Olen huomannut monta vinkkiäsi tai puolihuolimatonta vihjettä viime aikoina.
Olen otettu, mutta mitä haluat...? Tiedäthän että voit ottaa suoraan yhteyttä minuun?
N-M
Olen otettu, mutta mitä haluat...? Tiedäthän että voit ottaa suoraan yhteyttä minuun?
N-M
Vastaukset 49
Vanhimmat
Itsekin sitä miettinyt, että kuka se on joka sairastaa fyysistä sairautta.
Taitaa olla parempi suhde osua kuin lotossa täällä tai sitten ei.🍁?
Joku osaa täällä lototakkin, toivottavasti myös oikeassa elämässä.
Minun tapauksessani tilanne on etten ota yhteyttä kehenkään menneisyyden takia. Tavallaan toivoisin että meillä olisi jonkinlainen yhteys ja saisi asiat selvitettyä mutta en vain voi ottaa yhteyttä. Yhteyden ottaminen voi myös tarkoittaa sitä että tilanteeni huononee entisestään jos tunteet eivät ole molemminpuolisia.
Mä niin tiedän mistä puhut mies!
Niin ja tarkoitin ainoastaan häntä jota on ikävä en halua olla kenenkään muun kanssa missään yhteyksissä.
Millä saisit yhteyden ja asiat selvitettyä. Itselläni sama tilanne. Tuntuu, palstaharhaa varmaan, että Sinä olet hän. Lyhyt tuttavuus, joka vain tuntui tutulta heti ja edelleen. Aikaakin on mennyt.
Tiedän nyt lähes varmasti, että hän, jota kaipaan ja ajattelen löytyy jostain täältä palstojen takaa ja hänellä on paljon asioita mielessään. Jos hän olisi valmis kertomaan niistä, hän ottaisi minuun varmasti yhteyttä suoraan. Ymmärrän täysin miksi hän kirjoittelee vielä vain näille palstoille, sillä olin ja olen vieläkin samassa tilanteessa itsekin. Siksi haluan hänen tietävän, että olen valmis juttelemaan asiasta heti kun sinäkin olet. Jos tuntuu, että haluat vielä mietiskellä asiaa tai kirjoitella tänne palstoille niin odotan sinua kunnes olet saanut käsiteltyä tilanteen itseksesi. Näiden palstojen yksi hyvä puoli on, että tänne voi tunnustaa ajatuksiaan anonyymisti ja siten purkaa syvimpiä tuntemuksiaan ilman pelkoa, että kukaan täysin varmasti tunnistaisi. Ongelmana tässä on vain, että epätietoisuus saa mielen kuvittelemaan asioita, mikä taas voi johtaa kaikenlaisiin ihmeellisiin lopputuloksiin.
Jos yhtään epäilet mitä mieltä olen sinusta niin olen aina tukenasi, en ikinä tuomitse sinua ja ajattelen sinusta vain hyvää. Minuun voi ottaa yhteyttä vaikka keskellä yötä ja jos en jostain syystä heti vastaa niin voit olla varma, että palaan asiaan kun pystyn. Itse olin vielä vähän aikaa sitten epävarma, enkä tiennyt mitä tehdä, mutta tiedän nyt, että asiat loksahtavat kyllä vielä paikoilleen meidän kummankin osalta.
Ihana viesti. Olkoonkin, että täysin turha, kun se tänne anonyyminä on sylkäisty, mutta ihana silti.
Myrskyä rinnassa et nyt oikein ymmärtänyt viestiä. Jos ilmoitetaan ettei voi ottaa yhteyttä ja kertoa asioistaan se myös tarkoittaa sitä. Minun tapauksessani ei ole merkitystä kuluuko 1000 vuotta tai ikuisuus niin kauan kuin muistan kaikki elämässäni tapahtuneet asiat haluan vain että elämäni päättyy lopullisesti se on ainoa vaihtoehto.
