Keskeinen asia kristinuskosa on vanhurskauttaminen

Ettei vahingossakaan pääse lipsahtamaan mitään omaa työtä jolla Jumalan suosiota tavoitellaan, vaan että kaikki autuuteen tarvittava on yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden.

Kun tämä epäilemätön luottamussuhde on syntynyt Jeesukseen Kristukseen ja Kristuksen kautta JUmalaan, tuon suhteen synnyttämä rakkaus pelastusvarmuus ja turvallinen olo saa aikaan rakkauden häntä kohtaan joka on minut vanhuurskauttanut. Näin hyvät työt ja kristillinen elämä tapahtuvat rauhasta ja rakkaudesta käsin, ilman ihmisen siehottamisia ja pitkiä sääntökokoelmia, joista syntyy vain lähimmäisten kyttäysmentaliteetti, tuomitsemista, kiistoja ja riitoja. Lain alaiseksi sääntöviidakon keskelle kasvatettu omatunto ei saa rauhaa, sitä hallitsevat pelot, syyllisyys, häpeä ,anteeksiantamattomuus itselle ja toisille.

Kun autuus on Kristuksessa Jeesuksessa, se tuo levon ja rauhan sisimpään, ja myös voiman sisältä ja ulkoa päin vainoavia pirun voimia vastaan, joiden yksinomainen tarkoitus on siirtää uhriltaan pois Jeesus Kristus siis kaikkien syntien sovitus, ja saattaa hänet uudelleen lain alaiseksi.

Room. 4:14 Sillä jos ne, jotka pitäytyvät lakiin, ovat perillisiä, ...
*) ...niin usko on tyhjäksi tehty ja lupaus käynyt mitättömäksi.

Room. 4:15 Sillä laki saa aikaan vihaa; mutta missä lakia ei ole, siellä ei ole rikkomustakaan.

Room. 4:16-25

Sentähden se on uskosta,
että se olisi armosta;
että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle, ei ainoastaan sille, joka pitäytyy lakiin, vaan myös sille, jolla on Aabrahamin usko, hänen, joka on meidän kaikkien isä

-niinkuin kirjoitettu on: "Monen kansan isäksi minä olen sinut asettanut" -sen Jumalan edessä, johon hän uskoi ja joka kuolleet eläviksi tekee ja kutsuu olemattomat, ikäänkuin ne olisivat.
Ja Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut, ja uskoi tulevansa monen kansan isäksi, tämän sanan mukaan: "Niin on sinun jälkeläistesi luku oleva",
eikä hän heikontunut uskossansa, vaikka näki, että hänen ruumiinsa oli kuolettunut-sillä hän oli jo noin satavuotias-ja että Saaran kohtu oli kuolettunut;

mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle, ...
*) ... ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää.

Sentähden se luettiinkin hänelle vanhurskaudeksi.

Mutta ei ainoastaan hänen tähtensä ole kirjoitettu, että se hänelle luettiin,
vaan myös meidän tähtemme, joille se on luettava, kun uskomme häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme,
joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden.