PIMEIDEN ILTOJEN PIRISTÄJÄ?

Justiisa tässä suunnittelen ostoslistaa ja kauppojen avauduttua suuntaan sinne. Aion tehdä kaalipiirakkaa ja tofukasviskeittoa. Teen vielä keksejä uunissa syyslomaviikon kunniaksi, lapsenlasten. Se on sitä ruokajuttua. Ravintolassa kävin perjantaina. Sohvalla löhöilen illat ja poltan kynttilöitä. Kirkossa en ole aikoihin käynyt. Kengät kuluu vähän, koska pyöräilen, vielä.

Aurinko paistaa :)

Aloittajan valikoimasta ainoastaan kengät kuuluu iltojeni varustukseen. Kirkkoa kyllä katselen - ikkunasta tai ohi kävellessä - mutta harvoin siellä tulee käytyä. Voisin laulella että "nyt metsä kirkkoni olla saa" vaikka en ihan umpimetsässä lenkkeilekään.

Omien ajatusten kanssa on hyvä reippailla, varsinkin ulkoilmassa. Kevyenliikenteen väylät on turvallisempia hämärään aikaan, niillä on reipasta sauvakävellä. Ja sydän tykkää!

Ei kapakka, ei kalja, ei kirkko. Kengät? Mieluimmin tohvelit. Joo, pieni iltalenkki halpislenkkareilla piristää . Loput iltaa voikin sitten viettää mittailemalla välimatkaa nännistä nänniin tai katselemalla Youtube-videoita aiheesta miksi marxisimi ei toimi.

Olisit laittanut vielä yhden ehdotukseen valikoimaasi, nimittäin Kyläluutailu.
Leikitään että se on sielä kera "kapakka, kalja, kengät ja kirkko". Minä valitsen siis kyläluutailun.

Kuinkahan musta onkin puhjennut tämmönen luuta. Muut ihmiset puhkeavat kukkaan, meikäläinen luudaksi.
Eilen menin veljen ja vaimonsa luo ja köllötin sielä pari tuntia. Sieltä suoraa pojan luo Pizzerian kautta, sillä yllätin heidät tämmösellä iltapalalla.
Olin sielä myöhään ja pikkusen vaille vai oliko pikkusen yli kaksitoista kaahailin kotiin ja kirjan otin hetken kuluttua kätösiin. Lukulamppu pimeni puoli kahden kieppeillä.

Minä puolestaan sain tänään tos yhdentoista aikaan yllätysvieraan. Oli lähtenyt sähköpyöräilemään mun luo katsomaan mun uutta terassia ja terassin aitaa vai särmikö "hän" lie.
Käppäiltiin ees-taas pitkin terassia, kanamaisesti tepastellen, ja oi-oi-oi-ku-on-kiva-terassi, molemmat me sillee juteltiin:)
Kahvia olisin keittänyt, vaan ei kelevannut. Tuikkasin sitten toffeejäätelötikun kouraan. Se kelpasi.

Jahka veli ja vaimo on päiväunensa nukkunut, niin tulevat hekin kävelylenkillä mun luo. Samasta syystä kuin tuo joka jo oli ja lähti veks hetki sitten.

Eli tämmöstä on meikäläisen oleilu. Luutana tai vastaanottamassa tuttuja luutia.
Sun listasta voisin vielä napata ne kengät. Niitäkin siirtelen aika usein.
Soffalla köllijä en ole.

Tällä hetkellä Vaasassa paistaa heevetisti aurinko. Varmaan enemmän kuin tellä muilla:)
Lämmintäkin piisaa ja käpytikka on taas vieraillut.

Kaivoin keskeneräisen käsityön ja aion saada neuletakin valmiiksi ennen talvea.
Samalla voi kuunnella tallenteita Musiikkitalolta.
Samoin olen katsellut pois kahden makuelämyskaveruksen matkailua Italiassa: taide ja ruoka lyövät kättä. Voisin matkustaa heidän jalanjäljissään. No hei, tavallaan jo nyt, kotisohvalta käsin.

Oi voi, sinäpä sen sanoit, heijastimet esille ja äkkiä. Arvaamatta on pimeys hiipinyt aamusellekin. Vielä sentään on nähnyt alkuillasta käydä lenkillä, vaan aivan muutaman viikonkuluttua ei voi käveleskellä muualla kuin katuvalojen alla.
Niin valtavan kaunis sää ulkona eikä vaan saa lähdettyä kunnon lenkille, mistähän tämäkin johtuu? Viime viikonloppu oli energiaa vaikka muille jakaa ja tänä viikonloppuna on aivan lösö olo.

Ei kapakkaan, kalja kai enempi väsyttää kuin piristää, kirkko ei kiitos, joten jäljelle jää kengät.
Ovat kuivumassa rappusilla, pitkän metsässä kävelyn jäljiltä, kyllä luonto on kaunis, myös näin ruskakuussa.

Koti. Ilman uskontoa ja isänmaata.

