Muistaako kukaan Turun Aurajoen rannalla, Halisten padolta rantaa pitkin Ravattulaa kohti kuljettaessa vastaan tullutta ränsistynyttä rakennusryhmää, joka nyttemmin on purettu. Jäljellä ei taida olla nykyisin kuin lipputangon paikka. Ulkoilureitti kulkee nykyisin aivan tämän paikan vierestä, eli kun mennään maatilan pihan läpi metsään ja polku kääntyy oikealle rantaan päin, niin rakennukset olivat aivan siinä mutkassa.
Pihapiiriin kuului muistaakseni valkoinen, ränsistynyt huvilamainen talo, punainen aitta/pienempi asuinrakennus ja aivan joen rannalla oleva rantasauna. Rakennusten ovet oli murrettu auki ja aitapuolen kulkijat käyttivät näitä majapaikkanaan.
Mielestäni talorykelmä oli pystyssä vielä vajaa kymmenen vuotta sitten, en muista tarkkaa vuosilukua, jolloin siellä kävin ihmettelemässä. Rakennusryhmän pienemmän, punaisen rakennuksen sisätilat olivat silloin täynnä jonkun opiskelijan (teologin?) ympäriinsä riepoteltuja muistiinpanoja, revittyjä kirjoja ja vihkoja.
Seinällä oli kirjoitettu kauhtuneelle paperille jonkinlainen viesti, jossa luki, että talon asukkaat ovat kokeneet kukin karmean lopun. Viestissä puhuttiin hieman vanhahtavalla suomen kielellä mm. jostain pedofiilin uhriksi joutuneesta ja itsensä Aurajokeen hukuttaneesta. Tarkemmin en muista...
Talon lähettyvillä on museon laatalla merkitty uhrikivi ja Ravattulan rautakautinen kalmistokin on siinä aika lähellä.
Muistaako tai tietääkö kukaan mitään tämän talon historiasta tai siellä sattuneista tapahtumista?
Seinälle ripustettu viesti oli jotenkin niin kaamea, että se jäi vaivaamaan mieltäni.
Pihapiiriin kuului muistaakseni valkoinen, ränsistynyt huvilamainen talo, punainen aitta/pienempi asuinrakennus ja aivan joen rannalla oleva rantasauna. Rakennusten ovet oli murrettu auki ja aitapuolen kulkijat käyttivät näitä majapaikkanaan.
Mielestäni talorykelmä oli pystyssä vielä vajaa kymmenen vuotta sitten, en muista tarkkaa vuosilukua, jolloin siellä kävin ihmettelemässä. Rakennusryhmän pienemmän, punaisen rakennuksen sisätilat olivat silloin täynnä jonkun opiskelijan (teologin?) ympäriinsä riepoteltuja muistiinpanoja, revittyjä kirjoja ja vihkoja.
Seinällä oli kirjoitettu kauhtuneelle paperille jonkinlainen viesti, jossa luki, että talon asukkaat ovat kokeneet kukin karmean lopun. Viestissä puhuttiin hieman vanhahtavalla suomen kielellä mm. jostain pedofiilin uhriksi joutuneesta ja itsensä Aurajokeen hukuttaneesta. Tarkemmin en muista...
Talon lähettyvillä on museon laatalla merkitty uhrikivi ja Ravattulan rautakautinen kalmistokin on siinä aika lähellä.
Muistaako tai tietääkö kukaan mitään tämän talon historiasta tai siellä sattuneista tapahtumista?
Seinälle ripustettu viesti oli jotenkin niin kaamea, että se jäi vaivaamaan mieltäni.
Vastaukset 11
Vanhimmat
mikä tarina.. Itse en ole kyseisestä kaupugista kotoisin, mutta asun siellä tällä hetkellä. Tuo seinälle kirjoitettu viesti kuulostaa kammottavalta ja samalla kiinnostavalta. Voisitkohan ottaa asiasta mitenkään selvää esimerkiksi joltain historioitsijalta, joka tuntee kaupungin historiaa / tuon taloryhmän historian. Uskoisin, ettei sen selvittäminen ole kovinkaan vaikeaa.
Kuulisin itsekin mielelläni lisää.. Luitko siis itse tuon kyseisen viestin seinältä? Et sitten ottanut sitä kuitenkaan mukaasi? Sen alkuperän olisi ehkä voinut selvittää?! Revityissä muistiinpanoissa olisi saattanut olla jotain viitettä niiden kirjoittajasta.
Olet kuitenkin miettinyt asiaa pitkään, se on jäänyt kuin maagisesti mieleesi.. ehkä sinun pitäisi selvittää se..
