Olette te runoilijat outo rotu,
vaikka olette paikoillanne,
mielessänne vilisee oudot kuvat,
ilot naurut,
surut kyyneleet,
pettymykset,
rakkaudet ja rakkaudettomuudet.
Kongreettisesta teette mielikuvitusta.
Ei kenenkään pään päällä keiku siirtolohkare,
ei kukaan lähetä sydäntään pohjoisen ikiroutaan,
ei ei ei,
tuo ei ole mahdollista,
sydän pumppaa verta,
jos sen irroittaa ihminen kuolee,
siis ei elä,
ei siinä ole mitään epäselvää.
Runoilijat,
te olette pumpulia,
kun maailma on terästä.
vaikka olette paikoillanne,
mielessänne vilisee oudot kuvat,
ilot naurut,
surut kyyneleet,
pettymykset,
rakkaudet ja rakkaudettomuudet.
Kongreettisesta teette mielikuvitusta.
Ei kenenkään pään päällä keiku siirtolohkare,
ei kukaan lähetä sydäntään pohjoisen ikiroutaan,
ei ei ei,
tuo ei ole mahdollista,
sydän pumppaa verta,
jos sen irroittaa ihminen kuolee,
siis ei elä,
ei siinä ole mitään epäselvää.
Runoilijat,
te olette pumpulia,
kun maailma on terästä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ja kun maailma on niin kova, tarvitaan pumpulia ..
siitä pumpulista voi tulla vahvuus, kovempi kuin teräs. Kumma juttu, niinhän se on vedenkin kanssa,
niin pehmeä ja kuitenkin tarvittaessa kova.
Ja ihminen on mitä on mielikuvituksensa ansiosta.
Niin ja kovuus ja pehmeys on suhteellisia käsitteitä. Kova yhdessä tilanteessa muuttuu pehmeäksi kun verrataan vieläkin kovempaan.
Vesi on hyvin petollinen elementti - sanoisin, että sen pehmeys on hyvin hyvin vaarallista. Taas sen kovuus on turvallista ... tai joo, vaarallista sekin, koska vesi on joka tapauksessa hyvin petollinen elementti.
No oli miten oli, vesi on monipulinen juttu - tuota pitää miettiä lisää.
Myös itseäsi kuvailit.
ja kuten tiedät on pumpulissa mukavampi loikoilla kuin teräksen kovuudessa