On niin ristiriitainen olo. Tänään olit siinä aivan muutaman askeleen päässä ja tuntuu ettei jää epäselväksi, mitä me molemmat siinä hetkessä tunsimme. Sitten taas epäilen omia tulkintojani. Ehkä vain haluaisin että tunnet samoin. Niin lähellä mutta monella tapaa niin kaukana. En vain haluaisi päästää haaveista irti - on niin erityistä kohdata joku, joka herättää nämä tunteet.
MiehelleTöistä
HämmentynytNainen
221326
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
https://www.youtube.com/watch?v=BhDDBjJD4ng
Aina ei saa mitä haluaa ja kaikki voi olla kiinni muutamasta sanasta joita ei vaan saa sanotuksi
Olin tänään myös erään naisen kanssa kahden ja voisin kirjoittaa saman kuin sinäkin. Kuka on sinun murunen?
Katsotaanpa miten moni "mies" vastaa trollin aloitukseen.
Niin lähellä.... Mutta niin kaukana... Joskus seinän toisella puolella, joskus väärässä kerroksessa... Ehkä jopa heti oven takana...
Edelleenkin. Sinä olet kiinnostava nainen, olisi mukava joskus pistää asiaa etiäppäin. Mutta miten? Enhän minä tiedä oletko varattu, tai mitä ne sinun tuntemukseni on minua kohtaan.
En ole AP, mutta ihmeellisen tutulta ajatukset tuntuu. Emme taida olla ainoita, jotka samoja asioita käy läpi omissa elämissämme.
Puhuminen varmaan auttaisi minua ja Häntä, ja teitä muitakin. Vaikeus on vain miten pääsee asian alkuun. Muuusta juttelemme paljonkin, joten en usko että vaikeus on muuta kuin aloitteessa.
Näen Hänestä asioita. Hän ei voi olla näkemättä samaa minusta, koska hän reagoi minun ilmeisiini. Kierrämme toisiamme kuin kissa kuumaa puuroa. En tiedä uskaltaako kumpikaan meistä ylittää sitä kriittistä kynnystä,
Yksi neutraali, hitaampi tie olisi. Minun pitäisi alkaa liikkua taas tauon jälkeen. Pitäs, mutta en ole saanut aikaiseksi. Se tekisi hyvää ja auttaisi jumiinkin. Mitäs jos tarjoudut vähän patistamaan ja seuraksi ;-)
Vaikka tietyt elämäntilanteet on vähän haastavaa välillä, taitaa silti olla vaan fakta ettei kemiaa tosissaan taida voida muuttaa. Ei tää lähde vaan pois.. Lempeä halaus sinne jonnekin!
Viikko on ollut melkoinen, mutta tästä näytti tulleen hyvä päivä. En tiedä mitä tästä eteenpäin tapahtuu, mutta varmaa on eitteivät asiat ainakaan huonompaan suuntaan ole muuttuneet.
Lempeä halaus vastaanotettu, käsitelty ja lähetetty uudelleenpaketoituna takaisin lähettäjälle. <3<3
Jos et voi ottaa yhteyttä mitenkään niin en tiedä miten minä saan sinuun yhteyden.
Unohdetaan ne elämäntilanteet. Sen ensimmäisen kerran kun antaa tilanteen viedä on helpompaa. Toisen pitää ottaa se ns. Sanojan paikka. Tilanne antakoon tilaa. Toivon. Toivottavasti sinäkin, muista älä kadu.
Olet jotenkin samankaltaisen hermostunut sielu kuin minä. Istut paikallasi sen hetken, kun tehtävä on sinulle annettu, sitten sen saman tien nouset ja heilut eri työpisteiden välillä. Puhumattakaan taukotilasta. Enkä ymmärrä sitä aikatauluaisi aamuisin..luulet varmaan, etten ymmärrä sinua. Etten ymmärtäisi. No. olet väärässä. Ei muuta.
Taitaa se hermostuneisuus olla kummallakin silti piilossa? Minua aina sanotaan rauhalliseksi. Ristiriitoja täynnä.
Kiitos SeMiesTöistä ! Aikamoinen loppuviikko oli ❤️ Kyllä elämä yleensä vie oikeaan suuntaan kunhan uskaltaa luottaa intuitioon. Jotkut asiat vain tietää sisimmässään kun vaan uskaltaa kuunnella tarkasti. Joskus pelottaa toki ottaa se ratkaiseva askel. Kyllä tämä varmaan rauhallisestikin etenee, vähitellen.
Googlaapas toinen nimeni. Se löytyy, tosin pienellä vaivannäöllä luultavasti. Nimi ehkä auttaa sinua, tosin en ihmettelisi vaikka se olisi sinulle jo auennut 😍 Jos ei missään aivosolussa värähdä, olen joku muu ;-)
Olen miettinyt tota, että mitä jos antaisi tilanteen vaan viedä. Joskus on saanut kommentin: analysoi vähemmän ja elä enemmän. Tietty viisaus tuossakin. Veikkaan, että pieni aktivaatioenergia ja sopiva tilanne katalysaaattorina, saisi sen kemian roihuun. Vaikka en noista reaktioista ymmärräkään sen enempää, kemian tunnen kyllä syvällä sisälläni.
