Kylmii Väreitä

Puhuttelen sielua

minä en ole
se joksi minua
luulet

en ole mittapuusi

menetelmä
rakkauden nimelle,
sillä elämässä
ei aina
kysytä syvyyttä

tunnetta, joka
ei pyyhkiydy
ja irtoa vaikka
sitä kuinka
kutsuu

--------

ja silti ne
paidan nännit
katsovat minua

niin rujot
ja silti
ylpeästi koholla

hellyyttä ne
kaipasivat,
käsiä, jotka
olisivat vain
niitä varten olemassa

ottaisivat kaiken
tunteella

rikkoen sillat,
joilla epäitsekkyyteni
aina raahautuu

vapaudenkuviteltuun
sanomattomuuteen ja
unohtaa totuuden


--------------

totuudenhan minä
haluaisinkin sanoa,
mutta en pystynyt

hiljainenkin tuuli
tuo aina
houkutuksensa

jonkun hipaista ja
sieluni
antautuu ehdoitta

silti
pelkäsin haistavani
olemassaolosi

pelkäsin muuttuvan
muotosi
lävistävän
sieluni

tekevän raajoistani
liikkumattomia


------------

mahdoton ajatus

tuoksusi oli
jälleen tunkenut
kaiken läpinäkyväksi

tuntea hyvänolon
vallata sydänalaa


-----------

ei aina tarvitse
ymmärtää
miksi elämä
erottaa

miksi hillitty
huulien rajaus
vetää magneetin
tavoin

eihän hengellä
ole nimeä,
se vaan syntyy

tarjoamalla ruumiinsa
vuoropuheluun

henkisen tyydyttymisen
kysyä ruumiilta

missä sinun siipesi
ovat,
täydellisen
antautumisen
turhamaisuus

anna sen
levittäytyä ja
odottaa löytymistään

-------------

avaa jo
mielikuvituksesi,

anna halusi
kasvaa korkeuksiin

kietoutua
pikkurilliini,
siihen elämän
suopeuden kohtaan

jonka onnentunteessa
voi olla viimeinen
mahdollisuus

viimeisen elämän
ensimmäinen tarkoitus
sillä odotus
ei asu
tässä hetkessä

vain puute tarvitsee
vapaita sieluja
rakentamaan elämään
verkkoja

jotta kaikki
tuntisivat koskettavansa
syvälle huokuvaa
lämpöä ja totuutta

------------

tässä asuu
ruokalusikallisen
ylellisyyttä

pikkurillillinen
silmäniskun
valtaa

seisoa ovensuussa
etsimässä kadottamaansa

täydellisyyden
mekanismia

nimettömän
intohimon kaataa
varmuus
omilla aseillaan

virittäytyä ja
asettua käytettäväksi
tehdäkseen
kesyttämättömistä
ruumiin osista

tähtäin saaliinsa
ympäröitäväksi

intohimoinen itsensä
ja jos siihen
haluun voisi kuolla

tervetuloa vaan

tuo eroottisen
hyvänolon hautuumaa,
olen jo
kankeudesta
jäykkänä

jotta mitään
ei jäisi tähteeksi

jotta jatkuvasti
muotoaan muuttavalla
äärettömyydellä
olisi vastakappaleensa

Ihmisethän aina
tekevät elämän ja
rakkaus ei ole
kyvykkyyttä

kouristuneiden sormien
laueta riippumaan
kuin
kypsien omenien
painamat oksat

ja vaikka
olisimmekin
erilaisia
tekisimme sen

kiinnittyä
samanhenkisyydellä
elämän suomiin
ulottuvuuksiin

-----------

olemalla osana mellakkaa

osana käsivarsia
ja intiimiyttä

niitä joita yökaudet
käsissä pidetään

niitä joita odotuksen
onni saa aukeamaan

vauhkoontuen ja kutsuen

kyltymättömän perhosen

hitaasti matkaa tekevän
kielenpään liikkumaan
terälehtiensä päällä

-----------

ja jos
koskettaisit nyt,
kietoutuen pikkurillini ympärille

kaikki olisi mennyttä

haluhan on
kaiken lähde

ilmassa värisevän
tunteen työntää
kaikkea eteenpäin

sitouttaa ja täyttää
elämää toiveillaan

-----------

ei askeltakaan
enää
ei kosketusta
kauniimpaa
tai
todellisuus
pyyhkii tiehensä

tuon taianomaisen
maailman
ja
palauttaa
maailmankaikkeuden paikoilleen

uteliaat sormet
ihollaan
tuntien itsensä
jälleen haavoittuvaiseksi

oudon epätodellisuuden tilaan

nostaa rintakehäänsä

-----------

älä sano ettet
haluaisi tätä

yhtä paljon
kuin minä

älä sano
ettei sielua
murskaava vetovoima
tuhoaisi puolustustasi

polta sillat takanasi,
jottet taas
vetäydy siihen
kaipuun ja
rakkauden ruumiiseen

jonka on saatava
ihmisrakkaus

kaikki ne
huoneet, joita
elämän lämpö
pitää sylissäsi

-----------

kylmiä väreitä sinä
tarvitset,
sinä nöyrä ja
huomaamaton

kielen, jolla
kukintosi täytät

olemassaolosi
sykkivään silmuun
perustat

----------

häädä se sääli
rinnastasi,
käytä elämän
koristamaa vartta

ettei aika
enää vääntäisi
yksinäisyyttä

pientä
välinpitämätöntä
rikokseen

vaan
käsien ulottuvilla
oleva
kivensiru saisi
lempeitä sanoja
enemmän

jonkun joka
ottaisi vastaan

paljaan
tuntumaan untuvalta,
kun sielua
sisältä täytetään

----------

haikeudella
muistelet joskus
sitä päivää

sitä rakkautta
kuhisevaa kohtaa,
joka odottaa ottajaansa

sitä tuoksua,
joka
pukeutuu valkeaan
ja koristaa
pukunsa punaisella

ottaen pisteensä,
jolta ei ole
koskaan enää
paluuta

--------

tätä minä
haluan,
jokaisena päivänä

tämän minä
haluan
valuvan liki

-----------

pumpata
henkeä ja
läheisyyttä,
joka
tuoksuu onnellisuudelta

täyttäen sinut tuntemattomuudella

ja silti tuntuu kuin olisit aina kotona

----------

kylmii väreitä,
siinä tuoksussa on
meidän yhteinen biisi

laula niitä sanoja
ja ne syntyen tulevat

tussilla piirretty kuva kannessa

kehystettynä rakkaudella

kaksi hiljaista

ja olin päättänyt jäädä

----------

olin päättänyt kuivata
sielun kyyneleet
laskien käteni
ihollesi

tuntien naisen,
rakkauteni ääriviivat




https://www.youtube.com/watch?v=HWFkj5rPkAI

Sä varmaan tykkäät tuosta biisistä siks, kun siinä on sana huume