen. Siihen en osaa vastata.

lempeä_herätys kirjoitti:

Olet hieman naiivi.

"Onnellisuus on oikeastaan jo sitä, että hyväksyt sen mitä olet ja kuka olet."

Tämä ei millään tavalla estä ihmistä kokemasta syvää yksinäisyyttä. Toki ehkä kysyisit sitten, miksi yksinäinen ei voi olla onnellinen. Siihen en osaa vastata.

Lue lisää

Eihän onnellisuus tarkoita sitä, ettei voisi olla onnetonkin. Ne ei sulje toisiaan pois. Mulla on ehkä hiukan Jin ja Jang tyyppinen näkemys tässä takana. Elämä on tasapainoilua ja se löytyy itsestä se tasapaino. :)

Aina, ei muista.

mazy kirjoitti:

Onnellisuus on oikeastaan jo sitä, että hyväksyt sen mitä olet ja kuka olet. En osaa ehkä purkaa tarpeeksi ymmärrettävästi, mutta jos tuosta jonkun murusen saisi haukattua. :)

Ei se onni ole ainakaan aina suinkaan mitään hankittua, se on ihan jo olemassa olemista...asioiden hyvänä kokemista, myös niiden huonojen asioiden kääntäminen hyväksi ja kasvattavaksi voi oleellisesti vaikuttaa onnellisuuden kokemiseen.

Lue lisää

Joo. Sulla on hyviä ajatuksia :)

mazy kirjoitti:

Eihän onnellisuus tarkoita sitä, ettei voisi olla onnetonkin. Ne ei sulje toisiaan pois. Mulla on ehkä hiukan Jin ja Jang tyyppinen näkemys tässä takana. Elämä on tasapainoilua ja se löytyy itsestä se tasapaino. :)

Aina, ei muista.

Lue lisää

Kyllä. Minä olen esimerkiksi viime aikoina saanut suurta lohtua nälästä. Mutta siitä ei oikein voi puhua kenellekään, koska harva ymmärtäisi. Mutta minut se tekee onnellisemmaksi.

mazy kirjoitti:

Eihän onnellisuus tarkoita sitä, ettei voisi olla onnetonkin. Ne ei sulje toisiaan pois. Mulla on ehkä hiukan Jin ja Jang tyyppinen näkemys tässä takana. Elämä on tasapainoilua ja se löytyy itsestä se tasapaino. :)

Aina, ei muista.

Lue lisää

Se pitää itse löytää se tasapaino, kyllä sen sitten takuu varmasti tuntee, kun sen löytää. Se huima kevennys olotilaan, kun se "klik" osuu paikalleen. :)

Hankala selittää, se pitää oikeastaan kokea.

wanhaämmä kirjoitti:

Joo. Sulla on hyviä ajatuksia :)

Samoin sulla, huomasin tuolla alhalla, että olit kirjoitellut asiaa! :D

Ehkä se hyvä terveys on sellaista, että ei ole vakavia sairauksia. Pitkässä juoksussa hetkellinen sairastuminen ei haittaa, mutta harva todella sairas taitaa pystyä olemaan niin hirvittävän onnellinen? Tietysti jos on vakavasti sairas ja melkein tervehtyy niin voi kokea onnellisuutta melkein terveenä. Onni taitaa olla aivojen kemiaa ja olotila. Kovin tietoisesti sitä ei voi pakottaa ja päättää, että nyt minä olen onnellinen. Itse esimerkiksi olin eilen onnellinen, kun kaunis nainen salli minun tulla pöytäänsä yliopistolla ja jutteli minulle. Hänen myötään koin itsekin olevani jossain määrin viehättävä ja hyväksytty.

Faith.Hope.Love kirjoitti:

Ehkä se hyvä terveys on sellaista, että ei ole vakavia sairauksia. Pitkässä juoksussa hetkellinen sairastuminen ei haittaa, mutta harva todella sairas taitaa pystyä olemaan niin hirvittävän onnellinen? Tietysti jos on vakavasti sairas ja melkein tervehtyy niin voi kokea onnellisuutta melkein terveenä. Onni taitaa olla aivojen kemiaa ja olotila. Kovin tietoisesti sitä ei voi pakottaa ja päättää, että nyt minä olen onnellinen. Itse esimerkiksi olin eilen onnellinen, kun kaunis nainen salli minun tulla pöytäänsä yliopistolla ja jutteli minulle. Hänen myötään koin itsekin olevani jossain määrin viehättävä ja hyväksytty.

Lue lisää

No vaikkapa edesmennyt Hanna-Riikka Siitonen tai ylipäänsä ihminen, jolla on jokin vakava sairaus. Sen kanssa elää veitsenterällä ja sairaus aiheuttaa omia ongelmiaan jatkuvasti. Miksipä ei kuitenkin voisi olla onnellinen? Miksei voisi olla onnellinen, vaikka tietäisi viikon sisällä kuolevansa? Kun terveyttä ei ole, sitä ei enää pidä itsestäänselvyytenä, kuten terveet yleensä pitää. Siihin pitää sopeutua ja oppia elämään sen kanssa, väitän myös että sairaudet opettaa elämästä nauttimaankin. Tietynlaista nöyryyttä ja olemassa olon ja elämän kokemisen iloa.

Minusta tuntuu, että ihminen harvoin osaa olla oikeasti onnellinen, jos elämä on liian helppoa. Mutu. :)

Faith.Hope.Love kirjoitti:

Ehkä se hyvä terveys on sellaista, että ei ole vakavia sairauksia. Pitkässä juoksussa hetkellinen sairastuminen ei haittaa, mutta harva todella sairas taitaa pystyä olemaan niin hirvittävän onnellinen? Tietysti jos on vakavasti sairas ja melkein tervehtyy niin voi kokea onnellisuutta melkein terveenä. Onni taitaa olla aivojen kemiaa ja olotila. Kovin tietoisesti sitä ei voi pakottaa ja päättää, että nyt minä olen onnellinen. Itse esimerkiksi olin eilen onnellinen, kun kaunis nainen salli minun tulla pöytäänsä yliopistolla ja jutteli minulle. Hänen myötään koin itsekin olevani jossain määrin viehättävä ja hyväksytty.

