Se on sitten Aleksis Kiveksen päivä.
Mitäpä se naisen sinua liikuttaa?
Mitäpä se naisen sinua liikuttaa?
Nonniin nainen
Yzy
11482
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kirjallisuus on elämän suola. Kivellä oli surullinen kohtalo. Koskaan ei tullut tietämään omaa arvostustaan.
No päivä siin missä muutkin...
Aleksis Kivi..mielestäni erittäin raskas mieleinen ihminen...joskus ihmettelen miten yleensä sai edes kirjoja aikaan...
Ihminen mikä ..jotenkin kärsi koko ajan...
Mut sen ajan ihminen...kurjista oloista..voin tietenkin olla väärässä...
En kyl tykkää hänen tuotannostaan...
Seitsemän veljestä menee...
Onko jossain ale?
Jäätikköapina vm.68:lle/ TTP:lle (Helsinkiin)
Sä kuvasit tuntemattomille sisimpäsi suuren autiuden
sanoit on kuin jo velloisi sisälläsi - meri talvinen.
Tuntui suonissas virtaavan suolaista vettä, sydänalaa kirvellen.
ja aivoituksesi hempeät, kauniit riekaleiksi riipien.
Tai oli kuin olisit joutunut jäihin, hihansuut ,saappaat vettä ryypäten,
ympärilläsi vain harmaata lientä, hyiseen syliinsä imien.
Sun kehostas oli kuumotus kuollut, vieden rinnasta lämpimän ailahduksen,
ja sisältäs tapettu lämpö, mukana unelman- ruusunpunaisen.
Katsees kurjuudestasi kohottaen,
sä nostit päätäsi pystyyn, yhä vielä yrittäen.
Ja kurkotit kädelläsi yli tumman tyhjyyden,
silmät totisina, toista samanlaista tähyten.
Vaan löydätkö koskaan sieltä tuon kaivatun ymmärryksen,
voitko tavoittaa vielä, sieluin salatun yhteyden(?)
Vai jäätkö keskelle yksin - sen suuren autiuden(?)
Sä tiedätkö mies itse, mitä tästä voi tullakaan?
En haluaisi enää sun sisintäsi sanan säilällä satuttaa.
En tahtoisi ryöpyin kiukkuisin, sua pieneksi murentaa.
En mielelläni enää lukisi piikkejä tekstiesi laisinkaan;
valmis en olisi jälleen, sun lauseides terävyydestä haavoittumaan.
LVI-mies/ koneinssi,
laitoin yllä näkyvän riimittelyn
myös sähköpostiisi.
Ei mulla nyt sulle muuta,
näin Aleksis Kiven päivänä!
Muuttuiko ääni kellossa🤣🤣🤣🤣
Arvelinki usein, et tää on joku mies, joka on antanut sulle pakit ja käänsit sen sellaiseksi vainoksi ja häpeäraivoksi.
Ei muuttunut. Viestini sävy on ystävällismielinen,
ei romanttinen. Sinulla on ilmeisesti vaikeuksia
hahmottaa romanttisen, ja ystävällismielisen ero.
Ei se liikuta, kun ei saa liikkua.
Nostetaanpa tätä, ettei vääristelty totuus jää pysyvänä kenenkään mieleen.
Jos minä saattaisin antaa anteeksi, olisi sinunkin syytä siihen kyetä.
Tässä ei ole kyse romantiikasta, vaan ystävällisyydestä, ja sen näkemisestä, että toisellakin on ollut tahollaan vaikeaa. (Olen edelleen naimisissa enkä aio erota. Ei ole mitään syytä.)