Olen näillä sivuilla kertonut mistä on kyse tällä hetkellä elämässäni. Sieltäkin on poimittavissa asioita ja väännetty piilotunniste.
Melkoinen viikonloppuhan tästä tosiaan näytti tulleen, jos sen oikein ymmärsin. :D Vielä ei ole toinen nimi auennut, mutta täytyypi ottaa tämä tänään työn alle ja katsoa josko sieltä jotain mielenkiintoista löytyisi.
Koko kuvio ei tosiaan ole ihan vielä itselleni selvillä, mutta tietynlainen aavistus on kuitenkin jo olemassa. Täytyypi siis selailla palstoja läpi vielä hieman tarkemmin ja yrittää suodattaa oleellinen tieto kaikesta ylimääräisestä. Sellainen kutina kuitenkin, että asiat tulevat selviämään joka tapauksessa, joten odottelen suurella mielenkiinnolla tulevaa. :)
Mukavaa illanjatkoa ja palataan asiaan vielä. ;)
Kun on kielletty niin on kielletty
Miinan taivaan ei kahtele mihin mennään.
Onpa teillä ongelmat! Työkavereihin kannattaa suhtautua vain ammatillisesti. Sen suhteen olen aina ollut tarkka, en ole koskaan antanut työpaikan henkilökemioiden sekoittaa ajatuksiani. Samantien kun suljen työpaikan oven unohdan myös työtoverini. En vielä koskaan ole miettinyt heitä vapaalla, enkä toivottavasti tule niin tekemäänkään. Ihastukseni kohteet on löytynyt ihan muita kanavia pitkin. Tosin tällä hetkellä ei sellaista edes ole, mikä onkin aika vapauttava tunne niin hullulta kuin se kuulostaakin. :D
Olisinpa minäkin tuollainen simpukka. Harmi että natsasi työkaverin kanssa huumori, periaatteeni olla sotkematta työ- ja yksityiselämää on ollut todella kovalla koetuksella viimeiset vuodet. Vain yhtä olen jäänyt miettimään liikaa, mutta selkäranka pitää. .
Toivottavasti hän tuntee samoin kuin sinä, aloittaja. Onko mahdollista ottaa siitä selvää? Työkaverin kanssa se tietysti ei ole niin helppoa, koska jos onkin tulkinnut merkit väärin täytyy silti jatkossakin voida työskennellä yhdessä.
Minulle kävi niin, että se oli pelkkää kuvitelmaa. Tiesin kyllä että se mies saisi kenet vain, tiesin meidän molempien elämäntilanteet ja että olisi mahdotonta aloittaa mitään. Silti annoin itselleni lyhyinä hetkinä luvan uskoa, että jotain tunnetta oli molemmin puolin.
No, se oli vain omaa tyhmyyttäni, tajusin sen sitten melko pian. Ei se mies minusta piitannut eikä piittaa. Olen vain joku henkilö olemassa hänen elämänsä laitamilla, vähän kuin elokuvien sivuroolien esittäjät. Se tuntemani jännite meidän välillämme olikin kai vain sitä, että mies näki ihastumiseni ja se teki hänet hermostuneeksi tai jotain. Vaikka en tehnyt mitään epäasiallista, en tietenkään niin tyhmä ole.
En lannistaakseni tätä kirjoittanut, mutta muista olla varovainen. Työpaikka on ympäristönä sellainen, toki tämän varmasti ymmärrätkin. :) Mulle jäi käteen pelkkä särkynyt sydän mutta hitunen arvokkuutta sentään sen lisäksi, kun en tehnyt mitään tyhmää.
Noin juuri sanoitit mitä pelkään. Täytyy yrittää muuttaa työpäivän rutiinit jotta kohtaamiset olisivat epätodennäköisempiä tulevaisuudessa. En halua särkyä omien ”virheiden” vuoksi.
Aivan. Mutta tosiaan, onhan olemassa myös mahdollisuus että siitä syntyy jotain hienoa. Älä heitä kirvestä kaivoon ennen aikojaan. :)
Edelleen minäkin sitä miestä ajattelen, vaikka välillä tuntuu että jopa vihaan häntä (ei siksi ettei vastaa tunteisiini vaan tähän on muita syitä, en tänne availe). Kaukana ollaan vielä välinpitämättömyydestä mutta vielä jonain päivänä sinne pääsen...Minäkin välttelen nykyisin parhaani mukaan vaikka kyllä me silti joka päivä törmätään.
Päivä päivältä tunnut läheisemmältä, et ainakaan erkaantumassa. Aina kun opin vähän enemmän sinusta, niin ❤️
Kun rakkaus on todellista sitä ei pidättele vuoret eivätkä meret. Todellinen rakkaus löytää tavalla tai toisella tiensä hänen luo, joka sitä itsekin kaipailee. Jossain on tälläkin hetkellä sydän, joka kaipaa kaivattunsa luo. Joku, jolla on aavistus siitä, että tunne on molemminpuolinen.