Lue lisää

Tätä on itse asiassa tutkittu ihmisillä, jotka ovat joutuneet pyörätuoliin. Olivat vuoden päästä yhtä onnellisia kuin ennen onnettomuutta kun olivat uusiin rajoituksiinsa tottuneet.

Eli vamma tai sairaus ei estä ihmisen perusonnellisuutta.

NainenRuudunTakaa kirjoitti:

Tätä on itse asiassa tutkittu ihmisillä, jotka ovat joutuneet pyörätuoliin. Olivat vuoden päästä yhtä onnellisia kuin ennen onnettomuutta kun olivat uusiin rajoituksiinsa tottuneet.

Eli vamma tai sairaus ei estä ihmisen perusonnellisuutta.

Lue lisää

Mutta niillä pyörätuoli ihmisillä voi olla hyvä terveys muuten. En väitä, että se edellyttää pakolla kaikissa tapauksissa hyvää terveyttä, mutta tietyllä tavalla fyysinen hyvinvointi vaikuttaa onnellisuuteen. Jos on pahaolo sairaudesta johtuen niin vaikea on olla onnellinen!

Faith.Hope.Love kirjoitti:

Mutta niillä pyörätuoli ihmisillä voi olla hyvä terveys muuten. En väitä, että se edellyttää pakolla kaikissa tapauksissa hyvää terveyttä, mutta tietyllä tavalla fyysinen hyvinvointi vaikuttaa onnellisuuteen. Jos on pahaolo sairaudesta johtuen niin vaikea on olla onnellinen!

Lue lisää

Näet asian nyt niin, että koko ajan pitäisi olla onnellinen. Ei se niin voi mennä.

mazy kirjoitti:

No vaikkapa edesmennyt Hanna-Riikka Siitonen tai ylipäänsä ihminen, jolla on jokin vakava sairaus. Sen kanssa elää veitsenterällä ja sairaus aiheuttaa omia ongelmiaan jatkuvasti. Miksipä ei kuitenkin voisi olla onnellinen? Miksei voisi olla onnellinen, vaikka tietäisi viikon sisällä kuolevansa? Kun terveyttä ei ole, sitä ei enää pidä itsestäänselvyytenä, kuten terveet yleensä pitää. Siihin pitää sopeutua ja oppia elämään sen kanssa, väitän myös että sairaudet opettaa elämästä nauttimaankin. Tietynlaista nöyryyttä ja olemassa olon ja elämän kokemisen iloa.

Minusta tuntuu, että ihminen harvoin osaa olla oikeasti onnellinen, jos elämä on liian helppoa. Mutu. :)

Lue lisää

Niin Job kärsi ja saavutti lopulta onnen Raamatussa. Voi kuolevakin olla onnellinen, mutta niin väittetään, että hyvä terveys vaikuttaa onnellisuuteen. Luin juuri englanninkielellä wikipediasta "happiness" haulla. Oikeastaan aloituksen kohdat on otettu sieltä kooten sekä tulkiten. Ilmeisesti osa väitteestä perustuu jonkinlaisiin onnellisuustutkimuksiin. Wikipediahan on Jumalan sanaa ja tieteellinen totuus? ;)

wanhaämmä kirjoitti:

Näet asian nyt niin, että koko ajan pitäisi olla onnellinen. Ei se niin voi mennä.

Minä on taas sitä mieltä, että joskus pitää olla vähän onneton, jotta pystyy olemaan ehkä todella onnellinen, kun sen onnen ilon hetken löytää?

Faith.Hope.Love kirjoitti:

Niin Job kärsi ja saavutti lopulta onnen Raamatussa. Voi kuolevakin olla onnellinen, mutta niin väittetään, että hyvä terveys vaikuttaa onnellisuuteen. Luin juuri englanninkielellä wikipediasta "happiness" haulla. Oikeastaan aloituksen kohdat on otettu sieltä kooten sekä tulkiten. Ilmeisesti osa väitteestä perustuu jonkinlaisiin onnellisuustutkimuksiin. Wikipediahan on Jumalan sanaa ja tieteellinen totuus? ;)

Lue lisää

Tietysti hyvä terveys mahdollistaa asioita, joita huono terveys ei välttämättä tai rajoittaa. Mutta sitten on vielä sekin, että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa. Ihmisen pitää oppia näkemään myös elämässään mahdollisuuksia ja tilaisuuksia, eikä vain niiden menetyksiä. :)

Se on kuin itsetuntokin, kaikki riippuu siitä miten suhtaudut siihen mitä sinulla on. Mä olen ollut lapsesta saakka sairas monella tavalla fyysisesti, en kuolettavasti mutta toimintakykyä oleellisesti heikentävästi. Siksi mä puhun tavallaan omastakin kokemuksestani, koska olen kokenut valtavaa fyysistä ja henkistä tuskaa, mutta olen aina halunnut kokea myös valtavaa fyysistä ja henkistä hyvää oloa. Niinpä on pitänyt keskittää voimavarat niihin asioihin, jotka tuo sitä hyvää oloa ja tasapainottaa sitä tuskaa....onnellisuus ei ole itseasiassa mitenkään vaikea asia saavuttaa. :)

Se on vaan omien sisäisten juttujen kuuntelua ja oivallusta. Lyhyesti.

Nyt meen nukkumaan flunssaani pois. :)

mazy kirjoitti:

Tietysti hyvä terveys mahdollistaa asioita, joita huono terveys ei välttämättä tai rajoittaa. Mutta sitten on vielä sekin, että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa. Ihmisen pitää oppia näkemään myös elämässään mahdollisuuksia ja tilaisuuksia, eikä vain niiden menetyksiä. :)

Se on kuin itsetuntokin, kaikki riippuu siitä miten suhtaudut siihen mitä sinulla on. Mä olen ollut lapsesta saakka sairas monella tavalla fyysisesti, en kuolettavasti mutta toimintakykyä oleellisesti heikentävästi. Siksi mä puhun tavallaan omastakin kokemuksestani, koska olen kokenut valtavaa fyysistä ja henkistä tuskaa, mutta olen aina halunnut kokea myös valtavaa fyysistä ja henkistä hyvää oloa. Niinpä on pitänyt keskittää voimavarat niihin asioihin, jotka tuo sitä hyvää oloa ja tasapainottaa sitä tuskaa....onnellisuus ei ole itseasiassa mitenkään vaikea asia saavuttaa. :)

Se on vaan omien sisäisten juttujen kuuntelua ja oivallusta. Lyhyesti.

Nyt meen nukkumaan flunssaani pois. :)

Lue lisää

Lisään, että sille että on sairas tai jotenkin eri asemassa, kun muut jonkun asian takia. Niin sille ei kannata antaa liikaa jalansijaa, että vittu kun vituttaa olla sairas ja epäonnistunut yksilö, vaan sille että miten mä tekisin tästä elämästä mukavempaa. Mun mielestä. :)

mazy kirjoitti:

Lisään, että sille että on sairas tai jotenkin eri asemassa, kun muut jonkun asian takia. Niin sille ei kannata antaa liikaa jalansijaa, että vittu kun vituttaa olla sairas ja epäonnistunut yksilö, vaan sille että miten mä tekisin tästä elämästä mukavempaa. Mun mielestä. :)

Lue lisää

Pakko tääkin nyt hinkua ilmoille vielä, kun jää päähän kiertää. Että vaikka tilanne olisi se, että rasittaa. En ollut suunnitellut, että mun elämäni menee näin ja on tällaista, sen piti olla tollasta.

Niin, vaatii pikkuisen sisäistä uteliasta seikkailijaa ja rohkealikkoa, että lannistumisesta pääsee polulle ja tulee tarve kurkata niidenkin ovien taa, joita ei ollut suunnitellut avaavansa. Että mitähän tuolta löytys, kurkkaanpa sinnekin. Jos ei tunnu omalle, sitten tuumaa hetken ja kurkkaa taas uuden oven taa..oiskohan täällä mulle jotain. Se voi löytyä ihan noin se oikee suunta ja onnellisuus, se juttu mikä muuttaa kaiken paremmaks.


Kuulostaa analyyttisistä ehkä hullulle, mutta oikeesti uteliaisuus ei ole aina paha juttu. Eikä se, että uskaltaa luopua suunnitelmista ja muutella niitä, olla avoin uusille suunnitelmille. :)

Omien resurssien tunteminen lähtee liikkeelle vähän noin, kokeilemalla missä se on se mihin mä sovellun kun nenä päähän ja löydän omat juttuni sieltä kautta. Vaikka pelottaa astua kynnyksen yli, sen jalan vaan pakottaa yli ja matka alkaa. Kuulostaa helpolle I know, ei se ole helppoa aina...mutta se helpottuu sen myötä, kun tulee tunne hyvästä. Oikeesta suunnasta. Ja erehdyksetkin on sallittuja, ne kasvattaa, antaa uutta tietoa itsestä ja myös niistä resursseista.

mazy kirjoitti:

Pakko tääkin nyt hinkua ilmoille vielä, kun jää päähän kiertää. Että vaikka tilanne olisi se, että rasittaa. En ollut suunnitellut, että mun elämäni menee näin ja on tällaista, sen piti olla tollasta.

Niin, vaatii pikkuisen sisäistä uteliasta seikkailijaa ja rohkealikkoa, että lannistumisesta pääsee polulle ja tulee tarve kurkata niidenkin ovien taa, joita ei ollut suunnitellut avaavansa. Että mitähän tuolta löytys, kurkkaanpa sinnekin. Jos ei tunnu omalle, sitten tuumaa hetken ja kurkkaa taas uuden oven taa..oiskohan täällä mulle jotain. Se voi löytyä ihan noin se oikee suunta ja onnellisuus, se juttu mikä muuttaa kaiken paremmaks.


Kuulostaa analyyttisistä ehkä hullulle, mutta oikeesti uteliaisuus ei ole aina paha juttu. Eikä se, että uskaltaa luopua suunnitelmista ja muutella niitä, olla avoin uusille suunnitelmille. :)

Omien resurssien tunteminen lähtee liikkeelle vähän noin, kokeilemalla missä se on se mihin mä sovellun kun nenä päähän ja löydän omat juttuni sieltä kautta. Vaikka pelottaa astua kynnyksen yli, sen jalan vaan pakottaa yli ja matka alkaa. Kuulostaa helpolle I know, ei se ole helppoa aina...mutta se helpottuu sen myötä, kun tulee tunne hyvästä. Oikeesta suunnasta. Ja erehdyksetkin on sallittuja, ne kasvattaa, antaa uutta tietoa itsestä ja myös niistä resursseista.

Lue lisää

Tällaisten kirjoitusten vuoksi täällä viitsii roikkua. :)

mazy kirjoitti:

Lisään, että sille että on sairas tai jotenkin eri asemassa, kun muut jonkun asian takia. Niin sille ei kannata antaa liikaa jalansijaa, että vittu kun vituttaa olla sairas ja epäonnistunut yksilö, vaan sille että miten mä tekisin tästä elämästä mukavempaa. Mun mielestä. :)

Lue lisää

Juuri näin! Ja itselleni on tärkeää aina vielä olla muita parempi jossain sellaisessa, jossa muut eivät pysty sitä olemaan. Se tasapainottaa epäonnistumista jossain muussa asiassa.

Faith.Hope.Love kirjoitti:

Minä on taas sitä mieltä, että joskus pitää olla vähän onneton, jotta pystyy olemaan ehkä todella onnellinen, kun sen onnen ilon hetken löytää?

Kyllä olen samaa mieltä ja olet täysin oikeassa.

Ehkä me tullaan onnettomiksi liian suurista odotuksista ja kuvitelmista. Peilataan itseämme somessa julkaistuihin juttuihin ja kuvitellaan että ne ovat koko totuus jonkun elämästä.