”Näiden palstojen yksi hyvä puoli on, että tänne voi tunnustaa ajatuksiaan anonyymisti ja siten purkaa syvimpiä tuntemuksiaan ilman pelkoa, että kukaan täysin varmasti tunnistaisi”
😂 Sehän se tosiaan on, kuka tänne nyt kirjoittasikaan jos se ei olisi anonyymistä!
Saanko vielä kysyä, mistä varmistuit, että henkilö, jota kaipaat, kirjoittaa täällä.
En varmistunut, mutta palstoilla tullut vastaan muutamia vinkkejä (joita tuskin kukaan muu tietää), jotka viittaavat vahvasti erääseen henkilöön. Todellisuudessa kaikki on tietenkin vain arvailua, joten pakko pitää pää kylmänä kaikista merkeistä huolimatta.
Sano yksi. Haluaisin myös varmistua 😏
Minulla ei ole hänelle mitään salattavaa, joten näistä tuskin voi erehtyä: 17:19, 18:51.
Tässä sitä taas... typeryyden multihuipentuma. Palstaharha on nimensä veroinen.
Niin on. Ja sekoitin itsekin monta kirjoittajaa. Nyt loppu.
Oletko mies vai nainen?
Mies olen.
Täältä on niin vaikea löytää omia kirjoituksiaan. Tuskin olet kuitenkaan hän., vaikka niin haluaisin uskoa.
Miksi epäilet ja miksi haluat uskoa? Tiedän tunteen kyllä mitä tarkoitat.
Epäilen, koska viimeisin kohtaamisemme meni siten, että hän sai minut tuntemaan itseni todella tyhmäksi ja säälittäväksi. Haluaisin silti uskoa, että hän voisi kirjoittaa minulle noin. En edes ymmärrä, mikä ajoi minut kirjoittamaan tälle palstalle.
Minun tapauksessani olen kohdannut kyseisen henkilön, enkä todellakaan ajattele hänen olevan tyhmä tai säälittävä. Päinvastoin, pidän häntä todella suuressa arvossa. Kaikki mitä aiemmin sanoin on kuten ajattelin ja ajattelen vieläkin. Vaikka et olisikaan hän niin haluan ajatella, että sama pätisi myös sinuun. Etenkin jos asia vaivaa sinua ja jokin on saanut sinut tänne asti selvittämään sitä.
Milloin tämä tapahtui? Ajattelen hänestä vain positiivisesti. En ole koskaan itse ajatellut hänestä negatiivisia asioita, olen toivonut ja odottanut, että kohtaisimme ja voisimme jutella, näin ei vain tunnu tapahtuvan.
Tapasimme pari viikkoa sitten perjantaina. Kuten sinunkin tapauksessa, emme ole kohdanneet vielä uudelleen sen jälkeen. En osaa sanoa mitä mieltä hän on minusta, mutta olisin iloinen jos hänkin ajattelisi minusta samoin. Sama pätee siihenkin, että haluaisin kohdata hänet uudelleen. Itse asiasa kaikki hetket hänen kanssaan olisivat jotain mitä haluan ja odotan.
Emme ole toistemme kaipaamat henkilöt, mutta tilanteemme on hyvin sama. Toivon, todella, että saat vastauksia ja kohtaamisenne järjestyy tavalla tai toisella
Harmi ettei osunut yhteen. Tunne on molemminpuolinen ja toivon, että sinuakin onnistaa omassa tilanteessasi.
Koska sinä tapasit miehen jota ajattelet ja koska näit hänet viimeksi?
Varsinaisesti näin hänet viimeksi syntymäpäiviensä tienoilla/jälkeen. Viime vuonna. Tapaaminen luonnollisesti paljon aikaisemmin.
Laitan viestiä jos laitat jonkun tunnisteen, minkä vain minä tiedän. esim. viimeisimmän viestini kellon aika.
Eilen iltapäivällä. Kello 14-15.
Ei ollut multa. Ainakaan jos kysessä tekstiviesti. Pahoittelut.
