Tarina tosi-elämästä... Kun eräänä kesänä menin armeijan palvelukseen kärsin keskivaikeasta aknesta. Kesä oli pirullisen nihkeä ja hiki valui yötä-päivää. Lättyyn alkoi nousta, entisten pattien lisäksi, entistä kipeämpiä ja ärtyneempiä mega-finnejä. Aika kului ja auringon parantava voima alkoi valua käsistä. Tiedossa oli synkkä syksy....
Talvi teki tuloaan. Syksyn sateet oli takana päin ja niin oli muistikuvat kesän parantamasta naamastakin. Samalla kun kukat lopettivat kukkimisensa, minun naamani puhkesi uljaimpaan loistoonsa kaikissa punaisen sävyissä. Vaikka vietimme paljon aikaa kasarmilla ja hygieniastakin pystyi pitämään säännöllisesti huolta, tilanne karkasi täysin hallusta.
Tieto metsäleirien alkamisesta oli viimeinen naula arkkuuni. Tämän keikan jälkeen omat vanhempanikaan eivät tuntisi minua omaksi pojakseen.
Kaksi viikkoa metsässä kului hitaasti. Kertaakaan emme peseytyneet, vettä ei saanut kuin juotavaksi. Pakkasta oli kokoajan väh. 10 astetta ja vuorokaudesta vietimme 18 tuntia ulkona kylmässä. Palattuamme takaisin sivistyksen pariin väistämätön tapahtui. Joudun katsomaan itseäni silmiin, peilistä. Sen lisäksi, ettei vanhempanikaan tuntisi minua nyt, en itsekään ollut täysin varma kuka tuo hemmo peilissä oli. Pahasti tulehtuneet finnit ja valkopäät olivat tasoittuneet haaleiksi laikuiksi, suurin osa kokonaan pois. Olin tietämättäni viettänyt kaksi viikkoa ilmaisessa ja äärimmäisen tehokkaassa akne hoidossa, ulkona pakkasessa.
Vaikka kylmä ei poistakaan lopullisesti ongelmaa, se hillitsee talin eritystä ja supistaa ihohuokosia. Näin on näppylät.
Talvi teki tuloaan. Syksyn sateet oli takana päin ja niin oli muistikuvat kesän parantamasta naamastakin. Samalla kun kukat lopettivat kukkimisensa, minun naamani puhkesi uljaimpaan loistoonsa kaikissa punaisen sävyissä. Vaikka vietimme paljon aikaa kasarmilla ja hygieniastakin pystyi pitämään säännöllisesti huolta, tilanne karkasi täysin hallusta.
Tieto metsäleirien alkamisesta oli viimeinen naula arkkuuni. Tämän keikan jälkeen omat vanhempanikaan eivät tuntisi minua omaksi pojakseen.
Kaksi viikkoa metsässä kului hitaasti. Kertaakaan emme peseytyneet, vettä ei saanut kuin juotavaksi. Pakkasta oli kokoajan väh. 10 astetta ja vuorokaudesta vietimme 18 tuntia ulkona kylmässä. Palattuamme takaisin sivistyksen pariin väistämätön tapahtui. Joudun katsomaan itseäni silmiin, peilistä. Sen lisäksi, ettei vanhempanikaan tuntisi minua nyt, en itsekään ollut täysin varma kuka tuo hemmo peilissä oli. Pahasti tulehtuneet finnit ja valkopäät olivat tasoittuneet haaleiksi laikuiksi, suurin osa kokonaan pois. Olin tietämättäni viettänyt kaksi viikkoa ilmaisessa ja äärimmäisen tehokkaassa akne hoidossa, ulkona pakkasessa.
Vaikka kylmä ei poistakaan lopullisesti ongelmaa, se hillitsee talin eritystä ja supistaa ihohuokosia. Näin on näppylät.
Vastaukset 4
Vanhimmat
hieno homma! =) Mäki huomasin ku olin reilu viikon laskettelemassa niin ihokin voi siellä paremmin!
..pakkasta en kyllä varmana kestäisi 18 tuntia :)
Itsekin huomasin ettei armeija aikana (alkua lukuunottamatta) tullut pahemmin finnejä, vaikka tuli syötyä vähintään 1 pussi karkkia päivässä ja rasvaista ruokaa aina kun mahdollista vitutukseen.
Nyt sitten ruokavalio paljon terveellisempi ja yksittäisiä finnejä tulee vähän väliä.
Totta puhut! Itselläni samanlaisia kokemuksia armeija-ajalta, mutta...
Otit esille pakkasen parantavan vaikutuksen. Varmaan osansa pakkasellakin, mutta merkittävin havaintoni akneen liittyen on seuraava:
Mitä vähemmän katsoo itseään peilistä, mitä vähemmän "huolehtii" ihostaan, mitä vähemmän ajattelee ihoaan, mitä vähemmän miettii ruokavaliota, mitä vähemmän on ylipäätään kiinostunut siitä, miltä näyttää, SITÄ PAREMMIN IHO VOI!
Tuolla en tarkoita, että naamaan pitäisi kerätä jotain paska-arsenaalia, vaan normaalin suihkun yhteydessä pesasee ohimennen naamankin ja huolehtii ettei se kuivu. Armeija-aikana ei pahempia iho-ongelmia ollut, ennen ja jälkeen kylläkin. Syynä se, että tulee tuijoteltua kasvojaan peilistä ja ryhdyttyä "toimenpiteisiin" harmittomienkin näppyjen suhteen. Sitten tulehtuneelle pärställe etsitään syytä ruokavaliosta. Ja tuhlataan rahat lääkkeisiin. Itsellä mm. Roa-kuuri eikä mitään apua. Onneksi olen pikkuhiljaa pääsemässä tuosta peiliin tuijottelusta eroon ja tulosta alkaa syntyä...
Kylmä tosiaan rauhoittaa tulehtuneita ihohuokosia.
Tätä tietoa voi kotioloissakin hyödyntää siten, että painaa esimerkiksi jääpalalla tulehtuneita kohtia minuutin tai pari..