Kyllä, presiis.

wanhaämmä kirjoitti:

Ehkä me tullaan onnettomiksi liian suurista odotuksista ja kuvitelmista. Peilataan itseämme somessa julkaistuihin juttuihin ja kuvitellaan että ne ovat koko totuus jonkun elämästä.

Lue lisää

Kyllä, vertailu ja ylipäänsä asioiden haluaminen on hyvä tapa tehdä itsensä onnettomaksi.

Somea kun käyttää itsekin ja jakaa siellä samalla tavalla ennen kaikkea niitä mukavia ja kauniita juttuja oli se elämän koko tilanne millainen tahansa, niin ei katso niitä toisten juttujakaan niin että ne olis joku koko totuus.

"Tavallinen, tavanomainen, yhtä arvoton tai arvokas kuin kaikki muutkin. Omalla tavallaan. :)"

Niinpä. Jokainen on itselleen tavallinen. Ja niistä muista joista aattelee, että onpas noi outoja, niin nekin on itselleen tavallisia.

NainenRuudunTakaa: "Mulle onnellisuutta tärkeämpää on yleinen fyysinen hyvinvointi, yhteydet toisiin ihmisiin, maailman kauneuden arvostaminen jne."

Nuopa ne juuri sitä onnellisuutta aiheuttaa! Onnellisuus on palkkio hyvästä elämästä tai jopa antiikin filosofien mielestä hyveellisestä elämästä.

Ei pelkällä asenteella mutta tekojen kanssa kyllä.

wefwefwefwefwef kirjoitti:

Ei pelkällä asenteella mutta tekojen kanssa kyllä.

Totta puhuen tiedän onnellisuudesta ja mistä se suunnilleen koostuu. Sitä on tutkittu, mutta kumminkin se kiinni sellaisesta asenteesta ja tunnetilasta korvien välissä. Esimerkiksi itse olin onneton ja itkin (mikä on harvinaista), kun kuulin, että yhdessä paikassa yksi ilmeisesti nuori nainen ei käy sen takia minä käyn. Minulle tuli pahamieli, kun koin olemaani Muumilaakson Mörkö, jonka takia yksi henkilö ei voi käydä yhdessä tilasuudessa. Se oli vastoin maailmankuvaani ja tieto järkytti minua - oli pahamieli olla jonkun väittämän mukaan Mörkö. Hetken tunnetila oli pettynyt ja masentunut, mutta sitten se meni ohi.

"Menestystä? Kyllä vain, keitin itselleni juuri menestyksekkäästi murukahvit. Olen tyytyväinen :)"

Jokainen tyylillään. Minusta tuo kuulostaa vain laiskuudelta. :D Mutta jos sinä olet tyytyväinen, se on pääasia.

lempeä_herätys kirjoitti:

"Menestystä? Kyllä vain, keitin itselleni juuri menestyksekkäästi murukahvit. Olen tyytyväinen :)"

Jokainen tyylillään. Minusta tuo kuulostaa vain laiskuudelta. :D Mutta jos sinä olet tyytyväinen, se on pääasia.

Lue lisää

Mulle kans tyytyväisyys on sitä, että osaa arvostaa sitä mitä on. Ja ihan parasta jos voi nähdä elämän "pienetkin" asiat ja arvostaa niitä. Vaikka menestyksenä tai nautintona tai mikä nyt itselle onkaan tärkeää.

"Laiskuus" on suuri synti suorituskeskeisessä suomalaisessa kulttuurissa. Mutta se suorituskeskeisyys tekee monesti myös paljon pahaa. Siksi on hyvä, että elämässä on muutakin.

lempeä_herätys kirjoitti:

"Menestystä? Kyllä vain, keitin itselleni juuri menestyksekkäästi murukahvit. Olen tyytyväinen :)"

Jokainen tyylillään. Minusta tuo kuulostaa vain laiskuudelta. :D Mutta jos sinä olet tyytyväinen, se on pääasia.

Lue lisää

Oli tarkoitus osoittaa, että onnellisuus löytyy pienistä asioista. Ei varallisuudesta, korkeasta asemasta yhteiskunnassa tai ME:n tekemisestä. Onni voi löytyä siitä, että voi ostaa viikoksi ruokaa, tulee toimeen naapurin kanssa tai saa hyvän olon treenaamisesta.

NainenRuudunTakaa kirjoitti:

Mulle kans tyytyväisyys on sitä, että osaa arvostaa sitä mitä on. Ja ihan parasta jos voi nähdä elämän "pienetkin" asiat ja arvostaa niitä. Vaikka menestyksenä tai nautintona tai mikä nyt itselle onkaan tärkeää.

"Laiskuus" on suuri synti suorituskeskeisessä suomalaisessa kulttuurissa. Mutta se suorituskeskeisyys tekee monesti myös paljon pahaa. Siksi on hyvä, että elämässä on muutakin.

Lue lisää

Jos elämässä ei ole tarpeeksi hyviä ihmissuhteita, on aika vaikeaa saada iloa muusta kuin suorittamisesta. Yksinäisyys ja ilman tavoitteita eläminen on yhtä kuin kuolema.

NainenRuudunTakaa kirjoitti:

Mulle kans tyytyväisyys on sitä, että osaa arvostaa sitä mitä on. Ja ihan parasta jos voi nähdä elämän "pienetkin" asiat ja arvostaa niitä. Vaikka menestyksenä tai nautintona tai mikä nyt itselle onkaan tärkeää.

"Laiskuus" on suuri synti suorituskeskeisessä suomalaisessa kulttuurissa. Mutta se suorituskeskeisyys tekee monesti myös paljon pahaa. Siksi on hyvä, että elämässä on muutakin.

Lue lisää

""Laiskuus" on suuri synti suorituskeskeisessä suomalaisessa kulttuurissa. Mutta se suorituskeskeisyys tekee monesti myös paljon pahaa."

<3 Juuri noin.

lempeä_herätys kirjoitti:

Jos elämässä ei ole tarpeeksi hyviä ihmissuhteita, on aika vaikeaa saada iloa muusta kuin suorittamisesta. Yksinäisyys ja ilman tavoitteita eläminen on yhtä kuin kuolema.

