Himot on hiirelläkin

No se vähän riippuu, mihin käyttötarkoitukseen mies tulee. Mun on vaikea nähdä miestä välillisesti pelkän himon tyydyttäjänä, mutta ajattelen, että sekä himoa, että rakkautta tarvitaan.

Jos mies ei tyydytä sisäistä tarvettani, joka ei ole pelkästään himoa, ei hänen ”rakkautensa” anna minulle mitään. Kuulla päivittäin, että toinen rakastaa ilman, että se tuntuu itsessä missään... Kyllä siinä epäilee vahvasti toisen rakkautta, himoa voi toisella riittää kyllä, ehkä se on pelkkää himoa sitten.

Rakastavamies tietenkin.

Niin, himot on hiirelläkin ja reikä se on rinkelilläkin...

Yhdistelmä molempia olisi parasta.

Himorakastaja ilman rakkautta/tunnetta tuntuu tyhjältä
kokemulselta. Rakastava mies platonisesta suhteessa taas on parhaimmillaankin pelkkä sydänystävyyttä ja lähimmäisen rakkautta . Lisäksi aika moni itsensä rakastavaksi luokitteleva mies ei välttämättä ole sitä kumppaninsa näkökulmasta.

Rakastava merkitsee ainakin itselle aitoa välittämistä, kuuntelua, keskustelua, halua olla lähellä, molemmin puolista tukea ja halua tehdä toiselle hyvää. Parhaimmillaan kahden ihmisen välinen fyysinen yhteys on myös syvää ja herkkää henkistä yhteyttä.

Kestävä pitkäaikainen onnellinen parisuhde, taitaa vaatia useimmissa tapauksessa noita molempia puolia. Rakastavan miehen ei tarvitse olla himorakastaja. Kuitenkin jonkinlainen kiinnostus aiheeseen olisi kiva ja samoin kiinnostus oppia yhdessä mistä juuri se oma kumppani nauttii. Tämä tietysti päätee toisinkin päin...