Hän kirjoitti eilen tänne siihen aikaan. Et varmaan ole hän, mutta ei ollut tekstari.
Ei varmasti kirjoittanut. Ota aloittaja huomioon, että useilla on samoja elämäntilanteita ja mieli haluaa valita sen kauniimmin kirjoittavan. Todellisuus voi lyödä kasvoille aika kovaa, jos näistä alkaa elämäänsä suunnittelemaan.
Se sisälsi henkilökohtaisen piikin. Ei ollut kauneimmasta päästä viesteistä. Sinunkaan ei kannata olettaa mitään.
Toki aina on erehtymisen mahdollisuus. Sen tiedän myös. En todellakaan suunnittele elämää tämän palstan varaan. Leikkiä ja ajankuluahan tää on.
Puolihuolimattomastiko? Ei, en laita mitään puolihuolimattomasti vaan aina tarkoituksella jos kävisikin niin, että myös hän, jota kaipaan, sattuisikin lukemaan. Nimiä en tietenkään tänne kirjoittele. En pelkästään viime aikoina ole kirjoitellut tänne vaan jo jonkin aikaa. Ja en juuri nyt tiedä yhtään, että mitä hän ajattelisi yhteydenotostani.
Se on aivan itsestäsi kiinni millä mukavuusalueella haluat operoida, täällä ei kyllä selviä mikään
Omalla kohdallani näin voisi nopeasti ajatellakin. Onko kuitenkin tullut mieleen, että elämässäni on muitakin suunnitelmia?
Ei meidän tarvitsisi kuin selvittää asioita. Oikaista vääriä käsityksiä.
Mitään muuta ollutkaan kuin väärää käsitystä alusta asti.
Muuta ollutkaan kuin suurta ihastusta ja epätietoisuutta.
Voisikaan kun on tietävinään ja tuntevinaan jokaisen kirjoittajan, voiko tuloksena olla muuta kuin väärää käsitystä, koitas piruuttas joskus puhua ihan sille oikeelle ihmiselle.
Ettäkö mitä haluan? No satunnaista monipuolista naiskentelua ja kiihkeitä rakasteluhetkiä tietty.
Kenen vaan tuntemattoman kanssa? Ei tää ole mikään tinderi...
En tiedä AP miten neuvoa ja tuskin sitä tarvitsetkaan, mutta mitä tulee puolihuolimattomiin vihjeisiin täällä tai muualla, on varmasti syytä miettiä, olisiko sellainen mies ollenkaan omaa tyyppiäsi joka ei laita itse itseään likoon, ota yhteyttä torjutuksi tulemisen uhallakin. Kirjoitit hänen kohdelleen sinua törkeästi viimeksi tavatessanne, joten edes anteeksipyynnön merkeissä jos ei muuta.
Kirjoituksesi avasi silmäni. Kiitos ❤
Nyt on vuosi 2018. Kumpikin (niin mies kuin nainenkin) voi laittaa itsensä likoon.
Eipä mitään. Itse palasin omassa tapauksessani menneeseen ja meidän rooleihin, minä sovittelin ja myötäilin sekä laitoin etusijalle, toinen ei vaan oli välillä suorastaan karkea minun tarpeitani kohtaan. Tottakai osa minusta toivoo, että kasvamista olisi tapahtunut , mutta näin ollen edes siihen viimeiseen kädenojennukseeni olisi kai tartuttu kädenojennuksella ja olisi jäänyt jotain muutakin pureskeltavaa kuin se syvä arvottomuuden tunne. Viimeisen tapaamisen jälkeen olin täysin hajalla. Jokin kirjoituksessasi kolahti, en toivo kenellekään samaa, että joutuu kyseenalaistamaan itsensä kokonaan ja nähtävästi vielä parin vuoden jälkeenkin haavat uhkaa aueta.
Kaksi vuotta on pitkä aika. Tiedän kokemuksesta. Hajosin ihan täysin. Parantelen itseäni edelleen.