Mun on hiukan paha sanoa mitään tuosta yksinäisyydestä, koska en ole milloinkaan ollut yksinäinen ollessani yksin. Seurassa kylläkin.

Mikä on "tarpeeksi hyviä ihmissuhteita"? Mikä sulle rittäisi?

wanhaämmä kirjoitti:

Mun on hiukan paha sanoa mitään tuosta yksinäisyydestä, koska en ole milloinkaan ollut yksinäinen ollessani yksin. Seurassa kylläkin.

Mikä on "tarpeeksi hyviä ihmissuhteita"? Mikä sulle rittäisi?

Lue lisää

Omat lapset ovat tärkeitä, soitellaan ja silloin tällöin nähdään. Nuorin lapseni asuu kanssani vielä muutaman vuoden, joten en ole vielä yksineläjä. Koiran otan sitten kun jään pois työelämästä tai teen osa-aikatyötä. Mahdollisesti harrastuskaveri voisi olla yksi vaihtoehto viikonloppuisin tai miten se sovitaan mahdollisen kaverin kanssa, ehkä yhdessä lenkkeilyä, taidenäyttelyissä ja elokuvissa tai teatterissa käyntejä.

lempeä_herätys kirjoitti:

Jos elämässä ei ole tarpeeksi hyviä ihmissuhteita, on aika vaikeaa saada iloa muusta kuin suorittamisesta. Yksinäisyys ja ilman tavoitteita eläminen on yhtä kuin kuolema.

Niiden ihmssuhteiden hankinta tavoitteeksi? Eli oisko mahdollista, että yksinäisyyttä lievittäisi joku muukin kuin mahdollisesti tietty oletus tietynlaisesta suhteesta?

Esim. mun yksinäisyyttä lievittää paljon ystävät ja harrastukset ja joskus vaikka vaan se, että jään kirjastoon lukemaan kirjaa ihmisten keskelle. Ja toki kaikki netissä tehtävä kommunikoiti, mutta ei se fyysistä näkemistä (ja ystävien halailua) korvaa.

wanhaämmä kirjoitti:

Mun on hiukan paha sanoa mitään tuosta yksinäisyydestä, koska en ole milloinkaan ollut yksinäinen ollessani yksin. Seurassa kylläkin.

Mikä on "tarpeeksi hyviä ihmissuhteita"? Mikä sulle rittäisi?

Lue lisää

"Mikä on "tarpeeksi hyviä ihmissuhteita"? Mikä sulle rittäisi?"

Minulle riittäisi se, että molemmat osapuolet kuuntelisivat toisiaan huolellisesti. Sen lisäksi olisi tärkeää, että kumpikaan ei tuomitsisi toisen osapuolen näkökulmaa.

NainenRuudunTakaa kirjoitti:

Niiden ihmssuhteiden hankinta tavoitteeksi? Eli oisko mahdollista, että yksinäisyyttä lievittäisi joku muukin kuin mahdollisesti tietty oletus tietynlaisesta suhteesta?

Esim. mun yksinäisyyttä lievittää paljon ystävät ja harrastukset ja joskus vaikka vaan se, että jään kirjastoon lukemaan kirjaa ihmisten keskelle. Ja toki kaikki netissä tehtävä kommunikoiti, mutta ei se fyysistä näkemistä (ja ystävien halailua) korvaa.

Lue lisää

"Niiden ihmssuhteiden hankinta tavoitteeksi? Eli oisko mahdollista, että yksinäisyyttä lievittäisi joku muukin kuin mahdollisesti tietty oletus tietynlaisesta suhteesta?"

Tähänkin sama vastaus kuin nimimerkille wanhaämmä ylempänä: Minulle riittäisi se, että molemmat osapuolet kuuntelisivat toisiaan huolellisesti. Sen lisäksi olisi tärkeää, että kumpikaan ei tuomitsisi toisen osapuolen näkökulmaa.

Ilman noita asioita minun on vaikea viihtyä missään ihmissuhteessa. Mutta suurempi ongelma minulle on toki aina ollut, etteivät muut viihdy minun seurassani.

NainenRuudunTakaa kirjoitti:

Niiden ihmssuhteiden hankinta tavoitteeksi? Eli oisko mahdollista, että yksinäisyyttä lievittäisi joku muukin kuin mahdollisesti tietty oletus tietynlaisesta suhteesta?

Esim. mun yksinäisyyttä lievittää paljon ystävät ja harrastukset ja joskus vaikka vaan se, että jään kirjastoon lukemaan kirjaa ihmisten keskelle. Ja toki kaikki netissä tehtävä kommunikoiti, mutta ei se fyysistä näkemistä (ja ystävien halailua) korvaa.

Lue lisää

Oletko varma että tää sun tunne on juuri yksinäisyys? Jos sulla kuitenkin on niitä kavereita ja sulle tulee heti yksin jäätyäsi tai suorittamisen lopettamisen jälkeen paha olo? Suosittelisin terapiaa, niin saisit ne perimmäiset ongelmat käsittelyyn.

wanhaämmä kirjoitti:

Oletko varma että tää sun tunne on juuri yksinäisyys? Jos sulla kuitenkin on niitä kavereita ja sulle tulee heti yksin jäätyäsi tai suorittamisen lopettamisen jälkeen paha olo? Suosittelisin terapiaa, niin saisit ne perimmäiset ongelmat käsittelyyn.

Lue lisää

Piti vastata Lempeälle Herätykselle. Meni nyt vähän sekaisin..

NainenRuudunTakaa kirjoitti:

Niiden ihmssuhteiden hankinta tavoitteeksi? Eli oisko mahdollista, että yksinäisyyttä lievittäisi joku muukin kuin mahdollisesti tietty oletus tietynlaisesta suhteesta?

Esim. mun yksinäisyyttä lievittää paljon ystävät ja harrastukset ja joskus vaikka vaan se, että jään kirjastoon lukemaan kirjaa ihmisten keskelle. Ja toki kaikki netissä tehtävä kommunikoiti, mutta ei se fyysistä näkemistä (ja ystävien halailua) korvaa.

