Mitä teen?

Hohhoijaa..... miten ihmiset voi olla noin...? Ja heti perään haukotus

Nauti hänen läheisyydestään, seurastaan, Älä teeskentele, tuo sanomasi toiselle - "joskus sitä vaan reagoi asioihin väärällä tavalla" , on minusta aika moniselitteistä, sen kokee joko torjuvana tai selittelynä aiemmalle toiminnalleen, kiinteän, kysyvän, tutkivan katseen tarkoituksen avaamiselta. Näin ulkopuolisena koen sen pelaamisena ja se saattaa hämmentää toista liikaa, eikä hän tiedä miten toimia, olla lähelläsi jatkossa, muuten kuin mahdollisimman neutraalisti.

Olen ap kirjoittaja ja homma eteni siten että seuraavan kerran urheilun merkeissä tavatessamme olin ihan normaali. Olin ehtinyt jo hyväksyä ettei tunne ollutkaan molemmin puolista. Olin tietenkin pettynyt. Lähes tulkoon en ollut huomaavinani häntä, juttelin muille kuin hänelle jne.

Tunnin loputtua pakkailin kamojani kunnes käänsin katseeni valmentajan ohi. Hän tuijotti minua niin intensiivisesti että pakko oli katsoa häntä. Silmämme nauliutuivat yhteen useaksi sekunniksi enkä voinut hengittää. Se katse oli täynnä hyväksyntää ja tunnetta. Se vei aivan täysin jalat alta. Hymyilin nolostuneena ja lähdin kotiin. En uskaltanut jäädä juttelemaan, sillä olin ehtinyt jo luulla etteivät tunteemme ole molemmin puoleista. Tämä tuli niin äkkiä.

Seuraavana päivänä hän postasi U2 One:n videon Facebookkiin. Sekosin. Mietin, kertooko laulu erosta, ettei voi olla yhdessä vaikka rakastaa, vai onko se kehotus olla yhdessä. Hyvin monitulkintainen biisi...

Keräsin rohkeutta viikonlopun yli ja lähetin hänelle viestin jossa kerroin että hänen katseensa vei jalat alta ja oli niin voimakas, ettei se jättänyt mitään enää tulkinnan varaan. Pahoittelin että jätin hänet yksin tapauksen jälkeen ja kerroin että olen ujo, ettei vaan pokka riittänyt tulla tuon jälkeen juttelemaan. Tunnustin, että jopa tämän viestin lähetyskin vei tunteja. Kerroin että välitän hänestä oikeasti, eikä tarkoituksenani ole pelata mitään pelejä hänen kanssaan ja että olisi mukavaa oppia tuntemaan häntä paremmin. Pyysin häntä luokseni kahville.

Sain saman tien äärettömän ammattimaisen ja asiallisen vastauksen jossa hän kertoi olevansa imarreltu viestistäni. Hän pahoitteli aiheuttamaansa väärinkäsitystä ja ettei tämä ollut hänen tarkoituksensa. Hän sanoi että kohtelee kaikkia "oppilaitaan" samalla tavoin ja toivotti hyvää päivänjatkoa.

Mä oon aivan rikki. Mitä helvettiä tapahtui? Miksi antaa tuollainen piiiiiiiitkä mieletön katse joka kertoi enemmän kuin tuhat sanaa ja sitten jättää mut kuin nalli kalliolle? Viesti oli niin muodollinen ja asiallinen, että ensimmäinen mitä mieleen tuli on, ettei hän halua jättää mitään näkyviä jälkiä meidän välisestä viestittelystä. Ettei hän ala paljastamaan viesteillä mitään (ei luota).

Näimme eilen urheilun merkeissä ja tulin pystypäin hyväntuulisena paikalle mitään häpeilemättä. Tuo katse tapahtui ja oli totta, ei kuvitelmaa. Hymyilin hänelle ja hän oli ihan "sulaa vahaa"...hymyili ja oli todella iloinen että tulin "pakkien" jälkeen paikalle. Harjoitusten aikana hän kuitenkin muuttui aika tiukaksi ja asialliseksi. Mitään flirttiä ei ollut. Tunnin jälkeen ei ollut tilaisuutta jutella kahden kesken ja hän lähti vaivautuneena kotiin.

Eikö hän tiedä mitä haluaa? Tapahtuiko kaikki liian nopeasti...järki tuli myöhemmin mukaan? Olen varattu mutta onnettomassa, rakkaudettomassa liitossa, jossa minun on pakko pysyä vielä pari vuotta tietyistä syistä. Pitääkö hän minua pahana pettäjänä, eikä halua sekaantua...? Tai ajatteleeko hän että aliarvioin häntä että hän lähtisi noin vain varatun matkaan?

Voisiko joku auttaa miten tästä eteenpäin? Olenko liian helppo nakki ja siksikö en kiinnosta? Luuleeko että haluan pelkkää seksiä? Rakkautta olisi antaa yllin kyllin jos hän vaan sen suostuisi ottamaan... Kai täytyy esittää ettei hän enää kiinnosta minua, ehkä sitten taas kiinnostankin? En jaksa mitään kissa-hiiri leikkiä...

