Tämän palstan kirjoittajista osa ei ole kiitollinen ihmisistä joita elämä on heidän eteensä tuonut. Kyllä pitäisi olla kiitollinen muista ihmisistä, osa on opetukseksi, osa rakastettaviksi ja osa ihan vaan ohikulkumatkalla.
Onko kiitollisuus tuntematon käsite
Ihmekitinää
13320
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
No näinhän se on, puhut totuuden sanoja. Ehkä minunkin pitäisi olla kiitolllinen kokemuksesta jonka sain. En tiedä vain vielä miten kiitollinen siitä pitäisi olla. Siitä että loppui vai siitä että ylipäätään oli...
Kaikilta kohtaamiltaan ihmisiltä oppii halutessaan jotain, myös eläimiltä.
Kiitollinen mieli luo elämään aurinkoisuutta, iloa ja hyvyyttä muita kohtaan.
Näin kissan ja linnun kohtaavan
ne katsoivat, arvioivat toisiaan hetken aikaa
kissa kyllästyi ensin näkemäänsä
lintu lähti seuraamaan kissaa
pyrstö iloisesti heilahdellen
joka askeleella
kunnes sekin kyllästyi
Voi näitä päivittäisiä
elämän pieniä iloja.
Minäkin taisin tänään nähdä oravan juoksetelevan ja banaanikärpäsen lentävän!
- Se tuotti minulle elämän tarkoitukseni!
Eli, juokset kiitollisin mielin oravanpyörässäsi. Banaanikärpäset ovat melkoisia riiviöitä, lisääntymäänkin.
Kukaan muu ei ookaan niin kiinnostunu rottien ja kärpästen "elämistä" ku sä. ;)
Pitäisikö ikuisesta traumasta olla kiitollinenkin vielä?
Jotain se trauma sinulle opettaa, mistä voit olla kiitollinen, jos ei nyt, niin aikanaan.
Miten sellaisen elinikäisen kärsimyksen jonka synnyttänyt äiti on aiheuttanut itselle voi lopettaa?
- Synnyttäneen äidin olisi silloin murhattava tämä synnyttämänsä lapsi poistaakseen hänen kärsimykset.
Melkoisia mietteitä sinulle. Elämä on arvokasta. Elämästä itsestään voi olla kiitollinen, sillä siitä voi itse tehdä mieleisensä, jos niin haluaa, eikä rypeä menneissä, tai asioissa joita et voi, etkä halua itsestäsi muuttaa. Muutos on mahdollinen kaikille jotka sitä haluavat. Ei se ole riippuvainen muista. Itse sinä onnesi, kiitollisuutesi rakennat, et toisten selkänahasta.
Ei elämä kovinkaan arvokasta ole. Syntymän jälkeen aika pian alkaa kouluttaminen joka on pakollista eikä siitä voi kieltäytyä opetussuunnitelman mukaan mennään eli muut ihmiset päättävät mitä teet ja mihin aikaan.
Sinulla ei ole mitään oikeuksia omaan elämään eikä päätöksentekoon.
Ei voi mitenkään yhtäaikaa sanoa ja tehdä että itse sinä onnesi rakennat jos samaan aikaan pakottaa tekemään vastenmielisiä asioita kuin mitä kouluissa pakotetaan tekemään. Se mikä on kenellekin vastenmielistä on jokaisen yksilön oma asia ja oma mielipide.
Sitten vielä käytännössä kaikki johtajat rakentavat oman onnensa muiden selkänahkaa käyttäen ja hyväksikäyttäen vai voiko väittää että näin ei olisi? Ei meiltä kysytä että haluammeko että on olemassa hallitus vaan se on jo päätetty eikä siltä voi välttyä missään.
Ei traumat opeta vaan rajoittavat.
Olen kiitollinen hänestä. Rakastaa 10 vuotta ihmistä, tuntea tämä tunteiden kirjo. Ensimmäistä kertaa tuntea mitä rakkaus on. Olen tehnyt isoja päätöksiä menneisyydessä tunteideni takia, olen yrittänyt tehdä irtiottoja, tehnyt idioottimaisuuksia, lopulta olen joutunut nostamaan kädet ylos ja todennut, että häntä vain rakastan. Vaikka tällä tarinalla ei onnellista, tai sellaista loppua olekkaan kuin toivoisin, niin mitä jää jäljelle. Valtava kiitollisuus siitä, että olen saanut kokea tämän kaiken ja että hän on olemassa. Sitä en tiedä millä tavoin hän elämääni kuuluu tulevaisuudessa, mutta sen aika näyttää. Sydämessäni kulkee mukanani aina. Tavoittamattomana , silti rakkaana ihmisenä, aina. Kiitos siitä rakas ystävä.