Lue lisää

On mahdollista. Halailu on tärkeää ja halaan lapsiani ja hoitolapsia. Ystävyyteen kuuluu mielestäni halaaminen. Fyysinen kosketus vähentää stressiä ja siksi koirakin on hyvä vaihtoehto yksineläjälle.

lempeä_herätys kirjoitti:

"Niiden ihmssuhteiden hankinta tavoitteeksi? Eli oisko mahdollista, että yksinäisyyttä lievittäisi joku muukin kuin mahdollisesti tietty oletus tietynlaisesta suhteesta?"

Tähänkin sama vastaus kuin nimimerkille wanhaämmä ylempänä: Minulle riittäisi se, että molemmat osapuolet kuuntelisivat toisiaan huolellisesti. Sen lisäksi olisi tärkeää, että kumpikaan ei tuomitsisi toisen osapuolen näkökulmaa.

Ilman noita asioita minun on vaikea viihtyä missään ihmissuhteessa. Mutta suurempi ongelma minulle on toki aina ollut, etteivät muut viihdy minun seurassani.

Lue lisää

Aika kovat vaatimukset sulla toiselle.

wanhaämmä kirjoitti:

Aika kovat vaatimukset sulla toiselle.

Kuuntelu, avoimuus ja välittäminen?

Ehkä ne sitten ovat liian kovia vaatimuksia. Eivät ole minulle itselleni koskaan olleet, mutta ilmeisesti muille.

wanhaämmä kirjoitti:

Oletko varma että tää sun tunne on juuri yksinäisyys? Jos sulla kuitenkin on niitä kavereita ja sulle tulee heti yksin jäätyäsi tai suorittamisen lopettamisen jälkeen paha olo? Suosittelisin terapiaa, niin saisit ne perimmäiset ongelmat käsittelyyn.

Lue lisää

Minä keskityn nyt työhön, opiskeluun, laihduttamiseen ja treenaamiseen. Siinä on minulle tarpeeksi terapiaa.

lempeä_herätys kirjoitti:

Kuuntelu, avoimuus ja välittäminen?

Ehkä ne sitten ovat liian kovia vaatimuksia. Eivät ole minulle itselleni koskaan olleet, mutta ilmeisesti muille.

"Minulle riittäisi se, että molemmat osapuolet kuuntelisivat toisiaan huolellisesti. Sen lisäksi olisi tärkeää, että kumpikaan ei tuomitsisi toisen osapuolen näkökulmaa. "

Tuollaista ihmistä ei ole olemassakaan. Et sinä eikä kukaan muukaan. Terapeutti kuuntelee sua tuolla tavalla, se on sen työtä. Mikä kritiikin vastaanottamisessa on sulle niin vaikeaa?

wanhaämmä kirjoitti:

"Minulle riittäisi se, että molemmat osapuolet kuuntelisivat toisiaan huolellisesti. Sen lisäksi olisi tärkeää, että kumpikaan ei tuomitsisi toisen osapuolen näkökulmaa. "

Tuollaista ihmistä ei ole olemassakaan. Et sinä eikä kukaan muukaan. Terapeutti kuuntelee sua tuolla tavalla, se on sen työtä. Mikä kritiikin vastaanottamisessa on sulle niin vaikeaa?

Lue lisää

Minulla ei nyt itse asiassa enää olisi aikaa jutella...

Otan mielelläni vastaan perusteltua kritiikkiä. Kritiikin antaminen ja tuomitsemattomuus ovat kaksi aivan eri asiaa.

Esimerkiksi minä hyväksyn nyt aivan rehellisesti sen, että sinun näkökulmastasi minä en voi koskaan saada sellaisia ihmissuhteita, joita haluan. En tuomitse näkökulmaasi, vaikka kovasti toivon, että olisit väärässä.

lempeä_herätys kirjoitti:

Minulla ei nyt itse asiassa enää olisi aikaa jutella...

Otan mielelläni vastaan perusteltua kritiikkiä. Kritiikin antaminen ja tuomitsemattomuus ovat kaksi aivan eri asiaa.

Esimerkiksi minä hyväksyn nyt aivan rehellisesti sen, että sinun näkökulmastasi minä en voi koskaan saada sellaisia ihmissuhteita, joita haluan. En tuomitse näkökulmaasi, vaikka kovasti toivon, että olisit väärässä.

Lue lisää

Imet itseesi sen negatiiviseksi kokemasi palautteen ja olet mielestäsi taas vähän surkeampi ihminen? Erilaisista näkökulmista voi myös keskustella. Erilainen näkökanta ei ole negatiivinen palaute.

Jos jämähtää haaveisiinsa, omiin mielikuviinsa ja odotuksiinsa, ei oikein voi kohdata toisia ihmisiä avoimesti ja uteliaasti. Taatusti pettyy aina.

Äläkä välitä, mulla on vaan suora tyyli ilmaista asiani. Dissis nimitteli mua aikoinaan täsmäpommittajaksi.

wanhaämmä kirjoitti:

Imet itseesi sen negatiiviseksi kokemasi palautteen ja olet mielestäsi taas vähän surkeampi ihminen? Erilaisista näkökulmista voi myös keskustella. Erilainen näkökanta ei ole negatiivinen palaute.

Jos jämähtää haaveisiinsa, omiin mielikuviinsa ja odotuksiinsa, ei oikein voi kohdata toisia ihmisiä avoimesti ja uteliaasti. Taatusti pettyy aina.

Äläkä välitä, mulla on vaan suora tyyli ilmaista asiani. Dissis nimitteli mua aikoinaan täsmäpommittajaksi.

Lue lisää

Tunnistan sinut kirjoitustyylistäsi. En halua enää keskustella kanssasi.

wanhaämmä kirjoitti:

Imet itseesi sen negatiiviseksi kokemasi palautteen ja olet mielestäsi taas vähän surkeampi ihminen? Erilaisista näkökulmista voi myös keskustella. Erilainen näkökanta ei ole negatiivinen palaute.

