Tämä yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunne iskee aika ajoin kuin tauti. En nytkään keksi mitään syytä siihen, miksi tänään voin näin huonosti. Muutama päivä sitten kuljeskelin rauhaallisin ja tyynin mielin katstellen tähtitaivasta ja ajatellen, että ehkä Jumala on tarkoittanut minut yksinäisyyteen. Tänään taas tämä ahdistus, ilman syytä, toivoisin, että olisi joku, jolle puhua, jolle kertoa tästä nimettömästä ahdistuksesta. En pysty soittamaan kenellekään, koen että vain häiritsen, tuttavillani on perheensä ja ystävänsä, lauantai-iltansa ja odotettu vapaa työstä ja sen paineista. Melkein pyhä tila, jota ei ole lupa häiritä...Yritän taapertaa sunnuntai-iltaan, tieto siitä, että pääsee seuraavana päivänä töihin, helpottaa.
Puun takaa
Eliisa61
1116
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Omakohtaisesti koen samaa. Sitä on kuin laiva sumussa ja aina välillä ajaa karille (herää todellisuuteen). Sitten tulee mielettömiä ahdistuskohtauksia. Jotenkin herää todellisuuteen, ja kokee jonkinlaisen paniikin tilanteen johdosta.