Oma rakas nainen

Mikset voi muuta?

Niin totta, ainahan sitä haaveilla voi. Mitäpä merkitsisikään se, jos joskus eivät askeleet menisikään ohi vaan toinen olisi siinä edessä ja olisi mahdollisuus kysyä, kuka tuo kiehtova, ajatukseni varastanut ihminen on. Se olisi pieni, suuri askel johonkin suuntaan - ainakin nimeksi toinen toiselle.

Joko ap:n piuha räpsähti poikki?

Alan itse hyväksymään sen tosiasian, että kenties elelen yksin tän elämäni, ilman elämänkumppania. Tai en kai ihan yksin, onhan mulla lapset ja muutama ystävä. Yksi lapsistani tarvitsee minua todella paljon, taistelu jatkuu hänen asioiden hoidon osalta edelleen ja varmaan aina.

Haaveita on ja pitääkin olla, ne muuttaa vaan muotoaan. Koitan saattaa tämän elämäni oman itseni näköiseksi, siinä on paljon pientä kivaa tekemistä. Yksikään päivä ei ole samanlainen.

Romanttisen rakkauteen en enää oikein usko, enkä olisi niin suurta tunnetta toivonut kokevani, mitä koin taannoin. Sain kokea elämäni romahtamisen ja oman pienuuteni tajuamisen asioiden kulun suhteen. Siitä kun pikkuhiljalleen alkaa palasia kokoamaan, niin eiköhän tästä vielä kunnon ihmiseksi tule.

Olen aika itsekeskeinen tyyppi tahtomattani, liittyisikö se sitten omaan herkkyyteeni, jonka kanssa joudun tulemaan toimeen.

Harva ymmärtää minua ja usein kun ilmaisen mielipiteitäni suoraan, en tahdo saada ymmärrystä tai vastakaikua. Mutta se että olen aito minä ja teeskentelemätön, on se, mistä en luovu. Ota tai jätä. :)