Niin. Silloin aikanaan olin aikeissa tehdä siitä talosta lehtijutun ja ottaa selvää sen historiasta. Opiskelukiireet kuitenkin veivät mennessään ja juttu jäi tekemättä. Mikä harmi! En tajunnut käydä edes valokuvaamassa siellä, tosin ei minulla silloin kyllä kunnollista kameraakaan ollut. Nyt on liian myöhäistä. Rakennuksista ei ole juuri murenaakaan jäljellä, hetken piti miettiä siellä viimeksi käydessäni, että onko koko paikka haihtunut ilmaan. Lipputangon paikka ja pihapiirissä rehottavat kulttuurikasvit kuitenkin olivat jääneet jäljelle.
Kyllä, luin tuon viestin nimenomaan itse. Tietysti ei ole poissuljettu vaihtoehto, että se olisi jonkun tekemä källi, mutta viestin käsiala ja kieli olivat vanhahtavaa suomea, sellaista kuin esimerkiksi mummoni kirjoitti. Ei tullut mieleenkään ottaa sitä mukaan, kylmät väreet meni sen verran selkäpiissä vaikka oli kaunis aurinkoinen päivä. Revityt kirjat kiinnostivat minua kovasti, mutta mukanani ollut poikaystäväni sanoi, että "älä edes kuvittele ottavasi niitä mukaasi" (olivat jokseenkin aika saastaisen näköisiä).
Se, miksi juttu on jäänyt vaivaamaan mieltäni, liittyy siihen että kirjoitan. Talon tarina olisi mitä loistavin aihe novellille ja sen parempi tietysti, jos siitä saisi ihan oikeaa historiatietoa. Läheisen maatilan asukit saattaisivat hyvinkin tietää talon tapahtumista. Pitäisi vain ottaa itseään niskasta kiinni ja mennä kysymään
siinä, että vielä joku saattaisi lähitaloista tietää asiasta. Tapahtumasta on kuitenkin kymmenen vuotta aikaa (?), joten kannattaisi ehkä tehdä pian tuo ratkaiseva liike ja lähteä tiedustelemaan mahdollisilta "todistajilta".
Juttu on niin kutkuttava ja selkäpiitä karmiva, että minusta sinun tulisi kirjoittaa siitä. Olisi häpeä jättää käyttämättä noinkin loistava tilaisuus.
Viestin tyyli viittaisi siihen, että jotain on todella voinut tapahtua. Kuka näkisi sellaista vaivaa vain, jotta joku satunnainen ohikulkija saattaa poiketa tuota viestiä ihmettelemään.
Äärimmäisen kiinnostava tapaus, karmiva, mutta kiinnosta (kuten DreamHunterkin mainitsi).
Olisi kyllä hienoa saada tietää enemmän tuon paikan menneisyydestä. Koita vain rohkeasti ottaa siitä selvää!
kuulemma 80 luvun alussa kiersi Turussa tarinaa että talossa asui joku ilmeisesti opiskelija joka oli ilmeisesti jotenkin seonnut ja kämpästä löydettiin outoja paperilappuja ja seinäkirjoituksia.
liekö urbaanilegenda
"Seinällä oli kirjoitettu kauhtuneelle paperille jonkinlainen viesti, jossa luki, että talon asukkaat ovat kokeneet kukin karmean lopun. Viestissä puhuttiin hieman vanhahtavalla suomen kielellä mm. jostain pedofiilin uhriksi joutuneesta ja itsensä Aurajokeen hukuttaneesta. Tarkemmin en muista... "
"Kyllä, luin tuon viestin nimenomaan itse. Tietysti ei ole poissuljettu vaihtoehto, että se olisi jonkun tekemä källi, mutta viestin käsiala ja kieli olivat vanhahtavaa suomea, sellaista kuin esimerkiksi mummoni kirjoitti."
Ei uskottavaa.
Teksti "vanhaa suomea", kirjoitettu paperille... paperi ei tavallisesti säily kauaa varsinkaan seinälle ripustettuna, kosteudelle alttiissa vanhassa talossa, jossa vielä laitapuolen kulkijoita ym. ilkivallan tekijöitä liikuskelee.
Tarinasi on puppua tai sitten olet joutunut lapsellisen pilanteon kohteeksi. Kummitustarinaksi ei jutustasi ole. Kadonneen henkilön liittäminen kyseiseen taloon ei ole ainoastaan heikkoa, vaan perätöntä tietoa.
Olikohan paikalla jotakin yhteyttä tämän puolitoista vuotta sitten edesmenneen turkulaisen natsimielisen mustan maagikon Pekka Siitoimen touhuihin.
Hänhän johti aikoinaan höyrypäistä "Turun hengentieteen Seuraa". Haastattele ko. seuran jäseniä jos uskallat.
; )
Asuin vuosituhannen vaihteessa Ylioppilaskylässä, noin kahden kilometrin päässä kyseisestä Aurajoen rannalla sijaitsevasta taloryhmästä. Kävin itsekin talojen vielä pystyssä ollessa tutkimassa paikkoja. Mielettömän kiehtova paikka!