MIelenkiintoinen keissi ja rohkeudesta ap:lle pisteet! Useinhan sitä tyydytään vain vaihtamaan katseita eikä ikinä uskalleta tehdä mitään asian eteen.

Samaa mieltä kuin syysihanuudet. Voi olla pelko epäammatillisuudesta ja ehkä ei ole miettinyt asioita vielä noin pitkälle, vaan nauttinut vain katseiden vaihdosta. Pysymällä asialinjalla ja kieltämällä asian säilyy ammatillinen maine, ja samalla hän saa lisäaikaa. Jos tämän jälkeen jotain tulisikin, niin se periaatteessa menisi sinun aloituksen piikkiin, eikä olisikaan esim. hänen flirttailun seurausta.

Varmasti hän ainakin yllättyi viestistäsi. Ehkä hän ei ole sinuun ihastunut, mutta tykkää flirttailla. Tai on ihastunut, mutta ei halua/voi aloittaa kanssasi mitään. Tai sitten hän vasta viestisi jälkeen alkaa katsoa sinua "sillä silmällä". Mutta aika sen vain näyttää. Nyt tosiaan kannattaisi vain malttaa mieli ja odottaa. Pallo on hänellä.

Kiitos Syysihanuudet ja Kiinnostava tilanne! Kuinka pitkään odotan? Näen häntä vain kerran viikossa ja jos hän ei pariin viikkoon saa kerättyä rohkeutta, mitä sitten teen?

Koen että mun on kysyttävä häneltä tästä jos hän ei sitä tee. En inhoa mitään enemmän kuin asioiden roikkumaan jäämistä. En kuitenkaan halua saattaa häntä tilanteeseen jossa hän joutuu selittelemään / valehtelemaan käytöstään...Eihän hän välttämättä ikinä myönnä mitään. Joten jos hän ei tartu tähän, annanko olla?

Pelkään pahoin että hän vaihtaa työpaikkaa vuoden vaihteessa, emmekä enää koskaan tapaa. Yhteinen tuttumme (hänen hyvä ystävänsä) laittoi hänen kuvansa Faceen ja onnitteli uusista haasteista ja toivotti onnea tulevaisuuteen. Eiiiiii näin....

Lesbojen tunne-elämä taitaa olla normaalien naistenkin tunne-elämää monimutkaisempaa.

Kiitos, ei auta kuin odottaa...

Olen ap kirjoittaja ja asiat tuntuvat hiukan edenneen. Näin häntä taas eilen. Hän oli mielettömän hyvällä tuulella, niin ihana ja iloinen. Olin päättänyt mennä harjoituksiin sillä asenteella, ettei tästä mitään tule. Jos elättelen toiveita, en pysty keskittymään harjoituksiin. Samoin jos avoimesti flirttailemme, ennen pitkää muut huomaavat asian. En halua saattaa häntä ikävään tilanteeseen.

Joten, en uskaltanut näyttää mitään tunteita. Kai pelkään että satutan itseäni. Hän katsoi minua todella usein ja hymyili, mutta "normaalisti" ei flirttaillen. Hän avasi hupparinsa vetoketjun (alla toppi) ja katsoi suoraan silmiin hymyillen. Ihan kuin katsoakseen kuinka reagoin. Tuijotin häntä, ajatukset juoksivat.. Hän vaan katsoo minua jatkuvasti. Aina kun käännän pääni, hän katsoo...Lisäksi hän on hyvin suojelevainen minua kohtaan.

Ehkä tosiaan nyt hän vasta näkee minut "eri silmin". Tunnin jälkeen hän viivytteli lähtöä pitkään, niin minäkin. Mutta taaskaan emme jääneet kahden. Aina muutama muu oppilas jää myös viivyttelemään tunnin jälkeen. Aikansa odoteltuaan hän lähti. Toivotin hänelle hyvää viikonloppua ja hän hymyili minulle ja toivotti samaa. Mieli teki lähteä samaa matkaa mutta olin kuin naulittu paikoilleni. Olisihan hän voinut vaan sanoa että haluaa jutella hetken kahden kesken, tuletko tuonne...Mitähän tästä tulee...jos hänkään ei uskalla? En tiedä haluanko enää ylläpitää näitä tunteita vai luovutanko. En halua satuttaa itseäni. Huomaan luopuvani toivosta pikku hiljaa...ja pelkään että kun tunteeni ovat jo hiipuneet, hänen vasta syttyy.

Ap. Valmentajasi ei ole kiinnostunut sinusta. Johan hän sen sinulle viestissä kertoi. Sinä taidat vain olla niin ihastunut että kuvittelet katseiden merkitsevän jotain. Hän on vain perus kohtelias sinulle. Niin aikuiset ihmiset toimii rakkaustunnustusten jälkeen. Jos hän olisi kiinnostunut sinusta, hän olisi tavalla tai toisella hakeutunut seuraasi juttelemaan. Sen sijaan kohteliaasti hymyili kauempaa. Nyt jäitä hattuun ja ihan itsesi vuoksi lopetat nuo turhat spekuloinnit. Saat vain niillä oman pääsi sekaisin. Koitahan unohtaa ja mennä eteenpäin.

Ihkua, onko edistystä tapahtunut?

Mitään uutta tapahtunut? Jäi kiinnostamaan kun tilanne ihan kuin mun haaveissa.