Jos jämähtää haaveisiinsa, omiin mielikuviinsa ja odotuksiinsa, ei oikein voi kohdata toisia ihmisiä avoimesti ja uteliaasti. Taatusti pettyy aina.

Äläkä välitä, mulla on vaan suora tyyli ilmaista asiani. Dissis nimitteli mua aikoinaan täsmäpommittajaksi.

Lue lisää

Miksi parisuhteessa pitäisi haluta antaa kritiikkiä tai keskustella mielipiteistä, siis muistakin kuin vaikka miten sisutaa tai mitä telkusta katsoo. Eikö parisuhteessa kuuluisi mieluummin hyväksyä toinen ja hänen mielipiteensä? Itse miehenä en koe esimerkiksi makuasioista vääntämistä mitenkään tähdellisenä keskusteluna.

MiksiPitäisi kirjoitti:

Miksi parisuhteessa pitäisi haluta antaa kritiikkiä tai keskustella mielipiteistä, siis muistakin kuin vaikka miten sisutaa tai mitä telkusta katsoo. Eikö parisuhteessa kuuluisi mieluummin hyväksyä toinen ja hänen mielipiteensä? Itse miehenä en koe esimerkiksi makuasioista vääntämistä mitenkään tähdellisenä keskusteluna.

Lue lisää

No mä olen parhaimpia keskusteluitani käynyt ihmisten kanssa, jotka ovat ajatelleet asioista erilailla kuin minä. Toki täytyy sanoa, että molemmilla osapuolilla on ollut terve itsetunto ja avoin mieli, ja hyvät taustatiedot ja perustelut ajamastaan näkemyksestä. Sanomattakin varmaan selvää, ettei kaikkien persoonien kanssa saa hyviä keskusteluita aikaiseksi, kun mennään tuolle alueelle. Eikä tarvitsekaan.

Joo-joo -keskustelut on kans mukavia. Ne hitsaa ihmisiä yhteen.

wanhaämmä kirjoitti:

No mä olen parhaimpia keskusteluitani käynyt ihmisten kanssa, jotka ovat ajatelleet asioista erilailla kuin minä. Toki täytyy sanoa, että molemmilla osapuolilla on ollut terve itsetunto ja avoin mieli, ja hyvät taustatiedot ja perustelut ajamastaan näkemyksestä. Sanomattakin varmaan selvää, ettei kaikkien persoonien kanssa saa hyviä keskusteluita aikaiseksi, kun mennään tuolle alueelle. Eikä tarvitsekaan.

Joo-joo -keskustelut on kans mukavia. Ne hitsaa ihmisiä yhteen.

Lue lisää

Itse mieluummin keskustelen todellisista asioista, faktoista kuin mielipiteistä. Tai siis toki voi puhua siitä miten tykkää vaikka jostain musiikista, mutta en näe mitenkään mielenkiintoisena kiistellä makuasioista tai mielipiteistä.

On ilmoja pidelly... :)

MiksiPitäisi kirjoitti:

Itse mieluummin keskustelen todellisista asioista, faktoista kuin mielipiteistä. Tai siis toki voi puhua siitä miten tykkää vaikka jostain musiikista, mutta en näe mitenkään mielenkiintoisena kiistellä makuasioista tai mielipiteistä.

Lue lisää

"en näe mitenkään mielenkiintoisena kiistellä makuasioista tai mielipiteistä"

Minulla oli kerran pomo, joka kahvitauolla sanoi yhden kommenttiin "makuasioista ei voi kiistellä" - että tosiasioista ei voi kiistellä. Pomoni mukaan juuri makuasioista voi kiistellä. Itse yritin tuoda tänne jonkinlaisia tosiasioita, jotka oli kyllä miksattu ja otettu eri paikoista esimerkiksi ei taida olla mikään tieteellinen fakta, että "onnellisuutta" edellyttää hyvä terveys. Jossain siellä mainittiin jossain teoriassa hyvänterveyden merkitys, miksi sen tähän alkuu laitoin. "Onnellisuudelta vaaditaan: henkinen tila, joka edellyttä positiivisuutta, mielyttävyyttä, iloa, hyvää elämää, menestystä, tyytyväisyyttä, hyvää terveyttä ja rakkautta ihmisuhteissa." Missään ei ole faktana esitetty noin minä vain poimin englanninkielisestä tekstistä sanoja ja käänsin mielessäni suomeksi. Tuossa on jonkinlaisia faktoja, joita löydetty tutkimuksissa, mutta kukaan tutkija ei tuolaista listaa ole esiintänyt.

lempeä_herätys kirjoitti:

Kuuntelu, avoimuus ja välittäminen?

Ehkä ne sitten ovat liian kovia vaatimuksia. Eivät ole minulle itselleni koskaan olleet, mutta ilmeisesti muille.

Kuuntelu ja huolellinen kuuntelu on musta pari eri asiaa.

Musta sellaiset suhteet on hyviä, missä ollaan riittävän samanlaisia ettei tarvitse kuunnella tosi huolellisesti, jotta tietää missä toinen menee tai olla aina 100%:sti läsnä. Että on se tunne että ollaan samassa tiimissä, vaikka ei aina syvässä vuorovaikutuksessa.

Erilaisuuden hyväksyntä on mustakin tärkeää. Se on musta sitä helpompaa mitä oikeammalla etäisyydellä jonkun kanssa ollaan. Usein siitä huomaan että joku on liian lähellä, jos alan odottaa meiltä liikaa samanlaisuutta.

Mulle ne vähemmän läheisetkin ihmissuhteet antaa tosi paljon. Harrastuskaverit ja -tutut, joita kohtaan ei ole ystävyyden odotuksia. Oisko sellaisesta helpottamaan sun yksinäisyyden tunteita?

wanhaämmä kirjoitti:

Imet itseesi sen negatiiviseksi kokemasi palautteen ja olet mielestäsi taas vähän surkeampi ihminen? Erilaisista näkökulmista voi myös keskustella. Erilainen näkökanta ei ole negatiivinen palaute.