Minulla on kaksi sangen kummallista tarinaa paikasta. Ensinnäkin - eräänä syyskuisena yönä vuonna 2001 päätin lähteä valokuvaamaan paikkaa. Lähestyessäni paikkaa rantaniittyä pitkin huomasin, että koko alue loisti valaistuna tuulisessa yössä. Saapuessani lähemmäs huomasin, että siellä oli kaivinkone purkamassa taloja - keskellä yötä ja viikonloppuna! Omituisinta oli, että seuraavana päivänä käydessäni paikalla jäljellä ei ollut muuta kuin kivikasa! Rakennusjäte oli poistettu paikalta yön aikana. Paikka näytti tuona päivänä samalta, miltä tälläkin hetkellä: lippuntangon paikka jäljellä ja kaikki muu purettu! Jopa maakellarikin.
Toinen asia liittyy vuonna 1999 kadonneeseen yliopisto-opiskelijaan. Kyseinen henkilö oli poistunut opiskelijabileistä eräänä yönä, mutta hän ei koskaan päässyt kotiinsa asti. Hän on edelleenkin kadoksissa. Kammottava tarina - etenkin hänen lähimmäisilleen. Liikkuu huhuja, että kadonneen opiskelijan lähipiirin ihminen oli käynyt selvännäkijän luona. Selvännäkijä oli nähnyt näyn, jossa kyseinen opiskelija kaapattiin kotimatkallaan Hämeenkadulla ja hänet kuljetettiin samana yönä tälle hylätylle taloryhmälle. Näky päättyi niin, että onneton uhri teljettiin johonki rakennuksista - ilmeisesti rantasaunaan tai maakellariin ja hän joutui raa'an henkirikoksen uhriksi.
Lopuksi.. siinä vieressä on kaksikin muinaismuistokohdetta - toinen tilan tontilla. Siinä on muistaakseni tuhansia vuosia vanhat käräjäkivet. Mielenkiintoinen yksityiskohta.
Pidetään tämä keskustelu käynnissä! Kertokaa lisätietoa paikasta.
Vanha keskustelu...
Jäi kiinnostamaan tuo rakennusryhmä, vaikka en Turussa asukaan. Olisi kiva saada lisää tietoa kyseisesä paikasta.
Mitään tietoa en ole tästä taloryhmästä löytänyt vuosien varrella. Tosin en ole ryhtynyt juurta jaksaen selvittämäänkään, kunhan vain kysellyt muistaessani natiiveilta turkulaisilta.
Talon katoaminen oli perusteellista, siitä ei todella ollut jäänyt purkajien jäljiltä mitään lipputangon paikan lisäksi. Pitääkin käydä siellä joskus kävelyllä, kun en kaukanakaan asu.
Tosiaan, ihan siinä talon kulmilla oli / on kuppikivi ja jonkun matkan päässä kalmistot. Viimeksi siellä kävellessäni en löytänyt edes kuppikiveä, vaikka muistini mukaan se on merkitty kyltillä.
Juttuni ei ole missään nimessä omasta päästäni keksitty, vaan kerroin sen juuri sellaisena kuin satuin omin silmin näkemään. Pienemmän rakennuksen seinälle oli nostettu (pahvinen tms.) kyltti, jossa vanhahtavalla käsialalla (ja jotenkin häiriintyneellä tyylillä) luki että talossa asuneille on monelle käynyt huonosti, yksi oli pedofiilin uhri ja toinen hukuttautui Aurajokeen. Tarkemmin en tekstiä muista, kauhean vanha se ei kuitenkaan ollut, koska teksti erottui vielä selvästi, vaikka rakennus oli avoin ulkoilmalle ja kosteudelle. Tämän pienemmän rakennuksen lattia lainehti revityistä ja kaltoin kohdelluista kirjoista. Kaikki kosteuden syömiä, likaisia, haisevia.
Päätalossa muistan vain, että siinä oli veranta ja jollain penkillä petivaatteita, varmaankin jonkun rantojen miehen. Lattia oli laho, siinä oli reikiä joten emme uskaltaneet kauheasti sisällä liikkua.
Juuri tuossa muistelin sitä kaverini kanssa ja muistin myös tänne kirjoittamani aloituksen. Kummaa, että ei tästä sen enempää kukaan vanhempikaan turkulainen / halislainen tiedä?
Vähän vieläkin harmittaa sen aikainen vetelyyteni, että en edes kuvia tullut ottaneeksi. Alitajuisesti en ehkä halunnutkaan tonkia paikkaa enempää, vaikka karmivat jutut hiukan kiinnostavatkin, niin itse en halua niihin liiaksi nenääni työntää.
Minun lisäkseni kaksi muuta ihmistä voivat todistaa, etten puhu noista seinäkirjoituksista omiani.
Talon sijainti oli jotakuinkin tuossa kohtaa kartalla.
https://maps.google.fi/maps/ms?msid=203935246062799025085.0004dc389ca1727d8a4bf&msa=0&ll=60.464835,22.315046&spn=0.00257,0.009645
Turun seudun karttapalvelussa on nähtävissä ilmakuvat kaupungista 1980 ja 1970 luvulta, niissä talot näkyy.