Piristäjä? Minä en edes halua piristyä illan pimetessä. Mikään noista mainitsemistasi ei minua houkuttele tavallisena syksyisenä koti-iltana. Enimmäkseen istuskelen nojatuolissani. Usein luen ja katselen televisiota (samanaikaisesti). Aina välillä teen jotain 'hyödyllistä'. Joskus tulee tehtyä 2-5 roskiskeikkaa illan mittaan kun ihan vain huvin ja urheilun vuoksi vien esim. metalli-, lasi- ja kartonkikeräysastioihin yksi laji kerrallaan ja suunnilleen sitä mukaa kun niitä tulee. Pientä järjestelyä ja esim. vaatteiden korjaamista käsin ommellen. Kaikenlaista pientä kivaa ja luovaakin touhuilua, seuraavan päivän vaatteiden valitsemista jne.. Ruoanlaittoa tietysti myös ja muita keittiötöitä. Iltaisin yleensä Rooibos juomaa, tee saattaisi piristää liikaa.

Illat menevät pelkän kotoilun merkeissä.
Eilinen oli äärimmäinen poikkeus koska läheisessä ravintolassa oli suramme 60 - 70 luvulla kansainvälisestikin menestyneiden puntinkolistelijoiden ja muuten harrastuksessa mukana olleiden kokoontuminen.
Paria nuppia lukuun ottamatta tunnistin vielä porukan.

Viini laulu naiset
Kalja juusto makkara

Päivällä pitkä pyörälenkki sähkärillä. Sitten harjoittelin käyttämään lahjaksi saamaani lehtipuhallinta, ainakin äänestä päätellen on tehokas.
Illalla kuuntelen äänikirjaa, Harri Nykäsen dekkari on menossa.
Jäädään kahden kissan kans taas kun kaverin pitää ajella kotiinsa, aamuvuoroon töihin.
Kuuntelen tässä kirjoitellessani Posse nimistä ohjelmaa, mielestäni on aikuisten katsojien ali-arvioimista.

Vähän kaikkia sivuaa,lenkillä tuli käytyä,kapakan ja kirkon ohi menin,vähän iltapalaa,nyt sohvalla,kaunis ja lämmin päivä ollut.

Kengät jalkaan ja kirkon mäkeä kävellen ylös.
Siitä on hyvä jatkaa suuntaan jos toiseenkin.
Kapakan ohi takaisin tullessa.
Raitis ilma piristää kummasti.
Kotona voi sitten sytyttää kynttilöitä tunnelmaa tuomaan.
Siinähän ne kolme kovaa koota, vain kalja jäi puuttumaan, mutta sitähän ne toiset varmaan siellä kapakassa lipittää.

Niin pimeää on ulkona näin aakkosinkin. Ja pimenee vielä, kun tulee talviaika. Joku nainen mennä viuhtpi sauvakävellen hämärään metsään. Hui.
Uimahalliin minä aamupäivällä. Iltapäivällä vasta metsään.

Piristää aina pimeitä iltoja kun tulen tälle koneelle,
tässä se ilta vierähtää, joskus on tärkeää ja yleensä ihan huuhaata.
Televisiota katselen valikoidusti kutimen tai virkkuun ohella.
Joskus uppoa lankoihin ja kankaisiin käsitöitä tehden.

Pimeys on oikeastaan ihan mukava olotila, en aina edes kaipaa piristystä,
olla möllötän omassa rauhassa ja mietin ja mietiskelen.

nyt on pimeitä iltoja piristänyt työ
jo puolitoista kuukautta
kun on illalla kymmenen tietämillä
niin ei siinä enää kummosta piristystä kaipaa
lauantai illat on menny ystävien luona
tänään piristyin savusaunassa
vaikkei vielä pimeetä eikä iltaa ookkaan
en oikeestaan enää muistanutkaan
kuinka tarkkaan kokopäiväinen työ vie ajan
ja varsinkin kun sitä tekee 13-21
mutta ei se mitään näillä mennään
kyllä se eläkekin häämöttää jossain tulevaisuudessa.

Nämä pimenevät illat kuluu ihan pirtissä ollen, en edes kenkiä pidä sisällä. Yksi kirjakin odottaa lukemista ja kirjastosta saa lisää.
Tulihan sitä metsässä ja rannalla asuttua taas puolisen vuotta. Touhua piisasi miltei aina valoisella ajalla.

Mukavaa oli katsoa tanssijoita, kun kehittyvät kaiken aikaa.
En voi mitään, että kun Tuure tanssii ja häntä haastatellaan, rupeaa hymyilyttämään. Minusta hän säiteilee, aidosti.
Nyt odotan Sorjosta ja Nousuvettä. Sunnuntaisessio.
Hyvä juttu, ettei tule muita mainoksia kuin tulevista ohjelmista. Ne voisi poistaakin, kun on ohjelmatiedot olemassa.
Olipa aika kirpeä ilma päivällä kun olin kävelemässä.
Mahtavia tummia pilviä, mutta ne menivät vauhdilla itään.
Ei sadetta.

Jonkinmoista yritystä piristää iltaa, kun eilen lämmitin savusaunan, mutta ei se pimeys miksikään muuttunut.On ne hienoja ne vaaleat kesäyöt.
Vaihdoin viel lakanat, entinen naisystävä osti muumilakanat, ne on olleet vuosia käyttämättömät. Ei nekään piristäneet, niihän tuo oli väsähtänyt olo koko päivän.
Kun täytin viiskymmentä, sain lahjaksi satiinilakanat, ne on vielä paketissa, mitähän niidenkin kanssa tekis. Sitä on monenlaisia pulmia.
Kaupoissa olivat valmistautumassa Jouluun, oli yksi pakasteallas kinkkuja, ja lavakaupalla suklaakonvehteja.
Kai sitä pitää niiden muumilakanoiden väliin mennä. Humenna on uusi päivä.