Diapam ja elämänhallinta

Käytin 20 vuotta säännöllisesti diapamia aikoinaan, xanor koukutti vielä pahemmin joten luovuin siitä nopeasti. Ongelma on siinä että kun lopetin vuosia sitten kokonaan käytön niin sen myötä loppui sosiaalisuuskin.

Penään lääkereseptien kirjoittajilta vastuuta. He eivät saisi kirjoittaa liian suuria lääkemääräyksiä, koska niihin tulee riippuvaisuus. Mutta ilman niitä ei uskalla enää elää.

Kuka kirjoittaisi edes vähän diapamia elämän tueksi, tuntuu siltä ettei uskalla tai halua paljon mitään sosiaalisuutta. Bisnekset luisti hyvin kun uskalsi mennä ja sopia kaikkia sopimuksia mutta se vaati mielialalääkkeiden tuen. Nyt kaikki tämä aikaisempi aktiivisuus melkeimpä hirvittää.

Ei tässä tarvitsisi kuin vähän tueksi pameja, ei sen kummempaa. Mutta kynnys on kasvanut liian suureksi lähteä mihinkään stigmoitumaan etsimään ketään reseptinkirjoittajaa.

Voiko kuka tahansa terkkarilääkäri kirjoittaa pienen erän pamia ressiin? Neuvokaa pliis. Saisi vanhan aktiivisuuden takaisin edes jossain määrin.

Ps. laitoin tämän kirjoituksen jo näille palstoille mutta tais nielaista tekstin ties minne, joten tässä uusi yritys "stressi"-palstalle.