Mitä tehdä?

ei tuo ole lähelläkään masennusta.

Tuo on inhottava trolli joka viljelee noita monisteitaan joka ketjuun. Mutta kun kyseessä on nuoren puheenvuoro niin se on erityisen paha. Muuthan ovat jo tottuneet noihin.

Meinasin juuri aamulla kirjoittaa tähän ketjuun ensimmäisen vastauksen, jota olin jo aloittamassa mutta en ehtinyt. Tarkoitukseni oli sanoa aloittajalle, että tällainen palsta on nuorille liian rankka, kun monille tänne kirjoittavilla on niin hirveän paha olo. Aikuisillekin tämä on raskas paikka, siitä huolimatta että monen kirjoitukset ovat mielenkiintoisia ja inspiroivat ajattelemaan ja toimimaan.

Kuitenkin moni palstalle kirjoittava selviytyy vaikeuksistaan myöhemmin, onneksi.

Lasten ja nuorten tukipuhelimet olisivat varmaan hyviä paikkoja koettaa ainakin aloittaa tilanteen
selvittämistä, löytyvät googlaamalla.

Mielestäni ei kannattaisi hirveästi miettiä "onko minulla masennus" . Masentunut olo, tuska ja muut kielteiset tunteet ovat ihmiselämän ongelmia joita tulee jossain määrin joskus kaikille. Ja niihin on syy, yleensä ihmissuhteissa, kehitysvaiheissa, elämänmuutoksissa tai traumoissa.

Masennus ei ole sairaus, vaan ongelma. Joka kannattaa selvittää. Puhumalla tulee paras apu, mutta nyky-yhteiskunnassa oikeanlaista kuulijaa ei välttämättä ole helppo löytää... Apua tarvitseva opastetaan usein mielen"terveys"palvelujen piiriin ja sitten hänen on pakko ottaa sairaanrooli ja alkaa olla potilas. Se rooli jää helposti päälle. Eli ei ajattele enää itseään kokonaisena ihmisenä vaan sairaana, jonka tunteet ja reaktiot, kuten suru ja masennus olisivat jotenkin "häiriintyneitä". Siksi tuntuu vähän kurjalta sanoa aloittajalle, nuorelle ihmiselle, että mene psyk.polille... Pitäisi olla parempia keinoja... Ehkä nuo puhelinnumerot, en tiedä. Riippuu paljon siitä kuka sieltä vastaa.

Ei vaikuta tuo kertomasi minusta yhtään siltä että jokin ulkoinen psykologinen tekijä, esim vanhempien avioero, vanhemman kuolema, olisi laukaissut sinussa masennuksen. Minusta tuo kuulostaa aikalailla täysin siltä että on kyse kehon metabolian epätasapainosta, siis kemiallisesta epätasapainosta, esim adhd/add tila voi selittää tuon saamattomuuden ja vaikeuden täysin, ja kun huomaa eroavansa suorituskyvyssä muista saman ikäisistä voi tuntea olon paskaksi luonnollisesti.Ihminen vertaa itseään toisiin.

Joten ei kannata ainakaan upota liikaa masennus kategoriaan, ajattele mielummin että on kemiallisia tekijöitä jotka erottavat sinun suorituskykysi keskimääräisesti muista, eikä se ole sinun vikasi.

Sitäpaitsi , loukkaantuneetkoon ken tahtoo, mutta ne tavikset ja "normaalit" ne vasta ongelmia ovatkin monesti, itselleen tai muille :)


Mitään masennus lääkkeitä älä ikinä elämässäsi ala syömään, niillä pilaat elämäsi.

Se mitä vaikuttaa siihen masennus metaboliaan, suolisto, sinkki, magnesium ainakin . Lisäksi liikaa haitallisia mikrobeja pystyy myös aikaansaamaan häiriintyneen metabolian, hiiva, bakteerit ym , sekä raskasmetallit , tuholaismyrkyt ruuassa.


Ei hitto, minkälaisen Mailman aikuiset jättävät lapsille, pelkkää ongelmaa ja sairautta ja surua. Yhä nuoremmat ja nuoremmat kuuluvat ryhmään " poikkeava" on ongelmia vaikka mitä. Kiitos rokotteiden ja THL , ja S ja K kauppaketjujen jotka myyvät ruokaa joka on ¤¤¤¤¤¤


Samalla nämä " ongelmat" ovat valmiita riistaa monillekin, heidät tarvii monen mielestä medikalisoida, mielummin jopa loppuiäkseen, jotta rahaa kertyisin sen yhden elämän verran lääkeyhtiöille .Business Is Business

Tuota, olin samanlainen.
Koulut jäivät vähiin ja tein vain sitä, mistä tykkäsin. Siinä olin aina hyvä jollei paras.
Vaikea elämä on ollut.
Menestynyt olen kuitenkin ja ne muut lähinnä ovat kateellisia.
Silti jos voisin, valitsisin koulua enemmän.
Kyse on keskittymiskyvystä. Jos ei jaksa keskittyä, on joku muu tärkeämpi asia, joka vie sen huomion pois siitä, missä sen pitäisi olla.
Sanoisin, että yritä sitä koulua vaan ja jätä muut vähemmälle.