Äiti ja isä, oletteko läsnä kotona vai ovatko ajatuksenne jossain muulla. Tämä voi ihan missä perheessä hyvänsä ihan todellista totta. Kuitenkin eronneet ihmiset ovat itsekin sellaisessa pyörteessä, että eivät oikein huomaa lastensa tarvetta äidin tai isän läsnäoloon.
Kuulin kauhistuttavat sanat erään murkkuikäisen suusta. Minusta nyt jokainen isä ja äiti yrittäkää luoda varsinkin murrosikäiseen lapseenne luottamuksellinen suhde. Olkaa lähellä, mutta yrittäkää olla liikaa opastamatta, sillä nuoren täytyy oppia itse omien kokemusten myötä.
Se että yritätte omaatuntoamme puhdistaa sillä, että kaikin tavoin yritätte saada lapsille lomamatkoja, vaikka raha on kireällä ei ole oikein. Sillä voitte huomaamattanne seuraavassa mutkassa valittaa rahapulaanne lasten kuullen, ikään kuin syyllistätte heidät asiasta.
Mielestäni tässä asiassa kannattaa olla rehellinen myös lapsille, että raha ei vain riitä kaikkeen, eihän useimmilla riitä. Mutta on myös oman rahankäytön tarkastelun paikka, mihin todella se raha katoaa, onko siellä sellainen "vuoto" jonka voisi tukkia. Eron jälkeen ihminen elää todella "myrskyssä". Siinä miettii uutta kumppania ja hyvin helposti jättääkin lapset hoitoon, monesti ihan hyvään hoitopaikkaan, mutta se ei lapselle oikein riitä, siinä ei ole äiti tai isä läsnä ja jos lapsi vielä jo ymmärtää, että äidille tai isälle on tärkeämpää mennä tuonne etsintäretkille tai harrastaakin jotakin monta kertaa viikossa.
Ymmärrän että pään selvitystäkin tarvitaan, kuitenkin täytyy olla sitä täysipainoista aikaa lasten kanssa, jolloin puhutaan, halataan ja tehdään yhdessä, opitaan ottamaan vastuuta elämästä ja myös yhdessä elämään niin pahat asiat kuin hyvätkin. Lapsenne tarvitsee vierelleen tukea myös murkkuna.
Jos lapsenne kertoo edes puolella sanalla itsetuhoisia asioita, uskon että se saa teistä jokaisen heräämään tämän kysymyksen käsittelyyn ha hienotunteisesti.
Kuinkahan paljon sen "oman elämän vapautuminen vie rahoja pois perheen elämisestä". Eli harkintaa hyvin paljon.
Kysykää lapsenne mielipidettä, älkää vaatiko ja määrätkö, vaan tehkää yhdessä mahdollisimman paljon ja se luottamus. Älkää myös asettako lapsianne eriarvoisiksi . Eroperheen lapset joutuvat aina elämään elämää, jossa on liian paljon kapuloita rattaissa ja ikävä vain yhteiskuntakaan ei heitä kannattele, joutuvat kokemaan sellaista mitä kenenkään lapsen ei pitäisi kokea.
Kuulin kauhistuttavat sanat erään murkkuikäisen suusta. Minusta nyt jokainen isä ja äiti yrittäkää luoda varsinkin murrosikäiseen lapseenne luottamuksellinen suhde. Olkaa lähellä, mutta yrittäkää olla liikaa opastamatta, sillä nuoren täytyy oppia itse omien kokemusten myötä.
Se että yritätte omaatuntoamme puhdistaa sillä, että kaikin tavoin yritätte saada lapsille lomamatkoja, vaikka raha on kireällä ei ole oikein. Sillä voitte huomaamattanne seuraavassa mutkassa valittaa rahapulaanne lasten kuullen, ikään kuin syyllistätte heidät asiasta.
Mielestäni tässä asiassa kannattaa olla rehellinen myös lapsille, että raha ei vain riitä kaikkeen, eihän useimmilla riitä. Mutta on myös oman rahankäytön tarkastelun paikka, mihin todella se raha katoaa, onko siellä sellainen "vuoto" jonka voisi tukkia. Eron jälkeen ihminen elää todella "myrskyssä". Siinä miettii uutta kumppania ja hyvin helposti jättääkin lapset hoitoon, monesti ihan hyvään hoitopaikkaan, mutta se ei lapselle oikein riitä, siinä ei ole äiti tai isä läsnä ja jos lapsi vielä jo ymmärtää, että äidille tai isälle on tärkeämpää mennä tuonne etsintäretkille tai harrastaakin jotakin monta kertaa viikossa.
Ymmärrän että pään selvitystäkin tarvitaan, kuitenkin täytyy olla sitä täysipainoista aikaa lasten kanssa, jolloin puhutaan, halataan ja tehdään yhdessä, opitaan ottamaan vastuuta elämästä ja myös yhdessä elämään niin pahat asiat kuin hyvätkin. Lapsenne tarvitsee vierelleen tukea myös murkkuna.
Jos lapsenne kertoo edes puolella sanalla itsetuhoisia asioita, uskon että se saa teistä jokaisen heräämään tämän kysymyksen käsittelyyn ha hienotunteisesti.
Kuinkahan paljon sen "oman elämän vapautuminen vie rahoja pois perheen elämisestä". Eli harkintaa hyvin paljon.
Kysykää lapsenne mielipidettä, älkää vaatiko ja määrätkö, vaan tehkää yhdessä mahdollisimman paljon ja se luottamus. Älkää myös asettako lapsianne eriarvoisiksi . Eroperheen lapset joutuvat aina elämään elämää, jossa on liian paljon kapuloita rattaissa ja ikävä vain yhteiskuntakaan ei heitä kannattele, joutuvat kokemaan sellaista mitä kenenkään lapsen ei pitäisi kokea.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.