koiran kuolema ahdistaa

Kyllä ne lääkärit kuuntelee sydämen, että on varmasti kuollut. Irti päästäminen on se, mitä on opeteltava tässä elämässä. Koirasi on ollut jo vanha, sillä on oikeus vanheta ja oikeus kuolla. Et ole pettänyt sen luottamusta, vaikka se olisi nukutettu ikiuneen. Se on se vastuu, mikä tulee omistajuuden myötä.

Minulla on samantapainen kokemus. Löysin lemmikkikärpäseni ikkunalaudalta makaamassa selällään. Hän vaikutti elottomalta, mutta mielessäni pyörii ajatus, että jos hän ei olekaan kuollut, vaan syntynyt. Itse asiassa, kun asiaa alkaa miettimään, kuolemassa kulminoituu elämän kaksinaisuus, yin ja yang, elämän perustavimmassa seikassa. Kuolema kuuluu elämään. Ja jos kärpänen kuollut onkin, syntynyt on hän myös ja muistoissamme ikuisesti elää hän.

Kyllä siitä pääsee yli. Olen elämäni aikana joutunut hautaamaan neljä minulle rakasta koiraa.

Miksi tämä on koiranPENNUT-palstalla? 13-vuotias koira ei ole pentu vaan koiraksi vanhus.

Osanottoni suruunne. Rakkaan lemmikin kuolema on raskas kokemus ja herättää monenlaisia tunteita. Tärkeintä on antaa itselleen aikaa käsitellä surua ja luottaa siihen, että ajan kuluessa suru vaimenee ja jäljelle jää hyvät muistot. Joillekin, kuten itselleni, uuden pennun ottaminen auttoi paljon, mutta toiset haluavat taukoa koirista hyvinkin pitkäksi aikaa. Voimia jatkoon!