Jos jämähtää haaveisiinsa, omiin mielikuviinsa ja odotuksiinsa, ei oikein voi kohdata toisia ihmisiä avoimesti ja uteliaasti. Taatusti pettyy aina.

Äläkä välitä, mulla on vaan suora tyyli ilmaista asiani. Dissis nimitteli mua aikoinaan täsmäpommittajaksi.

Lue lisää

"Jos jämähtää haaveisiinsa, omiin mielikuviinsa ja odotuksiinsa, ei oikein voi kohdata toisia ihmisiä avoimesti ja uteliaasti. " Tää on musta tosi hyvin sanottu, niin ihmisten kuin yleensäkin elämän suhteen. Yritän itsekin muistaa ottaa oppia.

lempeä_herätys kirjoitti:

Minä keskityn nyt työhön, opiskeluun, laihduttamiseen ja treenaamiseen. Siinä on minulle tarpeeksi terapiaa.

Jos kaipaat läheisyyttä ja hyväksyntää, niin nää ei oo parhaita kenoja siihen. Hyväksyntää voi tulla suoritusten kautta kyllä, mutta läheisyydenkaipuuseen se ei ehkä hirveästi lämmitä.

Tai toisaalta, jos noihinkin liittyy ihmisten kohtaamista, niin miksei...

wanhaämmä kirjoitti:

"Minulle riittäisi se, että molemmat osapuolet kuuntelisivat toisiaan huolellisesti. Sen lisäksi olisi tärkeää, että kumpikaan ei tuomitsisi toisen osapuolen näkökulmaa. "

Tuollaista ihmistä ei ole olemassakaan. Et sinä eikä kukaan muukaan. Terapeutti kuuntelee sua tuolla tavalla, se on sen työtä. Mikä kritiikin vastaanottamisessa on sulle niin vaikeaa?

Lue lisää

Tulee mieleen mun ystävyyssuhteet 20 -iässä, olin niin supersyvällinen ja tiiviiden suhteiden ystävä että huh huh. Todellakin kuuntelin kaikkia tarkasti ja olin läsnä ja mua sanottiin jo hyväksi terapeutiksikin. Mulla siinä oli paljon sitä, ettei ollut oikein omat rajat hallussa, toisten elämä meni oman edelle, mikä ei ollut hyvä juttu.

Hitaasti opin sitten arvostamaan toisenlaisia, kevyempiä, suhteita.

NainenRuudunTakaa kirjoitti:

Tulee mieleen mun ystävyyssuhteet 20 -iässä, olin niin supersyvällinen ja tiiviiden suhteiden ystävä että huh huh. Todellakin kuuntelin kaikkia tarkasti ja olin läsnä ja mua sanottiin jo hyväksi terapeutiksikin. Mulla siinä oli paljon sitä, ettei ollut oikein omat rajat hallussa, toisten elämä meni oman edelle, mikä ei ollut hyvä juttu.

Hitaasti opin sitten arvostamaan toisenlaisia, kevyempiä, suhteita.

Lue lisää

Kiitos kommenteistasi. Sinun kommenttisi ovat järjestelmällisesti aina kaikkein hyödyllisimpiä. <3

Täytyy tunnustaa, että itse vietin viime kesänä lomaa. Pelasin tietokoneella paljon. Makasin laiskotettellen sängyssä tietokoneen edessä ja pelasin. Kävin syömässä Subwayssa. Silloin kaveri samasta talosta taisi hetken olla ainut ihminen, jota tapasin. Naisia näin vain Subwayn kassalla ja kaupassa. Vaikka elämäni oli näin rajoittanutta sinkkuna - niin olin hetken onnellinen, sillä nautin kesästä, Coca-Colasta ja jäätelöstä. Silloin ei harmittanut se, että olin sinkku. Koko kesänä luonani ei käynyt kuin kaksi naista, joista toinen oli vain kaveri ja toinen kaverin vaimo miehensä seurassa. Ei naisia, vain yksi viinipullo, tietokone pelaamista sekä Netflixiä. Kesällä olin parhaimpina päivinä sinkkuna tosi onnellinen.

Jospa unohdat sellaiset jännämiehet. Onko heitä miten paljon? Ja elävätkö he muka parisuhteessa? Itse tiedän vain yhden jännämiehen ja tämä nimi Joseph Goebbels. Hän ei oikein tarjonnut vaimolleen rakkautta, vaikka pisti tämän kuusi kertaa paksuksi.

"Elokuussa 1938 Goebbelsin avioliitto Magda Goebbelsin kanssa joutui vaakalaudalle. Goebbelsillä oli ollut avioliittonsa aikana lukuisia avioliiton ulkopuolisia suhteita, ja nyt hän ilmoitti harkitsevansa avioeroa ja uutta liittoa tšekkiläisen näyttelijätär Lída Baarován kanssa."

https://fi.wikipedia.org/wiki/Joseph_Goebbels

Olet osittain oikeassa, että toisten ihmisten kohteleminen vaikuttaa onnellisuuteen. Itse näen, että jos ihminen saavutta hyveitä esimerkisi pyrkimällä hyveellisesti kohti hyvää, totta ja kauneutta - hän saavuttaa mahdollisesti myös onnea. Hyvä totuudellinen elämä, jossa on paljon kauneutta voi olla tosi onnellinen. Sellainen elämä on tavoittelemisen arvoinen, sillä silloin voimme tarjota hyvän yhteiskunnan suurelle määrälle ihmisiä? Onni on myös kiinni ympäristöstä ja läheisten hyvinvoinnista??

"Onnellisuus on psykologi David Myersin mukaan läpitunkeva tunne siitä, että elämä on hyvää. Aristoteles ja Vanhan testamentin kirjoittajat korostivat ihmisen hyveellistä elämää onnen lähteenä. Omien tekojen lisäksi ihmisen onnellisuuteen vaikuttaa myös se, miten muut kohtelevat häntä. Myös oma ja läheisten ihmisten terveys ja riittävä toimeentulo lisäävät ihmisen onnellisuutta."

https://fi.wikipedia.org/wiki/Onnellisuus