Ainahan sitä voi haaveilla, vaikka ei sitä kaikille välttämättä ole tarkoitettu. Mutta pidetään pienenä toiveena tuolla jossain sisällä. Ja voihan sitä katsella välillä jotain romanttista leffaa ja eläytyä siihen. :)
Oma rakas nainen
vähäontaas
8939
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mikset voi muuta?
Niin totta, ainahan sitä haaveilla voi. Mitäpä merkitsisikään se, jos joskus eivät askeleet menisikään ohi vaan toinen olisi siinä edessä ja olisi mahdollisuus kysyä, kuka tuo kiehtova, ajatukseni varastanut ihminen on. Se olisi pieni, suuri askel johonkin suuntaan - ainakin nimeksi toinen toiselle.
Joko ap:n piuha räpsähti poikki?
No en nyt tiedä räpsähtikö mikään poikki. Pitää vain tajuta jossain vaiheessa sulkea kirjan kannet ja unohtaa haaveet jostain mahdottomasta.
"Herännyt olen", taas tämä käänteinen sanajärjestys.
Välillä esiinnyt miehenä välillä naisena.
T: Ei-ap.
Alan itse hyväksymään sen tosiasian, että kenties elelen yksin tän elämäni, ilman elämänkumppania. Tai en kai ihan yksin, onhan mulla lapset ja muutama ystävä. Yksi lapsistani tarvitsee minua todella paljon, taistelu jatkuu hänen asioiden hoidon osalta edelleen ja varmaan aina.
Haaveita on ja pitääkin olla, ne muuttaa vaan muotoaan. Koitan saattaa tämän elämäni oman itseni näköiseksi, siinä on paljon pientä kivaa tekemistä. Yksikään päivä ei ole samanlainen.
Romanttisen rakkauteen en enää oikein usko, enkä olisi niin suurta tunnetta toivonut kokevani, mitä koin taannoin. Sain kokea elämäni romahtamisen ja oman pienuuteni tajuamisen asioiden kulun suhteen. Siitä kun pikkuhiljalleen alkaa palasia kokoamaan, niin eiköhän tästä vielä kunnon ihmiseksi tule.
Olen aika itsekeskeinen tyyppi tahtomattani, liittyisikö se sitten omaan herkkyyteeni, jonka kanssa joudun tulemaan toimeen.
Harva ymmärtää minua ja usein kun ilmaisen mielipiteitäni suoraan, en tahdo saada ymmärrystä tai vastakaikua. Mutta se että olen aito minä ja teeskentelemätön, on se, mistä en luovu. Ota tai jätä. :)
Tässä kirjoituksessa on paljon sellaisia ajatuksia, joita voisin itsekin kirjoittaa. Minulla ei ole mitään pakkoa saada ketään elämääni ja se että pidän itselleni tärkeimpänä asiana saada vielä joku päivä tehdä työtä minulle rakkaassa työpaikassa kertoo siitä. Olen erilainen kuin muut ja siksi viihdyn hiljaisessa omassa maailmassani arkisen aherruksen jälkeen. Vaikeiden vuosien jättämät jäljet paranevat pikku hiljaa ja toivon etteivät ne ole jättäneet mitään pysyviä jälkiä. Luulen etteivät ihmiset koskaan ymmärtäneet sitä, kuinka vaikeita ne vuodet minulle olivat. Kuolema kulki mukana kauan.
Enää ei saa mainostaa ketään, muuten eheytyminen ei pääse alkuun. Pois kaikki ne mitä siihen on käytetty.