Ajattelin kysyä palstalaisilta, että kuinka monta laitetta tai apuvälinettä
joudutte käyttämään tämän ikäisenä?
Kysyn siksi, sillä itse käytän tietysti silmälaseja, sekä kuulokojetta, osaproteesia, lukulasit erikseen,..... onneksi en vielä tarvi kävelykeppiä liikkumiseen.
Mutta aika monta laitetta on tarkistettava että mukana on, kun lähtee ovesta ulos.
Välillä joutuu palaamaan takaisin, kun pihalla huomaa jonkun tärkeän kapistuksen unohtuneen kotiin.
Minua nuorempi ystävättäreni lohduttelee usein sillä, että onneksi näitä apuvälineitä sentään on saatavilla, hänellä esimerkisi tekarit rippikouluikäisestä asti.
Kysymykseni on siksi aiheellinen, että unohteleminen on miltei jokapäiväistä tässä iässä. Joskus se ottaa päähän, tämä vanhuus ja vaivat.
Tällä palstalla ehkä voi kysellä jo tällaisia, eri asia on sitten löytyykö lukijoita tai vastaajia.
joudutte käyttämään tämän ikäisenä?
Kysyn siksi, sillä itse käytän tietysti silmälaseja, sekä kuulokojetta, osaproteesia, lukulasit erikseen,..... onneksi en vielä tarvi kävelykeppiä liikkumiseen.
Mutta aika monta laitetta on tarkistettava että mukana on, kun lähtee ovesta ulos.
Välillä joutuu palaamaan takaisin, kun pihalla huomaa jonkun tärkeän kapistuksen unohtuneen kotiin.
Minua nuorempi ystävättäreni lohduttelee usein sillä, että onneksi näitä apuvälineitä sentään on saatavilla, hänellä esimerkisi tekarit rippikouluikäisestä asti.
Kysymykseni on siksi aiheellinen, että unohteleminen on miltei jokapäiväistä tässä iässä. Joskus se ottaa päähän, tämä vanhuus ja vaivat.
Tällä palstalla ehkä voi kysellä jo tällaisia, eri asia on sitten löytyykö lukijoita tai vastaajia.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei liikkumiseen ole vielä apuvälineitä, muuten nuo tavalliset silmälasit ym. Muutettuani rivitalosta kerrostaloon unohdin avaimet pari kertaa, mutta maksettuani huoltomiehen opin, ettei voi roskiakaan viedä ilman avainta.
Rivitalon roskis ja postilaatikko, oli niin lähellä, että oven saatoi laittaa apposen auki tuulettaessa. Tavakshan se oli silloin jäänyt, muuten en ole palanut hakemaan mitään unohtuneita.
Nuo pankkikortit, kela ja plussakortti on aina mukanani, puhelin ja avaimet usein vetoketjutaskussa.
PS. Niin lämmin on ilma, että tuulettaa voi tänään huoletta, toinen vieraistani kun kävi tiuhaan tupakalla parvekkeella, ja käry tuntuu vielä lähtönsä jälkeenkin.
Laitoin juuri iltaruuaksi riisipuuron uuniin, lounas kun oli melko kevyttä naposteltavaa. Voisilmän kanssa se riittääkin iltaruuaksi.
Kiitos kun vastasit. Ajattelin, että täältä löytyy monta rohkeaa, mutta ehkä aloitukseni oli liian henkilökohtainen.
Minulla itsellä on aika avoin luonne, siispä uskalsin kysellä moisia asioita.
Kun nyt tarkemmin ajattelen, ei omasta ystäväpiiristäkään moni kerro vaikkapa tekohampaittensa käytöstä, vaikka selvästi näkyy suussa moiset olevan.
Eipä mua haittaa, mutta aloitus tämäkin, vähänlaisesti taitaa osallistujia täällä muutenkaan olevan. Ikäistäni seuraa kaipailen kirjoittelemaan tälle viimeiselle ikäpalstalle. Yritys kuitenkin!
Kivaa kun yrität, minimummi. Ei tässä hommassa tekarit eikä kuulolaitteen haittaa.
Ikä se meille suurin haitta on, mutta yrittäen pärjätään. Minulla on kuulolaite ja rollaattoriin käytössä. Ei noita apuvälineitä tarvitse hävetä, pelkkä tarvitseminen riittää.
Ole sinä minimumi vaan mukana. Oletko kooltasi mini vai mitä? Kirjoitetaan kivoja, eikös je?
Tempaisee tässä pikkurunon,
kirjaimista sen ihan pinon.
Viihteeksi Sinulle elämän arkeen
Hiljaisna älä kotona istu.
Eikö runo sinulle luonnistu?
Proosallisesti sitten komistu!
Proosaa tai runoa,
tässä koitan punoa.
Sulle kiitos, Apuli,
sanoin tässä hapuili,
itseksensä mummi,
en oo mini, enkä pummi,
sanoja vain lainaan,
apu yksinolon vaivaan!
Sinun avauksestasi tuli hyvä mieli. Olet ystävällinen, lämmin ihminen. Taisit vähän arkailla, jotta puhuako vai eikö puhua?
Älä aprikoi, avaa sanainen arkkusi, kyllä tänne mahtuu ihan kaikkia sanojia! Meitä on joka junaan ja sehän on vain rikkautta. Ja toisaalta joskus hiton vaikeaa hyväksyä ja ymmärtää.
On mulla apuvälineitä. On lukulasit neljättäkymmenettä vuotta. On kuulolaite kolmatta vuotta, sitä käytän tarvittaessa. On yläleuan tekarit toistakymmenettä vuotta.
Oispa olemassa jonkin sortin varamuisti ja varakeskittymiskyky, niin elo ois helpompaa. Mutta oon hoksannut, että piipertäissäni huushollissani sinne tänne laseja/kännykkää/avaimia hakemassa, saan hyötyliikuntaa!
Lukulasit,terminaalilasit ja joskus suurennuslasi kun lääkkeissä niin pienet tekstit nykyään :)
Kysymyksesi tuntui vähän oudolta, me kun emme tapaa kuin virtuaalimaailmassa. Mietin, millaisia apuvälineitä ihminen käyttää. Minulla on esimerkiksi työkalu, jolla saa tiukat purkit auki. Se on apuväline, joka on usein käytössä. Silmälasit tietenkin, ikäihmisellä, ja toiset vielä tietokonetta varten. Kuulolaitetta en tarvitse, yksin kun elelen. Toisinaan kyllä tulee mieleen, että en oikein kuule mitä ihmiset sanovat, pitäisiköhän kuulo tarkistaa, mutta sitten se taas unohtuu.
Mutta en nyt keksi muita. Paitsi tietenkin tikapuut, joita joudun käyttämään lähes päivittäin, kun en ylety mihinkään. Iän mukana olen vielä kutistunutkin, niin että kaupoissakin on hankalaa saada purkkeja hyllyiltä.
Ja kenkälusikka! Nyt on pitkävartisia kenkälusikoita, ne ovat mainiot, kengän saa kumartumatta jalkaansa.